Mud (yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mud
(1966[1]1980[2])
Mud vuonna 1974.
Mud vuonna 1974.
Tiedot
Tyylilaji: glam rock
purukumipop
rock and roll
pop rock
Kotipaikka: Englannin lippu Surrey, Englanti, Iso-Britannia[1]
Laulukieli: englanti
Sivusto: [1] (epävirallinen sivusto)
Jäsenet
[1]
Les Graylaulu  
Rob Daviskitara, laulu  
Ray Stilesbassokitara, laulu  
Dave Mountrummut  
Entiset jäsenet
[1]keyboards:Andy Ball
Peter Gray – rummut (1966–1968)  
Nigel Munt – bassokitara (1966)  
Margot Henderson laulu (1978–1979)  

Mud oli englantilainen glam rock-/purukumipop -yhtye, joka oli suosittu 1970-luvulla. Se saavutti kotimaassaan Isossa-Britanniassa viisitoista listahittiä, joista kolme oli ykkösiä: ”Tiger Feet”, ”Lonely This Christmas” ja ”Oh Boy”. Mudiin kuuluivat sen suurimman suosion aikaan Les Gray (laulu), Rob Davis (kitara), Ray Stiles (basso) ja Dave Mount (rummut). Vaikka yhtye tunnetaan yleisesti glam rock- ja purukumipop-tyylien edustajana, sen musiikissa oli usein vivahteita 1950-luvun rock and rollista.

Mudin menestyksen takana oli säveltäjä-sanoittaja kaksikko Nicky ChinnMike Chapman, joiden niin sanottuun talliin kuuluivat myös The Sweet, Suzi Quatro, Smokie ja Arrows. Les Gray kuoli 21. helmikuuta 2004 ja Dave Mount 2. joulukuuta 2006. Rob Davis on myöhemmin kunnostautunut säveltäjänä. Kylie Minoguen ”Can’t Get Out Of My Head” ja Spillerin "Groovejet" ovat Rob Davisin säveltämiä. Ray Stiles on puolestaan ollut The Hollies -yhtyeessä jo 20 vuotta liittyen siihen Mudin jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mud syntyi kahden puoliammattilaisen surreylaisyhtyeen raunioille. Tulevista Mud-jäsenistä Remainder-nimisessä yhtyeessä soittivat rumpali Dave Mount (s. 1947) sekä kitaristi Rob Davis (s. 1947), kun taas solisti Les Gray (s. 1946) ja basisti Ray Stiles (s. 1946) kuuluivat The Mourners -yhtyeeseen. Vuonna 1964 tuleva Mud-kokoonpano esiintyi ensimmäisen kerran yhdessä, kun basisti Stiles suoritti eräällä keikalla koe-esiintymisen Remainderissa, ja lisäksi Les Gray tuurasi samalla kyseisen yhtyeen sairastunutta laulajaa. Vuonna 1966 samat jäsenet puolestaan soittivat yhdessä The Mournersissa, ja yhtyeen nimi vaihdettiin Mudiksi (suom. muta), koska lyhyt nimi näytti isommalta mainosjulisteissa.[2]

Ensimmäisen esiintymisensä Mud suoritti Lontoon Streathamissa huhtikuussa 1966. Pian syntyi levytyssopimus CBS Recordsin kanssa, jonka kautta ilmestyi myös esikoissingle ”Flower Power”, joka ei kuitenkaan saavuttanut menestystä. Yhtye kuitenkin voitti Search for Sound -nimisen kansallisen kykykilpailun sekä esiintyi BBC:n Monday Monday -radio-ohjelmassa. Yhtyeen jäsenet ryhtyivät ammattilaisiksi, jolloin ilmestyi uusi single ”Up the Airy Mountain”, joka floppasi esikoissinglen tavoin. BBC:n mielestä yhtyeen pop-imago sopi kuitenkin täydellisesti pieneen esiintymiseen Basil Brush Show -tv-ohjelmassa. Philips Records julkaisi vielä kaksi yhtyeen singleä, jotka eivät kuitenkaan tuoneet Mudille läpimurtoa.[2]

Mudin onni kääntyi, kun musiikkimoguli Mickie Most näki sen esiintymisen Lontoon Revolution Clubilla. Hän kutsui yhtyeen jäsenet toimistoonsa, jossa hän kertoi omasta, uudesta RAK Records -nimisestä levy-yhtiöstään. Most kertoi myös kahdesta lauluntekijästä, Errol Brownista ja Tony Wilsonista, jotka tarvitsivat taustayhtyeen levyttääkseen kappaleensa ”Love Is Life”. Kappaleesta äänitettiin demoversio nimellä Hot Chocolate, mutta samanniminen yhtye oli jo olemassa Feldman’s Music -yhtiöllä. Samainen Hot Chocolate -yhtye siirtyi Mostin houkuttelemana RAK:ille, ja saavutti ”Love Is Lifella” ensimmäisen hittinsä.[2]

Vuodenvaihteessa 1972–73 Sweet-yhtyeelle ja Suzi Quatrolle hittejä tehneet lauluntekijät Nicky Chinn ja Mike Chapman kuulivat Mudista, joka saavutti suosiota klubikeikoillaan. He etsivät uusia kykyjä ”talliinsa”, joten aiemmista sopimuksistaan vapaa Mud ryhtyi yhteistyöhön heidän kanssaan. Kyseinen ”Chinnichap”-kaksikko kirjoittaisi yhtyeelle kappaleita ja myös tuottaisi sen julkaisut, jotka tulisi julkaisemaan Mickie Mostin RAK Records -levy-yhtiö.[2]

