Moreeni (kirja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moreeni
Kirjailija Lauri Viita
Genre romaani
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1950
Sivumäärä 352 s.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Moreeni on Lauri Viidan esikoisromaani, joka ilmestyi vuonna 1950. Se on esikoisteoksen, vuonna 1947 ilmestyneen Betonimyllärin ohella Viidan pääteos.

Viita aloitti Moreenin kirjoittamisen jo 1940-luvun alussa rintamalla.[1] Ensimmäisen version hän kuitenkin poltti dramaattisesti Aila Meriluodon opiskelija-asunnon uunissa.[2] Viimeistelyvaiheen aikana Viita sairastui skitsofreniaan[3].

Teos kertoo Suomen sisällissodasta. Se poikkeaa aiemmista aiheen kuvauksista siten, että se katsoo pispalalaisia työläisiä sisältäpäin, heidän keskuudestaan. Viita vierasti aiempia kansankuvauksia siksi, että niissä kansanihmiset on perinteisesti kuvattu heikkotahtoisiksi ja tyhmiksi. Kun Viita kuvasi Moreenissa työväestön keskivertoedustajia, esimerkillisiä työntekijöitä ja kunnon kansalaisia, joita yhteiskunnallinen muutos ei juuri jaksanut kiinnostaa, vasemmistolaiset kriitikot arvostelivat häntä luokkatietoisuuden puutteesta.[4] Kerronnaltaan voimakkaalla ja vapaalla ja kielellisesti virtuoosimaisella romaanilla Viita aloitti sodanjälkeisen työläisepiikan nousun.[5] Teos sai runsaasti kriitikkojen huomiota.[1]

Moreeni kuvaa seitsenlapsista Niemisen perhettä. Isä on kirvesmies Iisakki Nieminen, tämän vaimo on Joosefiina. Perheen lapsista nousevat esiin esikoinen Paavali sekä nuorin, mietteliäs ja maailmanarvoituksia ratkova Erkki, joka on oman seitsenlapsisen perheensä kuopuksen Lauri Viidan omakuva. Tapahtumapaikkana on Pispala, jossa Viita itsekin kasvoi.

Teos on kuvaus Niemisen perheestä, mutta se on myös kotiseutukuvaus Pispalasta ja Erkin kehitysromaani. Samalla se on historiallinen ja yhteiskunnallinen kuvaus työväenluokan taipaleesta kansalaissodasta 1930-luvun lamaan. Perheen äiti on elämänuskoinen hahmo, jossa on myös huumoria ja rakkautta. Hänen kauttaan Viita tuo ilmi keskeisen ajatuksensa arjen, jokapäiväisen elämän arvosta. Elämänuskon rinnalla kulkee kuitenkin jo romaanin alusta synkempi juonne, kuoleman ja kärsimyksen teema: kolme lasta on kuollut ja tytär murtuu henkisesti. Myös taloudellinen keinottelu ja toisten hyväksikäyttö saavat realistisen kuvan.[6][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Petri Liukkonen, Lauri Viita, Kirjasto.sci.fi
  2. "Betonimylläri" Lauri Viita, Yle.fi
  3. Veijo Varpio, Luova hulluus – Lauri Viidan runous, Tieteessä tapahtuu (pdf)
  4. Kirsi Nurmio, Kansalaissota kaunokirjallisuudessa
  5. Compuline.fi
  6. 150 vuotta, 150 kirjaa, Porin kaupunginkirjasto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]