Mohammad Reza Pahlavi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Muhammed Reza Pahlavi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mohammad Reza Pahlavi
Mohammad-reza-shah.jpg
Šaahi Mohammaz Reza Pahlavi 1970-luvulla
Iranin šaahi
16. syyskuuta 194111. helmikuuta 1979
Edeltäjä šaahi Reza Pahlavi
Seuraaja Reza Pahlavi II (maanpaossa)
Tiedot
Syntynyt 26. lokakuuta 1919
Teheran, Persia
Kuollut 27. heinäkuuta 1980 (60 vuotta)
Kairo, Egypti
Puoliso Fawzia (1941–1948)
Soraya Esfandiary Bakhtiari (1951–1958)
Farah Diba (1959–1980)
Uskonto šiialaisuus
Arvonimet Shahanshah ja Aryamehr

Mohammad Reza Pahlavi (26. lokakuuta 1919 Teheran, Persia27. heinäkuuta 1980 Kairo, Egypti) (persiaksiمحمدرضا شاه پهلوی,) oli Iranin viimeinen šaahi 16. syyskuuta 1941 aina Iranin vallankumoukseen 11. helmikuuta 1979 asti. Hän oli Pahlavin hallitsijasuvun toinen monarkki. Hänen keisarilliset arvonimensä olivat Shāhanshāh (Kuninkaiden kuningas) ja Aryamehr (Arjalaisten aurinko).

Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelle toisen maailmansodan aikana brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen isänsä šaahi Reza Pahlavin vallasta. Hallitsijana Mohammad Reza Pahlavi vastusti pääministeri Mohammad Mossadeqin johtamaa Iranin öljyteollisuuden kansallistamista. Hänen aikanaan Iran juhli 2 500 vuotta kestänyttä monarkiaa, jonka perusti Kyyros II Suuri. Mohammed Reza Pahlavin aloittaman "valkoisen vallankumouksen", joka sisälsi useita taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, oli tarkoitus tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Šaahi uudisti Irania muun muassa kansallistamalla luonnonrikkauksia ja laajentamalla naisten oikeuksia. Osasyy Iranin uudistusohjelman epäonnistumiseen oli se, että šaahin vastustajista toiset syyttivät Irania demokratian puutteesta, kun taas toiset perinteisen šiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehdessä.

Huolimatta siitä, että šaahi oli itse muslimi, menetti hän lopulta tukensa Iranin šiiapapistolta. Pääasiassa tähän oli syynä šaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka ja Israelin tunnustaminen. Yhteenotot ääri-islamilaisten kanssa, kommunistien toiminnan lisääntyminen ja länsivaltojen puuttuminen maan talouteen muuttivat šaahin otteet Iranin johdossa itsevaltaisemmiksi. Erityisesti šaahin valta kasvoi vuoden 1953 kriisin jälkeen, jolloin kumpikin osapuoli, šaahi ja pääministeri Mohammad Mossadeq, syyttivät toisiaan vallankaappausyrityksestä johtaen lopulta Mossadeqin syrjäyttämiseen. Poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinen Tudeh-puolue. Salainen palvelu SAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein. Amnesty Internationalin mukaan vuonna 1978 Iranissa oli 2200 poliittista vankia. Vuonna 1979 tilanne kärjistyi vallankumoukselliseksi, jossa 16. tammikuuta šaahi pakotettiin lähtemään maanpakoon Iranista 37 hallitsijavuoden jälkeen. Pian vallankumous kääntyi islamilaiseksi vallankumoukseksi, joka johti Iranin islamilaisen tasavallan perustamiseen ja šiialaispapiston diktatuuriin.

Lapsuus ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksoset Mohammad Reza Pahlavi ja Ashraf Pahlavi 1940-luvulla

Mohammad Reza Pahlavi syntyi Teheranissa prikaatikenraali Reza Khanin ja tämän toisen vaimon Tadj ol-Moloukin vanhimpana poikana. Hän syntyi yhdessä kaksoissiskonsa Ashraf Pahlavin kanssa. Mohammed Reza oli Pahlavin dynastian vanhin poika ja kolmas isänsä yhdestätoista lapsesta. Syntyessään Mohammed Reza, Ashraf, Ali Reza ja heidän vanhempi sisarpuolensa Fatemeh eivät olleet kuninkaallisia, vaan heidän isänsä oli Iranin kuninkaallisen armeijan palveluksessa. Kuninkaallisia heistä tuli vasta 1925, jolloin heidän isästään tuli šaahi.