Chinnin ja Chapmanin alaisuudessa Mud saavutti historiansa suurimmat menestyksensä. Kaksi ensimmäistä heidän kirjoittamaansa Mud-singleä, ”Crazy” ja ”Hypnosis”, olivat molemmat top 20 -hittejä säilyen listalla kolme kuukautta. Kolmas Chinn/Chapman-single ”Dyna-Mite” ylsi viiden joukkoon, mihin vaikuttivat esiintymiset Top of the Pops -ohjelmassa. ”Tiger Feet” puolestaan muodostui Mudin ensimmäiseksi listaykköseksi säilyen kärjessä neljä viikkoa. Kyseinen kappale tuli myös tunnetuksi tanssistaan, jota yhtye ja roudarit esittivät televisioesiintymisissä.[2]

Hittejä tuli lisää vuonna 1974 singlejen ”The Cat Crept In”, ”Rocket” sekä ykköshitin ”Lonely This Christmas” muodossa. Viimeksi mainittu tuli kuuluisaksi solisti Les Grayn Elvis Presley -imitaatiosta. Menestykset jatkuivat, kun single ”The Secrets That You Keep” julkaistiin. Se oli samalla viimeinen hitti, jonka olivat kirjoittaneet Nicky Chinn ja Mike Chapman. ”Oh Boy”, ”Moonshine Sally” ja ”One Night” muodostuivat myös menestyksiksi.[2]

Kun ”Rocket”-kappale oli noussut listalle elokuussa 1974, teki Mud levytyssopimuksen Private Stock Recordsin kanssa, mutta ensimmäinen sen julkaisema Mud-äänite ilmestyi vasta lokakuussa 1974. Kyseisen levy-yhtiön alaisuudessa Mud saavutti kolme hittiä, kunnes se siirtyi RCA Recordsille. Solisti Les Gray aloitti soolouran, mutta jatkoi myös Mudissa.[2]

Mud hajosi vuonna 1980 tehden viimeisen esiintymisensä RCA Recordsin joulujuhlassa. Rumpali Dave Mount vetäytyi musiikkibisneksestä työskennellen myöhemmin vakuutusalalla. Kitaristi Rob Davis saavutti menestystä laulunkirjoittajana ja tuottajana tehden hittejä muun muassa Kylie Minoguelle. Basisti Ray Stiles liittyi vuoden 1980 puolivälissä The Hollies -yhtyeeseen, jonka esiintymisissä hänellä oli oma numeronsa, jonka aikana hän esitti Mud-hittejä. Solisti Les Gray jatkoi soolouraansa, ja myös teki usein esiintymisiä nimellä Les Gray's Mud. Gray kuoli 21. helmikuuta 2004. Hänen muistokseen järjestettiin muistokonsertti, jossa esiintyi useita 1970-luvun tähtiä sekä lisäksi myös Mudin elossa olevat jäsenet soittivat yhdessä.[2]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flower Power/You’re My Mother (1967)
  • Up The Airy Mountain/Latter Days (1968)
  • Shangri-La/House On The Hill (1969)
  • Jumping Jehosaphat/Won’t Let Go (1970)
  • Crazy/Do You Love Me (1973)
  • Hypnosis/Last Tango In London (1973)
  • Dynamite/Do It All Over Again (1973)
  • Tiger Feet/Mr Bagatelle (1974)
  • The Cat Crept In / Morning (1974)
  • Rocket/The Ladies (1974)
  • Lonely This Christmas/I Can’t Stand It (1974)
  • Secrets That You Keep/Still Watching The Clock (1975)
  • Oh Boy/Watching The Clock (1975)
  • Moonshine Sally/Bye Bye Johnny (1975)
  • One Night/Shake Rattle And Roll-See You Later Alligator (1975)
  • L’L’Lucy/My Love Is Your Love (1975)
  • Show Me You’re A Woman/Don’t You Know (1975)
  • Shake It Down/Laugh, Live, Love (1976)
  • Nite On The Tiles/Time And Again (1976)
  • Lean On Me/Grecian Lament (1976)
  • MUD Giants EP (Tiger Feet/Oh Boy/Dyna-Mite) (1977)
  • Slow Talking Boy/Let Me Out (1977)
  • Just Try (A Little Tenderness)/Gives You The Good Times Now (live, featuring Barrington Talbot Short, whoever he is?!?) (1977)
  • Beating Round The Bush/Under The Moon Of Love (1977)
  • Cut Across Shorty/We’ve Gotta Know (1978)
  • Drift Away/Let Me Get (Close To You) (1978)
  • Why Do Fools Fall In Love-Book Of Love/Run, Don’t Walk (1978)
  • Drop Everything And Run/Taking The Easy Way Out (1978)
  • You’ll Like It/Can’t Stop (1979)
  • Rico/Make a Buck (julkaistu nimellä Ring?) (1980)

Suomenkielisiä versioita Mudin kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Albums by Mud - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 8.2.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Mud: A's B's & Rarities -CD-levyn kansivihko, kirjoittanut Martin Hutchinson (EMI 7243 5 60222 2 5)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]