Munkkiaratti
Sivulta puuttuu | Munkkiaratti | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Myiopsitta monachus (Boddaert, 1783) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Munkkiaratti Wikispeciesissä |
Munkkiaratti (Myiopsitta monachus) on siitä erikoinen papukaijalaji, että ne pesivät suurissa parvissa samantapaisissa yhteispesissä kuin esimerkiksi tasavaltalaiset (Philetairus socius). Ne myös yöpyvät näissä pesissä ja ruoanhakuun lähtiessään ne jättävät muutaman vartioimaan sitä.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Munkkiaratteja tapaa Boliviassa, Brasiliassa ja Argentiinassa. Istutettuina niitä on myös Puerto Ricossa, Yhdysvaltain koillisosassa sekä Espanjassa. Ne viihtyvät sademetsien lisäksi muun muassa hedelmä- ja palmuviljelmillä. Niitä pidetään lemmikkilintuina.
Ravinto [muokkaa]
Munkkiaratit pitävät hedelmistä, pähkinöistä, kukista ja lehdistä sekä hyönteisistä ja näiden toukista. Munkkiaratit ovat herkkiä lihoamaan.
Lisääntyminen [muokkaa]
Nämä linnut voivat pesiä kaikkina vuodenaikoina, mutta tavallisesti ne tekevät sen lokakuussa. Silloin naaras munii 5-8 munaa erityisessä poikuekammiossa. Lisääntyminen on huonosti tunnettua, mutta poikaset itsenäistyvät kuusiviikkoisina ja ovat täysikasvuisina noin 29 cm pitkiä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Myiopsitta monachus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Myiopsitta monachus (englanniksi)