Kruunun prinssi Mohammad Reza Pahlavi (ensimmäinen vasemmalla) Le Rosey'n sisäoppilaitoksessa Sveitsissä

1900-luvun alussa Persia oli kahden suurvallan, Venäjän keisarikunnan ja Britannian, vaikutuspiirissä. Vanha Qajar-dynastia hallitsi maata konservatiivisesti ja tekemättä uudistuksia. Persia oli takapajuinen maa, jonka hallinto oli korruptoitunutta ja venäläisten ja englantilaisten vaikutuspiirin alaisena. 21. helmikuuta kuninkaallisen kasakkaprikaatin komentaja Reza Khan teki onnistuneen vallankaappauksen yhdessä pääministeri Said Zia al-Din Tabatain kanssa. Vallankaappauksen aikana maassa ei ollut käytännössä lainkaan keskushallintoa. Ensin Reza Khan Sardar Sepahiksi nimensä muuttanut Reza Khan nousi uuden hallituksen sotaministeriksi ja armeijan ylipäälliköksi, sitten pääministeriksi ja lopulta vuosi myöhemmin 12. joulukuuta 1925 Iranin kansalliskokous julisti Reza Khanin Persian šaahiksi. Reza Khan kruunattiin juhlallisesti 25. huhtikuuta 1926 ja hän otti käyttöön sukunimen Pahlavi. Samaan aikaan Mohammed Reza Pahlavi julistettiin Persian kruununprinssiksi. Reza Pahlavi aloitti Persian länsimaalaistamisen, jota hänen poikansa jatkoi myöhemmin. 21. maaliskuuta 1935 Persiasta tuli Iran.

18-vuotias shahpur eli kruununprinssi Mohammed Reza Pahlavi kihlajaiskuvassaan. Tuolloin Mohammed Reza meni kihloihin 17-vuotiaan Egyptin prinsessan Fawzian kanssa. Kuva julkaistu Time-lehdessä 27. helmikuuta 1939.

Lapsena Mohammad Reza Pahlavi aloitti opinnot sveitsiläisessä Institut Le Rosey-sisäoppilaitoksessa, jossa suoritti opintonsa vuonna 1935. Samana vuonna hänen isänsä šaahi Reza Pahlavi pyysi virallisesti kansainvälistä yhteisöä kutsumaan Persiaa sen omankielisellä nimellä "Iran". Palattuaan Teheraniin Mohammed Reza jatkoi opintojaan Teheranin sotilasakatemiassa, jossa opiskeli aina vuoteen 1938 asti.

Hallituskauden varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isän syrjäyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaahi Mohammad Reza Pahlavi ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill kättelevät Teheranissa 1943

Kun Saksa aloitti kesäkuussa 1941 Operaatio Barbarossan ja hyökkäsi Neuvostoliittoon, heijasti sen vaikutuksen myös Iraniin, vaikka maa olikin julistautunut puolueettomaksi konfliktissa.

Liittoutuneet halusivat saada varmuudella Iranin öljykentät haltuunsa. Puolueeton Iran oli tehnyt öljykauppoja myös Saksan kanssa. 25. elokuuta 1941 Britannian ja Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Iraniin. Lyhyessä sodassa Iran menetti 800 miestä, 200 siviiliä, 2 tykkivenettä ja 6 lentokonetta, kun taas britit 20 miestä sekä tankin ja neuvostoliittolaiset noin 40 miestä sekä kolme lentokonetta. 16. syyskuuta šaahi Reza Pahlavi pidätettiin ja karkotettiin maanpakoon Etelä-Afrikkaan. Britit ja neuvostoliittolaiset painostivat hänet jättämään valtaistuimensa vanhimmalle pojalleen. Seuraavasta päivästä 17. syyskuuta lähtien Mohammed Reza Pahlavi oli Iranin šaahi. Britit ja neuvostoliittolaiset ajattelivat, että poika Mohammed Reza Pahlavi olisi enemmän suosiollinen liittoutuneille. Tämä olettamus osoittautuikin myöhemmin paikkansapitäväksi.

