Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run
Mt. Van Hoevenberg Olympic Bobsled Run on rattikelkkailuun, ohjaskelkkailuun ja skeleton-kelkkailuun soveltuva kelkkailurata Yhdysvalloissa, New Yorkin osavaltion Lake Placidin kylässä. Radalla on järjestetty vuoden 1932 ja vuoden 1980 talviolympialaisten kelkkailukilpailut ja ainoiden Hyväntahdon kisojen talviversion kelkkailukilpailut.
Radan kolmas ja uusin versio valmistui vuonna 2000. Rata on isännöinyt kaikkien aikojen ensimmäisiä Euroopan ulkopuolella pidettyjä kelkkailun MM-kilpailuja (1949) ja ohjaskelkkailun MM-kilpailuja (1983), ja yhteensä noin kymmentä eri lajien MM-kelkkailutapahtumaa. Vuonna 2010 rata lisättiin Yhdysvaltain kansallisesti arvokkaiden historiallisten paikkojen luetteloon.
Sisällysluettelo |
Tietoja nykyisestä radasta [muokkaa]
- Pituus maaliin asti: 1455 m
- Radan koko pituus: 1680 m
- Mutkia: 20
- Keskimääräinen kallistusaste: 8-10 %
- Korkeusero lähdöstä maaliin: 107 m
- G-voimamaksimi: 5,1
- Maksiminopeus: 130 km/h
Historia [muokkaa]
Vuoden 1932 Lake Placidin talviolympialaisia varten rakennettu kelkkailurata oli taloudellisesti kisojen suurimpia yksittäisiä panostuksia. Aluksi tutkittiin radan mahdollista rakentamista osavaltion omistamalle suojelualueelle, mutta oikeusasteet kielsivät tämän osavaltion perustuslain vastaisena. Tämän jälkeen radalle etsittiin paikkaa yksityisten maanomistajien alueilta, ja sopiva paikka löytyi paikallisen klubin mailta. Klubin puheenjohtaja, olympiakisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Godfrey Dewey, luovutti alueen rataa varten.
Saksalainen, useita eurooppalaisia kelkkailuratoja suunnitellut Stanislaus Zentzytzki valittiin rakennusprojektin pääarkkitehdiksi. Hänen tehtävänään oli suunnitella ensimmäinen kunnollinen Euroopan ulkopuolinen kelkkailurata. Ennen varsinaisen radan rakentamista tehtiin mäkihyppytornin läheisyyteen paikallisia laskijoita varten harjoitusrata, joka sai suuren suosion.
Vuori, jolle rata rakennettiin, oli aluksi nimetön. Se nimettiin lopulta paikkakunnalla usein lomailleen ja seudun hyväksi työtä tehneen lääkärin mukaan Mt. Van Hoevenbergiksi. Osavaltion rahoittaman radan rakennustyöt aloitettiin kesällä 1920, ja se avattiin yleisölle jo saman vuoden joulupäivänä. Helmikuussa 1931 radalla tehtiin maailmanennätys.
Valmistunut Mt. Van Hoevenbergin rata oli Lake Placidin olympiakisojen aikaan 2 350 metriä pitkä, ja sen kaltevuus oli keskimäärin kymmenen prosenttia. Mutkia oli 26, joista vuoden 1932 talviolympialaisten virallinen kisaraportti mainitsee nimeltä seuraavat:
| Järjestysnro | Nimi | Nimeämisen selitys |
|---|---|---|
| 4. | Eyrle | - |
| 10. | Whiteface | Nimetty paikallisen vuoren mukaan. |
| 14. | Cliffside | Rata sijaitsi jyrkänteen (engl. cliff) vieressä. |
| 19. | Shady Corner | Mutka (suom. Varjoisa mutka) oli aina varjossa, vaikka aurinko valaisi muuta rataa. |
| 23., 24., 25. | Zig-Zag | (suom. Sik-sak -mutka), muodostui kolmesta peräkkäisestä, yhdessä S-kirjainta muistuttavasta mutkasta. |
Suorilla rata oli kaksi metriä leveä, kaarteissa rata oli leveämpi. Pinnoite oli lumen ja veden sekoitusta. Traktorien vetämät avoreet veivät kilpailijat ja kelkat radan yläpäähän. Kilpailutapahtumista neljän miehen kelkkojen ensimmäistä kilpailupäivää seurasi n. 14 000 katsojaa, ja se olikin katsojamäärältään Lake Placidin olympialaisten suosituin tapahtuma.[1][2]
Vuoden 1980 talviolympialaisissa rattikelkkailurata oli 1 557 metriä pitkä, ja se sisälsi 16 mutkaa. Ohjaskelkkailussa lähdettiin eri kohdista rataa.
Vuonna 2000 valmistui radan kolmas versio.
Lähteet [muokkaa]
- Virallinen kotisivu (englanniksi)
- Rataprofiili FIBT:n sivuilla (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ http://www.la84foundation.org/6oic/OfficialReports/1932/1932w.pdf s.157-166 (englanniksi)
- ↑ http://www.sports-reference.com/olympics/winter/1932/BOB/ (englanniksi)