Mordva

Wikipedia
Ohjattu sivulta Mordovia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mordva
Республика Мордовия
Мордовскяй Республикась
Мордовской Республикась
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Mordvan sijainti Venäjän federaation kartalla
Mordvan sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 54.181°N, 45.186°E

Valtio Venäjän lippu Venäjä
Federaatiopiiri Volgan
Perustettu

Aut. piirikunta 16. heinäkuuta 1928

Autonominen alue 10. tammikuuta 1930
ASNT 20. joulukuuta 1934
Tasavalta 1991
Kansallislaulu Mordvan hymni
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Saransk (297 415 as.)[1]
 – Suurin kaupunki Saransk
 – Päämies Vladimir Volkov[2]
 – Pääministeri Vladimir Suškov
Pinta-ala  ([3]) 26 200 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 834 755
 – väestötiheys 31,9 as/km²
Kielet mokša, ersä ja venäjä
BKT (2010) 104327,3 milj. RUB[4]
 – asukasta kohti 124,980 kRUB,
noin 3 062 EUR[5]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 13, 113
 – ISO 3166 RU-MO
www.e-mordovia.ru
Aikavyöhyke UTC +4

Mordva (mokšaksi, ersäksi ja ven. Мордовия, Mordovija) on tasavalta Itä-Euroopassa Volgan länsipuolella Venäjän federaatiossa. Mordvan pääkaupunki Saransk sijaitsee linnuntietä noin 515 kilometriä Moskovasta itäkaakkoon.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan kartta
Mordva
Bolšije Berezniki
Atjurjevo
Bolšoje Ignatovo
Suurimmat taajamat
 yli 100 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Mordvan kartta

Mordvan tasavalta rajoittuu pohjoisessa Nižni-Novgorodin alueeseen, idässä Tšuvassiaan ja Uljanovskin alueeseen, etelässä Penzan alueeseen ja lännessä Rjazanin alueeseen.

Tasavallan pinta-ala on 26 200 neliökilometriä[3] eli tasavalta on alueeltaan melko pieni federaatiosubjekti. Pinta-ala vastaa noin 7,7 prosenttia Suomen pinta-alasta.

Pinnanmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordva sijaitsee Volgan ja Okan välisellä alueella. Maan luoteisosat kuuluvat alavaan Okan–Donin tasankoon ja itäosa kuuluu Mordvan ylänköön, joka liittyy kaakossa Volgan ylänköön. Maanpinnan korkeus vaihtelee lännessä 100–200 metrissä; Mordvan korkein kohta on 325 metriä merenpinnan yläpuolella.[7]

Vesistöjen ja soiden osuus on pieni.[7] Mordvan alueella on kaikkiaan 114 jokea. Länsiosan suurin joki on Mokša, johon laskevat pienemmät Vad, Satis, Sivin, Issa ja Urei. Itäosan suurimmat joet ovat itärajalla virtaava Sura ja siihen laskeva Alatyr.[6] Maan keskiosan huomattavin joki on Alatyriin laskeva Insar. Järviä tasavallassa on noin 500.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordva sijaitsee metsä- ja metsäarovyöhykkeen rajalla. Mordvan pinta-alasta on metsien peitossa 26 prosenttia.[7] Metsät ovat sijoittuneet pääasiassa maan länsi- ja pohjoisosiin. Yleisimpiä puulajeja ovat lehtipuista tammi, koivu, haapa, leppä ja lehmus sekä havupuista mänty.[8] Maaperä on pääasiassa hedelmällistä mustanmullan aluetta[8] ja noin puolet tasavallan pinta-alasta on viljeltyä.[7]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvassa vallitsee leuto mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa -11,2 ˚C ja heinäkuussa +19,2 ˚C. Vuoden keskimääräinen sademäärä vaihtelee maan eri osissa 450 mm:stä 525 mm:iin.

Suojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan luonnonsuojelualueista merkittävimpiin luetaan tasavallan luoteisosassa oleva, vuonna 1936 perustettu Mordvan P.G. Smidovitsan luonnonpuisto (pinta-ala 321,5 km2) ja koillisosassa Kemljan kylän pohjoispuolella sijaitseva, vuonna 1995 perustettu Smolnyin kansallispuisto (365,0 km2).[9][10] Mordvan luonnonpuiston sisällä sijaitsee laaja Nižni Novgorodin alueen Sarovin suljetun tiedekaupungin (ZATO) koealue rakennuksineen ja koekenttineen.[10][6] Osin Mordvan luonnonpuiston ympäröimä Sarov oli aiemmin yksi salaisista ydinaseteollisuuden tutkimuskeskuksista.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 834 755 ja asukastiheys 31,9 as/km². Väestöstä oli naisia 54,0 % ja miehiä 46,0 %.[1]

Mordvan mokšalaistyttöjä

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat etniset ryhmät olivat vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan venäläiset (53,4 %), mordvalaiset (40,0 %) ja tataarit (5,2 %). Muihin kansallisuuksiin kuului 1,4 % väestöstä.[11] Edelliseen, vuoden 2002 väestönlaskuun verrattuna venäläisten lukumäärä ja osuus on pienentynyt selvästi. Mordvalaisten suhteellinen osuus on puolestaan kasvanut merkittävästi.