17. lokakuuta Neuvostoliiton ja Britannian joukot poistuivat Iranista. Hallitsijanvaihdoksen myötä Iranista tuli tärkeä osa brittiläisen, ja myöhemmin amerikkalaisen, avun viemisessä Neuvostoliittoon. Tämä "Persian käytävänä" tunnettu kuljetusreitti merkitsi ensimmäistä suuren luokan amerikkalaista ja länsimaista läsnäoloa Iranissa. Tämä länsimainen vaikutus ja läsnäolo jatkuikin Iranissa aina monarkian vastaiseen vallankumoukseen vuonna 1979 asti.

Öljyn kansallistaminen ja vuoden 1953 kaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun alussa Iranissa oli poliittisia kriisejä, jotka olivat Britannian ja Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden aiheuttamia tai johtamia. Vuonna 1951 Iranin parlamentti äänesti tohtori Mohammed Mossadeqin johtaman kansallismielisen liikkeen johdolla Iranin öljyteollisuuden kansallistamisesta. Tämä päätös lakkautti erittäin tuottavan Anglo-Iranian Oil Company (AIOC) -öljy-yhtiön, joka oli perusta Britannian taloudelliselle ja poliittiselle vallalle Iranissa. Kansallismielisen Mossadeqin tavoitteina oli perustaa demokratia uudelleen, luoda perustuslaillinen monarkia ja kansallistaa Iranin öljyvarannot. Mossadeq ei kuitenkaan uskonut, että amerikkalaiset puuttuisivat tilanteeseen, koska heillä ollut mitään edustusta AIOC-yhtiössä. Amerikkalaiset kuitenkin asettuivat tukemaan brittejä, koska pelkäsivät kommunistien yrittävän hallituksen kaatamista ja nousemista valtaan Neuvostoliiton tuella. Amerikkalaiset näkivät kansallistamisen merkkinä kommunistien vallan kasvusta. Juuri ennen marraskuun 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleja Britannian hallitus kutsui CIA:n vanhemman virkamiehen Kermit Rooseveltin, joka oli presidentin poika, Lontooseen keskustelemaan Mossadeqin syrjäyttämisestä. Operaatio Ajaxia alkoivat suunnitella veljekset Yhdysvaltain ulkoministeri John Foster Dulles ja CIA:n johtaja Allen Dulles. Operaation tarkoituksena oli, että šaahi erottaisi Mossadeqin ja korvaisi tämän brittien ja amerikkalaisten suosikilla kenraali Fazlollah Zahedilla.

Uusi pääministeri, kenraali Fazlollah Zahedi ja šaahi Mohammad Reza Pahlavi kättelevät elokuussa 1953

Kuukautta myöhemmin parlamentin päätöksen jälkeen 28. huhtikuuta 1951 Mossadeq nimitettiin Iranin pääministeriksi šaahi Mohammad Rezan ehdotuksesta. Parlamentti, Majlis äänesti demokraattisesti Mossadeqin pääministeriksi äänin 79–12 ja šaahi vahvisti tämän valinnan. Pääministerinä Mossadeq aloitti öljytuotannon kansallistamisen, johon Britannia vastasi kovalla kauppasaarrolla, joka entisestään kurjisti muutenkin herkkää Iranin taloutta. Lokakuussa 1953 Mossadeq julisti Britannian viholliseksi ja katkaisi diplomaattisuhteet maiden välillä. Helmikuussa 1953 šaahi yritti vaikutusvaltaisten henkilöiden rohkaisema erottaa Mossadeqin, joka kuitenkin kieltäytyi eroamasta vedoten perustuslaillisiin oikeuksiin. Perustuslain mukaan šaahi ei voinut erottaa pääministeriä, vain Majlis. Lopulta tilanne johti monarkistien, Mossadeqin kannattajien ja Tudeh-puolueen kommunistien katuyhteenottoihin. 4. huhtikuuta CIA:n johtaja Dulles hyväksyi miljoona dollaria Mossadeqin syrjäyttämiseen. Elokuussa 1953 Mossadeq pyysi šaahia lähtemään maasta. Vastaukseksi šaahi yritti jälleen erottaa Mossadeqin, joka antoi ymmärtää, että oli valmis taistelemaan asemansa puolesta.

