Muratit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muratit
Varjomuratti (Hedera helix)
Varjomuratti (Hedera helix)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Araliakasvit Araliaceae
Suku: Muratit Hedera
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Muratit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Muratit Commonsissa

Muratit[2] (Hedera) on kasvisuku araliakasvien (Araliaceae) heimossa. Siihen kuuluu määrittelytavasta riippuen toistakymmentä lajia, jotka kasvavat Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa.

Muratit ovat ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeleviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Lehdet pitkissä versoissa ovat vuoroittaisia. Nuorissa oksissa ne ovat liuskaisia, mutta täyskasvuisilla yksilöillä ehytlaitaisia. Kellanvihreät, syksyllä avautuvat kukat ovat pallomaisissa, tiiviissä kukinnoissa. Kukat sisältävät runsaasti mettä, ja ne ovat tärkeää ravintoa myöhäissyksyn hyönteisille. Talvella kypsyvät hedelmät (6 mm) ovat mustia marjoja, ja ne ovat linnuille mieluista ravintoa. Ihmisille ne kuitenkin ovat myrkyllisiä.

Euroopassa yleisin laji on varjomuratti (Hedera helix), josta tunnetaan lukuisia muotoja. Arborescens on pistokkaista lisättävä pystykasvuinen muoto. Muratteja käytetään seinien, muurien ja pylväiden koristeluun, mutta usein myös maanpeitekasvina. Suomessa muratit eivät yleensä ole talvenkestäviä, mutta hyvän lumisuojan turvin ne voivat menestyä matalana kasvina ulkonakin tyydyttävästi. Suomen oloihin sopii parhaiten ulkona kasvatettavaksi Baltiasta kotoisin oleva lajike vironmuratti[3] (Hedera helix ’Baltica’).lähde? Lukuisista puutarhamuodoista varsinkin kirjavalehtiset lajikkeet ovat suosittuja ruukkukasveja.

Murattilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]