Mosambikin vaalit 1994
Mosambikin vaalit 1994 olivat Mosambikin ensimmäiset vapaat vaalit. Ne järjestettiin 27.-29. lokakuuta 1994. Samassa yhteydessä valittiin sekä presidentti että parlamentti. Frelimon Joaquim Chissano valittiin presidentiksi, ja parlamenttiin Frelimo sai 129 ja Renamo 112 paikkaa.
Taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissota ja rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mosambik oli itsenäistymisen jälkeen ollut Frelimon hallitsema marxistinen yksipuoluevaltio. Renamon käynnistämä sisällissota alkoi jo vuonna 1977. Vuoden 1990 aikana Frelimo ilmoitti suunnitelmistaan, joiden perusteella maa siirtyisi monipuoluejärjestelmään. Parlamentti hyväksyi uuden perustuslain, joka sallisi monipuoluejärjestelmän käyttöönoton marraskuussa 1990. Uusi perustuslaki astui voimaan marraskuun lopulla. Tammikuussa 1991 alkoi toimia useita puolueita, kun niiden perustaminen oli sallittu.[1]
Frelimo ja Renamo eivät saaneet vielä uuden perustuslain jälkeen rauhansopimusta aikaan. Kaksi vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Mosambikin presidentti Joaquim Chissano ja Renamon johtaja Afonso Dhlakama tapasivat ensimmäistä kertaa elokuussa 1992. Rauhansopimus allekirjoitettiin lopulta Roomassa 4. lokakuuta ja se astui voimaan 15. lokakuuta. Rauhansopimus määräsi molemmat kiistakumppanit laskemaan aseensa, uuden kansallisen armeijan perustamisen ja vapaiden vaalien järjestämisen.[1] Aseiden piti laskea huhtikuun puoleenväliin mennessä 1993 ja vaalit tuli järjestää saman vuoden lokakuussa.[2]
Valmistautuminen vaaleihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen aikataulu osoittauti epärealistiseksi, ja YK:n rauhanturvaoperaatio Onumoz vaikutti alueella vasta huhtikuussa 1993. Sen aseellinen osasto oli täydessä valmiudessaan vasta syyskuussa, 11 kuukautta rauhansopimuksen jälkeen. Rauhanprosessia hidasti Frelimon ja Renamon heikko keskinäinen luottamus. Molemmat osapuolet suhtautuivat siksi hyvin varautuneesti aseiden laskemiseen. Renamo oli lisäksi vaatinut YK:lta lisää rauhanturvaajia, jotta ne voisivat korvata zimbabwelaiset ja malawilaiset sotilaat, joihin Renamo ei luottanut.[2]
YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali vieraili Mosambikissa lokakuussa 1993, kun demilitarisoinnin ja vaalien järjestämiseksi oli tehty vasta hyvin vähän. Boutros-Ghali väläytti mahdollisuutta, että YK:n joukot saattaisivat lähteä maasta ja lahjoituksista saatava tuki saattaisi loppua, jos rauhanprosessia ei saataisi eteenpäin. Sekä Chissano että Dhlakama myöntyivät pian kompromisseihin. Osapuolet sopivat, että vielä olemassa olevat sotilasjoukot demobilisoitaisiin toukokuuhun 1994 mennessä ja vaalit järjestettäisiin saman vuoden lokakuussa.[2]
Keskusvaalikomitea nimitettiin tammikuussa 1994, ja sen johtoon asetettiin sitoutumaton professori Brazão Mazula. Komitean 21 jäsenestä kymmenen oli Frelimon, seitsemän Renamon ja kolme muiden puolueiden asettamia. Vaaleja varten jouduttiin kouluttamaan 8 000 ihmisen henkilökunta, mikä viivästytti äänestäjien rekisteröitymisprosessia. Rekisteröityminen alkoi kesäkuun alussa hitaasti, mutta lopulta rekisteröitymisen sulkeuduttua 2. syyskuuta melkein 6,2 miljoonaa äänestäjää maan arviolta 7,9 miljoonsta äänioikeutetusta oli rekisteröitynyt.[2]
Maassa järjestettiin myös laaja koulutuskampanja, jolla pyrittiin saamaan lähes lukutaidoton kansa vaaliuurnille. Pari tuhatta kouluttajaa kiersi maata ja kansalaiskasvatuskampanjan käytössä oli kaikki mediat. Vaaliopetus alkoi aivan perusteista, ja siinä kerrottiin kansalle, mitkä vaalit ovat, miksi kannattaa äänestää ja kerrottiin vaalien voittajien sekä häviäjien velvollisuuksista. Kampanja oli onnistunut, sillä äänestysprosentti nousi korkeaksi.[3]
Vaalituloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentinvaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentinvaaleissa äänesti 79,59 % Mosambikin äänioikeutetuista. Ääniä annettiin yhteensä 5 090 531, ja niistä hylättiin 149 016.[4]
| ehdokas | puolue | äänet | |
|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | ||
| Joaquim Chissano | Frelimo | 2 633 740 | 53,30 % |
| Afonso Dhlakama | Renamo | 1 666 965 | 33,73 % |
| Wehia Ripua | Pademo | 141 905 | 2,87 % |
| Carlos dos Reis | Unamo | 120 708 | 2,44 % |
| Máximo Dias | Monamo | 115 442 | 2,34 % |
| Lähde: [4] | |||
Parlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parlamenttivaaleissa annettiin 4 953 074 ja äänestysprosentti oli 77,44. Äänistä hylättiin 173 691. Vain kolme puoluetta sai paikkoja parlamettiin. Frelimo ja Renamo olivat selvästi suurimmat puolueet. Kolmantena puolueena parlamenttiin nousi Udemo.[5]
| puolue | äänet | paikat | ||
|---|---|---|---|---|
| lukumäärä | osuus | lukumäärä | osuus | |
| Frelimo | 2 115 793 | 44,27 % | 129 | 51,6 % |
| Renamo | 1 803 506 | 37,74 % | 112 | 44,8 % |
| Udemo | 245 793 | 5,14 % | 9 | 3,6 % |
| Aliança Patriótica | 99 031 | 2,07 % | 0 | 0 % |
| Partido Social-Liberal e Democratico | 79 622 | 1,67 % | 0 | 0 % |
| Lähde: [5] | ||||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mozambique: Towards a political solution EISA. Viitattu 3.12. 2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mozambique: Preparation for elections EISA. Viitattu 3.12. 2009. (englanniksi)
- ↑ Laine, Pia: Demokratian Oscar-ehdokas Global.finland. 22.5. 2001. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 3.12. 2009.
- ↑ a b Mozambique: 1994 Presidential election results 4/2007. EISA. Viitattu 3.12. 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Mozambique: 1994 Assembly of the Republic results 4/2007. EISA. Viitattu 3.12. 2009. (englanniksi)