Lopulta 15. elokuuta 1953 šaahi lähti maanpakoon ja lensi Bagdadin kautta Roomaan kirjoitettuaan ensin kaksi kuninkaallista määräystä, joissa toisessa erotettiin Mossadeq ja toisessa hänen tilalleen nimitettiin kenraali Zahedi. Tämä tilanne johti jälleen uusiin katuyhteenottoihin, joissa kuoli 300 ihmistä. Lopulta 19. elokuuta 1953 (28 Mordad 1332) Iranin kuninkaallinen armeija teki Zahedin johdolla sotilasvallankaappauksen, jota tukivat Britannian ja Yhdysvaltojen viranomaiset, MI6 ja CIA. Sotilasvallankaappauksessa Zahedi julisti itsensä pääministeriksi ja 20. elokuuta Mosadeq pidätettiin. 22. elokuuta 1953 šaahi palasi lyhyestä maanpaostaan voitokkaana. Lokakuussa 1953 käytiin Mossadeqin oikeudenkäynti, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta kolmeksi vuodeksi sotilasvankilaan. Tuomionsa jälkeen Mossadeq siirrettiin kotiarestiin kyläänsä Teheranin lähettyville, jossa kuoli 5. maaliskuuta 1967.

Murhayritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaahi Mohammed Reza joutui kahdesti murhayrityksen kohteeksi. 4. helmikuuta 1949 šaahi otti osaa Teheranin yliopiston perustamisen vuosittaisiin juhlaseremonioihin. Fakhr-Arai ampui viisi laukausta runsaan kymmenen metrin päästä kohti šaahia. Vain yksi laukauksista osui ja hän haavoittui lievästi poskeensa. Läsnä olleet upseerit ampuivat Fakhr-Arain heti. Muutamien tutkimusten jälkeen todettiin, että Fakh-Arai oli kielletyn Tudeh-puolueen jäsen. Kuitenkin on myös todisteita, että murhayrityksen tekijä ei ollut kommunistisen Tudehin jäsen, vaan uskonnollinen fundamentalisti. Tudehia ei kuitenkaan syytetty murhayrityksestä. Seuraava murhayritys oli 10. huhtikuuta 1965. Murhaaja ampui yhden sotilaan matkallaan šaahin Marmoripalatsiin, mutta hänet ehdittiin ampua ennen kuin hän saavutti šaahin majapaikan. Kaksi siviilivartijaa kuoli suojellessaan šaahia.

Entisen KGB upseerin Kuziškinin mukaan šaahi oli myös Neuvostoliiton kohde. Neuvostoliittolaiset koettivat television kaukosäätimellä laukaista autosta tehdyn tienvarsipommin, mutta kaukosäädin ei toiminut.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopoliittiset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaahi Mohammad Reza Pahlavin ja hänen kolmannen vaimonsa Farah Pahlavin kruunaus keisaripariksi 26. lokakuuta 1967. "Malakeh" eli kuningatar Farahista tuli shahbanu eli keisarinna. Uusi keisarinnan arvonimi tehtiin vain Farahia varten. Oikealta lähtien prinsessa Ashraf, prinsessa Shahnaz, Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Mohammad Reza Pahlavi, keisarinna Farah ja prinsessa Shams. Vanhempiensa edessä prinsessa Farahnaz ja kruununprinssi Reza Pahlavi II

