Mu isamaa, mu õnn ja rõõm
Wikipedia
Mu isamaa, mu õnn ja rõõm (suomeksi Isänmaani, onneni ja riemuni) on Viron kansallislaulu[1]. Se otettiin käyttöön 1920 ja uudelleen 1990. Sanat kirjoitti Johann Voldemar Jannsen Fredrik Paciuksen vuonna 1848 säveltämään melodiaan, joka on myös Maamme-laulun melodia. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran 1869 ja siitä tuli nopeasti Viron kansallisen heräämisen symboli.
Vuosina 1956–1990 Viron sosialistinen neuvostotasavalta käytti hymniä Eesti Nõukogude Sotsialistliku Vabariigi hümn.
[muokkaa] Sanat viroksi
- Mu isamaa, mu õnn ja rõõm,
- kui kaunis oled sa!
- Ei leia mina iial teal
- see suure, laia ilma peal,
- mis mul nii armas oleks ka,
- kui sa, mu isamaa!
- Sa oled mind ju sünnitand
- ja üles kasvatand;
- sind tänan mina alati
- ja jään sull' truuiks surmani,
- mul kõige armsam oled sa,
- mu kallis isamaa!
- Su üle Jumal valvaku,
- mu armas isamaa!
- Ta olgu sinu kaitseja
- ja võtku rohkest õnnista,
- mis iial ette võtad sa,
- mu kallis isamaa!
[muokkaa] Suomenkielinen käännös
- Isänmaani, onneni ja riemuni,
- miten kaunis oletkaan!
- En koskaan löydä täältä,
- tämän suuren, laajan maailman päältä,
- mikä minulle niin rakasta olisi,
- kuin sinä, isänmaani!
- Olethan minut synnyttänyt
- ja aikuiseksi kasvattanut,
- Sinua kiitän aina
- ja pysyn sinulle uskollisena kuolemaan saakka,
- minulle rakkain olet sinä,
- rakas isänmaani!
- Sinua Jumala suojelkoon,
- rakas isänmaani!
- Olkoon hän puolustajasi
- ja suuresti siunatkoon,
- mihin ikinä ryhdytkin,
- rakas isänmaani
