Mullot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mullot
Keltaevämullo (Mulloidichtys vanicolensis)
Keltaevämullo (Mulloidichtys vanicolensis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Mullot
Mullidae
Suvut[1]
  • Mulloidichthys
  • Mullus
  • Parupeneus
  • Pseudupeneus
  • Upeneichthys
  • Upeneus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mullot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mullot Commonsissa

Mullot (Mullidae) on ahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä.

Tyypillisiä piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mullojen heimoon kuuluu 6 sukua ja lähteestä riippuen 55–62 lajia. Mullot ovat ruumiinrakenteeltaan pitkulaisia kaloja, jotka kasvavat suurimmillaan 40–60 cm:n pituisiksi. Tunnusmerkillisin piirre on kuonon kaksi pitkää viiksisäiettä. Kalat pystyvät liikuttelemaan säikeitä toisitaan riippumattomastti ja niissä on aistielimiä. Kaloilla on kaksi selkäevää, jotka ovat melko kakana toisistaan ja joista etumainen on piikikkäämpi. Pyrstöevä on tyypillisesti haarautunut. Eräiden sukujen lajeilla kuono on pitkähkö, kun toisilla se on lyhyehkö. Eri sukuihin kuuluvat lajit voidaan erottaa hampaiden perusteella. Mullojen suomut ovat suurikokoiset ja korkeat. Kalat ovat usein värikkäitä, pohjaväriltään vaaleita tyypillisesti punertavia tai valkeita ja ruumissa on erivärisiä kuviointeja. Eräät lajit ovat kokonaan keltaisia, mustia tai ruskeita.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mullot ovat mereisiä kaloja, joita tavatan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta. Toisinaan niitä tavataan myös murtovesistä. Kalat liikkuvat usein lähellä hiekka- tai mutapohjaa, joskin Mulloidichthys- ja Parupeneus-suvun lajit elävät kivikkoisemmilla alueilla ja koralliriutoilla. Mullot käyttävät viiksisäikeitään ravinnonetsintään. Ne syövät selkärangattomia eläimiä, kuten matoja sekä pieniä nilviäisiä, meritähtiä ja merisiilejä. Eri lajit käyttävät viiksiään hieman eri tavoin. Esimerkiksi tummajuovamullo (Upeneus tragula) käyttää niitä kaivamiseen, kultamullo (Parupeneus cyclostomus) työntää viiksensä koloihin ja pyrkii siten hätyyttämään pieniä eläimiä piiloistaan ja keltajuovamullo (Mullus surmuletus) kyntää kuonollaan merenpohjaa ravintoa etsiessään. Mullot eivät useiden muiden kalojen tavoin pyri suojaan pedoilta piiloutumalla, vaan pyrkivät uimaan nopeasti kiihdyttäen pakoon.[1][2][3][4][5]

Monet mullolajit, esimerkiksi Välimeressä elävä rusotäplämullo (Mullus barbatus), ovat hyviä ruokakaloja ja paikoitellen erittäin arvostettuja.[2][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 373. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.01.2012). (englanniksi)
  2. a b c Family Mullidae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 5.1.2012. (englanniksi)
  3. a b William A. Gosline: Structure, Function, and Ecology in the Goatfishes (Family Mullidae). Pasific Science, 1984, 38. vsk, nro 4, s. 312-323. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.1.2012. (englanniksi)
  4. a b c Family Mullidae (PDF) FAO. Viitattu 05.01.2012. (englanniksi)
  5. a b c J.E.Randall: Family Mullidae (PDF) FAO. Viitattu 05.01.2012. (englanniksi)
  6. Thomas Scott: Concise encyclopedia biology, s. 787. Walter de Gruyter, 1996. ISBN 978-3110106619. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.01.2012). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.