Šaahi tuki Pohjois-Jemenin sisällissodassa (1970–1972) tasavaltalaisjoukkoja vastaan taistelleita monarkisteja ja auttoi Omanin sulttaania kukistamaan maan eteläisen maakunnan Dhofarin kapinan vuonna 1971. Šaahi kävi Britannian kanssa neuvotteluita koskien Bahrainin ja kolmen Persianlahden saaren tulevaisuutta. Bahrain oli ollut 1800-luvulta lähtien brittien hallussa, mutta Iran taas väitti sen kuuluvan itselleen. Lopulta neuvottelut johtivat Bahrainin itsenäistymiseen vastoin Iranin kansallismielisten toiveita. Iranilla on tälläkin hetkellä hallussaan strategisesti tärkeät Hormuzinsalmessa Iso- ja Pieni-Tunb-saari sekä Abu Musan saari, joiden kuitenkin väitetään kuuluvan Arabiemiirikunnille.

Tänä aikana šaahi keskittyi solmimaan suhteita Persianlahden maiden kanssa ja luomaan tiiviimmät suhteet Saudi-Arabiaan. Suhteissa Irakiin oli erittäin usein ongelmia, kunnes 1975 Iran ja Irak solmivat Algerin sopimuksen, joka takasi Irakille täydet navigaatio-oikeudet Shaat al-Arab -joella. Sopimuksessa šaahi myös lupasi lopettaa tukensa Irakin kurdeille.

Lisäksi šaahi solmi läheiset suhteet Jordanian kuningas Husseinin kanssa, Egyptin Anwar Sadatin ja Marokon kuninkaan Hassan II:n kanssa.

Heinäkuussa 1964 šaahi Mohammed Reza Pahlavi, Turkin presidentti Cemal Gürsel ja Pakistanin Mohammad Ajub Khan ilmoittivat Istanbulissa perustavansa Regional Cooperation for Development -organisaation (RCD) (myöhemmin tilalle perustettiin Economic Cooperation Organization (ECO)) edistämään maiden välistä liikennettä ja taloudellisia projekteja. Tavoitteena oli myös Afganistanin liittyminen organisaation jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Šaahi solmi läheiset suhteet Pakistanin kanssa. Pakistanin ja Intian välisen sodan aikana vuonna 1965 Pakistanin lentokoneet kävivät tankkaamassa Iranin maanperällä ilmaista polttoainetta.

Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi oli ensimmäinen muslimijohtaja, joka tunnusti Israelin valtion olemassaolon. Näiden kahden valtion väliset suhteet käytännössä tuhoutuivat islamilaisen tasavallan myötä.

Länsimaistaminen ja itsevaltius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaahi yhdessä Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin ja tämän puolison Pat Nixonin kanssa.

Vuonna 1960 šaahi aloitti niin sanotun valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia: muun muassa huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo (naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä). Naiset pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Šaahi hallitsi yksinvaltaisesti maata. Salainen poliisi SAVAK pidätti, kidutti ja surmasi[1] 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia opposition kannattajia. Iran sai tukea Yhdysvalloilta ja sen ulkopolitiikka oli Yhdysvalloille mieluinen. SAVAK:in johtajat olivat olleet CIA:n koulutuksessa. 2. kesäkuuta Pahlavi oli valtiovierailulla Berliinissä, jossa Länsi-Saksan opiskelijaliike osallistui valtiovierailun vuoksi järjestettyyn mielenosoitukseen. Mielenosoituksessa kuoli opiskelijaliikkeen johtaja Benno Ohnesorg poliisin ampuman laukauksen surmattua hänet.

Mohammad Reza Pahlavi tuli valtiovierailulle Suomeen yhdessä puolisonsa Farah Pahlavin kanssa 22. kesäkuuta vuonna 1970. Vierailun yhteydessä järjestettiin šaahin vastaisia mielenosoituksia. Šaahiparin vierailu päättyi 26. kesäkuuta. Arvovieraat kävivät muun muassa Helsingissä, Kuopiossa ja Lapissa.

