Moto Guzzi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moto Guzzi

Motoguzzi-logo.jpg

Tunnuslause Moto Guzzi: Una Storia Italiana
Perustettu 1921
Perustaja Carlo Guzzi (1889-1964) Giovanni Ravelli ( -1919) Giorgi Parodi (1897-1955)
Toimitusjohtaja Tommaso Giocoladelli
Puheenjohtaja Daniele Bandiera
Kotipaikka Italian lippu Mandello del Lario, Italia
Toiminta-alue Koko maailma
Toimiala Ajoneuvot
Tuotteet Moottoripyörät
Emoyhtiö Piaggio & Co. S.p.A
Kotisivu MotoGuzzi.it

Moto Guzzi on italialainen moottoripyörien valmistaja, joka tunnetaan myös nimellä Guzzi. Yritys perustettiin vuonna 1921, ja se sijaitsee Pohjois-Italiassa Mandello del Lariossa. Aprilia osti sen 2001. Vuodesta 2004 se on ollut osa Piaggio-konsernia. [1]

Perustajat Carlo Guzzi, Giorgio Parodi ja Parodin hyvä ystävä Giovanni Ravelli, joka oli kilpa-ajaja ja sotilaslentäjä, aloittivat moottoripyörien pienimuotoisen valmistuksen jo 1917. Kun Ravelli kuoli koelento-onnettomuudessa 11. elokuuta 1919, Guzzi ja Parodi sijoittivat hänen muistokseen Italian ilmavoimien tunnuksen, kotkan, uuden yhtiönsä tunnukseen. [2]

Suosituimmat mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

California II (1986) maalaismaisemassa Suomessa.

Tunnetuimpia Moto Guzzin malleja ovat urheilullinen Le Mans, custom-tyylinen California ja matka-ajoon suunniteltu SP. Valikoiman keveimpiä ovat V7 ja Nevada.

Viime aikoina tuotannossa olleet mallit: [3]

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V8-moottori museossa Mandellossa
Kardaaniakseli vetokoneisto
Suuritilavuuksinen ilmajäähdytteinen moottori on pitkittäin ja sylinterit yläviistoon sivuille. Etuiskunvaimentimien teleskooppien paksumpi pää on alaspäin.

Moto Guzzi on hyvin tunnettu korkeasta laadustaan ja luotettavasta tekniikastaan. [4] Mallisto kattaa kaikki käyttöalueet, kuten custom, naku, enduro ja matkapyörät. Alusta asti tehdas pyrki ennakkoluulottomiin ratkaisuihin ja osallistui useisiin kilpailuihin hyvällä menestyksellä. Moottoriratkaisuja oli monenlaisia ja useita kokoja. Myös nelisylinterisiä ahdettuja ja jopa kahdeksansylinterisiä moottoreita suunniteltiin. [2] [5]

1927 Giuseppe Guzzi (Carlon veli) teki koeajon Italiasta Nordkapiin uudella täysin jousitetulla mallilla, joka oli saanut nimen Norge edellisenä vuonna pohjoisnavalle lentäneen italialaisen ilmalaivan kunniaksi. Siihen asti moottoripyörien rungot olivat jäykkiä kuten polkupyörien. Koeajo onnistui hyvin, ja ratkaisua alettiin käyttää yleisesti muuallakin. Norge-nimi jäi pysyvästi tehtaan mallistoon. (Maailmansotien välisenä aikana oli muodikasta ajaa tämä Etelä-Euroopasta Nordkapiin ajo, eräänlainen sen ajan rannikolta rannikolle ajo.) [6]

Sodan alla 1939 alettiin valmistaa moottoripyöriä sotilaskäyttöön. Ne perustuivat Airone- malliin[7]. Niitä tehtiin 29 926 kpl.

Sodan jälkeen yhtiö valmisti noin 50 000 kpl 2-tahtimoottorilla varustettua, kevyttä, käytännöllistä ja lujatekoista Guzzino 65 -mallia, [8] jonka suunnitteli Antonio Micucci.

Päättäväinen siirtyminen isoihin 500 cc moottoreihin tapahtui vuonna 1950 syntyneen mallin, Falconen, myötä. Se oli pitkään kaikkien motoristien unelma[9]. Niihin aikoihin Carlo Guzzi alkoi kehittää myös uutta teleskooppisovellusta etuhaarukkaan. Ratkaisu on yhä yleisesti käytössä ja näkyy useissa malleissa siten, että etuiskunvaimentimien teleskoopit ovat "nurin päin" paksumpi ja siten tukevampi pää alaspäin. 1960-luvulla ratkaisu oli jo aika monessa mallissa ja yleistyi vähitellen.[10]

Moto Guzzi aloitti ensimmäisenä maailmassa tuulitunnelin käytön moottoripyörien suunnittelussa 1950. Sama tuulitunneli on yhä käytössä tehtaalla. [6]

Vuonna 1965 insinööri Giulio Cesare Carcano suunnitteli V2-moottorin, jossa v-kulma on 90°. Moottori sijoitettiin runkoon pituussuuntaisesti. Siitä tuli aikanaan Moto Guzzin tunnusmerkki[11]. Kaksisylinterinen moottori on ainakin teoriassa mahdollista rakentaa hyvin tärinättömäksi juuri 90° v-kulmalla[12].

Kaikille nykyisille malleille on tyypillistä kardaaniveto ja suuritilavuuksinen ja ilmajäähdytteinen 90° V2-moottori, joka on sijoitettu pitkittäin runkoon. [3]

Kilpailusaavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moto Guzzi osallistui alusta asti kilpailuihin ja kehitti uusia ratkaisuja moottoripyöriin. Kun tehdas lopetti kilpailuihin osallistumisen 1957, sille oli kertynyt 3329 voittoa virallisissa kilpailuissa, 14 maailmanmestaruutta ja 11 voittoa Tourist Trophy -kilpailussa. [13] [14]

Maailmanmestareita:

Euroopanmestareita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.piaggio.com/piaggio/INT/en.html
  2. a b La Storia Valmistajan verkkosivu. Viitattu 29.1.2013. Italia
  3. a b Valmistajan verkkosivu Moto Guzzi Piaggio & C. S.P.A. Viitattu 29.1.2013. Italia
  4. http://www.youtube.com/watch?NR=1&feature=endscreen&v=GpCyUebmU8A
  5. Otto Cilindri - Quatrième partie - Courses & records (1956-1957) La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 29.1.2013. Ranska
  6. a b Moto Guzzi Celebrates 90th Anniversary Motorcykle.com. Viitattu 29.1.2013. Englanti
  7. Airone (1939-1948) La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 29.1.2013.
  8. Le Guzzino, la moto de l'Après-Guerre La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 29.1.2013. Ranska
  9. Falcone (1950-1953) La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 29.1.2013. Ranska
  10. Lodola Regolarita (1958-1966) La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 30.1.2013. Ranska
  11. Le V7 et ses origines La Belle Histoire Moto Guzzi. Viitattu 29.1.2013. Ranska
  12. Vittore Cossalter: Shaking forces of twin engines Blaine's house of pies. Viitattu 23.4.2014. englanniksi
  13. PALMARES DES CHAMPIONNATS D'EUROPE (1924-1937 et 1947-1948) L'Histoire de la course moto. Viitattu 29.1.2013. Italia
  14. Les Grand Prix d'Europe. (1924-1937) L'Histoire de la course moto. Viitattu 29.1.2013. Italia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]