Šaahi Mohammad Reza Pahlavi ja hänen vaimonsa keisarinna Farah valmistautuvat lähtemään takaisin Iraniin Andrews Air Force Base -lentotukikohdasta Yhdysvaltain vierailun jälkeen 16. marraskuuta 1977

1970-luvun lopulla Iran kiehui, oppositio vastusti šaahin itsevaltiutta ja vanhoilliset islamilaiset järjestöt vastustivat šaahin liberaalia politiikkaa. 16. tammikuuta vuonna 1979 lakot ja mielenosoitukset levisivät Teheranista muualle maahan (katso Iranin vallankumous). Tämän sekasorron takia šaahi lähti perheineen maanpakoon. Ajatollah Ruhollah Khomeini palasi maanpaosta Ranskasta ja julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi.

Maanpako ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mohammad Reza Pahlavin hauta Al-Rifa'in moskeijassa

Šaahi joutui elämään loppuikänsä maanpaossa. Aluksi hän ja hänen perheensä asuivat muun muassa Egyptissä, jossa he saivat lämpimän vastaanoton presidentti Anwar Sadatilta. Myöhemmin he asuivat Marokossa kuningas Hassan II kutsumana, josta he menivät Bahamasaarille ja sieltä Meksikoon, jossa he asuivat Cuernavacassa, lähellä Mexico Cityä. Kun šaahin sappikivitauti alkoi käydä vakavaksi ja hän tarvitsi sairaalahoitoa, Yhdysvaltain silloinen presidentti Jimmy Carter antoi hänelle luvan tulla New Yorkiin sairaalaan David Rockefellerin painostuksella. Carterin päätös ärsytti Iranin uutta hallitusta siinä määrin, että he valtasivat USA:n Teheranin suurlähetystön ja ottivat panttivangiksi kaikki lähetystön työntekijät. Šaahi siirrettiin Teksasiin olevaan sotilassairaalaan, lähti Yhdysvalloista ja asui vähän aikaa Isla Contadoralla, Panamassa. Lopulta hän palasi takaisin Egyptiin, jossa Sadat antoi hänelle viimeisen turvapaikan. Egyptissä Šaahille tehtiin pernaleikkaus Kairon Meadin sotilassairaalassa kuuluisan amerikkalaisen kirurgin Michael E. DeBakeyin johdolla

Mohammad Reza Pahlavi kuoli Non-Hodgkinin lymfoomaan 27. heinäkuuta vuonna 1980 Kairossa, jossa Sadat järjesti hänelle valtiolliset hautajaiset. Paikalle ei saapunut valtionjohtoa Yhdysvalloista, mutta entinen presidentti Richard Nixon oli kuitenkin mukana. Šaahi on haudattu Al-Rifa'in moskeijaan.

Lapset ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mohammad Reza Pahlavi oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto oli Egyptin prinsessa Fawzian (s. 1921) kanssa vuodesta 1939 vuoteen 1948. Heillä oli yksi tytär, prinsessa Shahnaz Pahlavi (syntynyt 27. lokakuuta 1940).

Toinen vaimo oli Soraya Esfandiary Bakhtiari (syntynyt 22. heinäkuuta vuonna 1932, kuoli 26. lokakuuta 2001). Hänen isänsä oli Khalil Esfandiary Bakhtiari, Iranin Länsi-Saksan suurlähettiläs. Šaahi ja Soraya Esfandiary Bakhtiari avioliitto oli vuosina 1951-1958. Avioliitto oli lapseton

Šaahin kolmas vaimo oli Farah Pahlavi (o.s. Diba) (s. 14. lokakuuta 1938). Avioliitto alkoi vuonna 1959 ja kesti aina šaahin kuolemaan asti. Farah Pahlavi asuu maanpaossa Yhdysvalloissa. Heille syntyi neljä lasta:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Šaahi Mohammad Reza Pahlavi, Vastaukseni historialle. Karisto 1980

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://hrw.org/reports/2004/iran0604/5.htm Human Rights Watch “Like the Dead in Their Coffins” Torture, Detention, and the Crushing of Dissent in Iran
  2. With immense grief that we would like to inform our compatriots of the passing away of Prince Alireza Pahlavi 4.1.2011. Rezapahlavi.org. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mohammad Reza Pahlavi.
Edeltäjä:
Reza Pahlavi
Iranin šaahi
19411979
syrjäytettiin, seuraaja maanpaossa
Seuraaja:
Reza Pahlavi II