Mordvalaiset puhuvat kahta suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään kuuluvaa kieltä, ersää ja mokšaa. Ersän puhujia asuu pääasiassa maan itäosassa ja mokšan puhujia maan länsi- ja pohjoisosissa. Maailman noin 1,2 milj. mordvalaisesta vain alle 30 % asuu Mordvassa. Suurin osa mordvalaisista asuu hajallaan laajalla alueella Mordvan itä- ja eteläpuolella.

Mordvan etniset ryhmät 1939–2010

Etninen ryhmä 1939 1959 1970 1979 [8] 1989 2002 2010[11]
Mordvalaiset 405 031 (34,1 %) 357 978 (35,8 %) 364 689 (35,4 %) 338 898 (34,2 %) 313 420 (32,5 %) 283 861 (31,9 %) 333 112 (40,0 %)
Venäläiset 719 117 (60,5 %) 590 557 (59,0 %) 606 817 (58,9 %) 591 212 (59,7 %) 586 147 (60,8 %) 540 717 (60,8 %) 443 737 (53,4 %)
Tataarit 47 386 (4,0 %) 38 636 (3,9 %) 44 954 (4,4 %) 45 765 (4,6 %) 47 328 (4,9 %) 46 261 (5,2 %) 43 392 (5,2 %)
Ukrainalaiset 7 586 (0,6 %) 6 554 (0,7 %) 6 033 (0,6 %) 5 622 (0,6 %) 6 461 (0,7 %) 4 801 (0,5 %) sisältyy Muihin
Muut 8 884 (0,7 %) 6 468 (0,6 %) 7 069 (0,7 %) 8 012 (0,8 %) 10 148 (1,1 %) 13 126 (1,5 %) 11 361 (1,4 %)

Suurimmat kaupungit ja taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Mordvan väestöstä asuu kaupungeissa 60,4 % (504 336) ja maaseudulla 39,6 % (330 419). Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Saransk (297 414 as.). Muita tasavallan kaupunkeja ovat Ruzajevka (47 523 as.), Kovylkino (21 307 as.), Krasnoslobodsk (10 151 as.), Ardatov (9 400 as.), Insar (8 687 as.) ja Temnikov (7 243 as.).[1]

Suurimpia muita taajamia, joista useimmat ovat kaupunkityyppisiä taajamia ja toimivat tyypillisesti paikallishallinnon alatasolla kaupunkikuntansa keskuksina, ovat: Javas (Явас, 7 941 as.), Komsomolski (Комсомольский, 13 513 as.), Ljambir (Лямбирь, kylä, 8 457 as.), Luhovka (Луховка, osa Saranskin kaupunkipiirikuntaa; 8 639 as.), Romodanovo (Ромоданово, 9 410 as.), Torbejevo (Торбеево, 9 373 as.), Tšamzinka (Чамзинка, 9 463 as.) ja Zubova Poljana (Зубова Поляна, 10 338 as.).[1]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanaksarin ortodoksiluostari

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Mordvan väestöstä oli:[12][13][14]

Arena-kyselytutkimuksen perusteella Mordva kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkon vahvoihin alueisiin. Yli kaksi kolmasosaa Mordvan väestöstä on ortodoksikristittyjä, kun kyselyn antama maan keskiarvo oli 41 %. Tataareista suuri osa on muslimeita.

Paikallishallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan tasavalta on jaettu paikallishallinnollinnossa 22 kunnallispiiriin ja yhteen kaupunkipiirikuntaan. Nämä on lueteltu alla asukaslukuineen ja hallintokeskuksineen:[1]
(alla ktt= kaupunkityyppinen taajama, г.о.= городской округ= kaupunkipiirikunta, м.р.= муниципальный район= kunnallispiiri)

Kunnallispiiri
tai kaupunki-
piirikunta
Nimi venäjäksi[1] Väkiluku
2010[1]
Hallinnollinen
keskus[1]
Saranskin kaupunkipiirikunta г.о. Саранск 324 973 Saransk (297 415 kaupungissa)
Ardatovin piiri Ардатовский м.р. 29 446 Ardatov (9 400 as.)
Atjaševon piiri Атяшевский м.р. 20 161 ktt Atjaševo (Атяшево, 6 246 as.)
Atjurevon piiri Атюрьевский м.р. 10 952 Atjurjevon kylä (Атюрьево, 4 429 as.)
Bolšije Bereznikin piiri Большеберезниковский м.р. 14 072 Bolšije Bereznikin kylä (Большие Березники, 6 393 as.)
Bolšoje Ignatovon piiri Большеигнатовский м.р. 8 313 Bolšoje Ignatovon kylä (Большое Игнатово, 2 842 as.)
Dubjonkin piiri Дубёнский м.р. 13 851 Dubjonkin kylä (Дубёнки,[15] 3 325)
Insarin piiri Инсарский м.р. 14 098 Insar (8 687 as.)
Jelnikin piiri Ельниковский м.р. 11 995 Jelnikin kylä (Ельники, 5 905 as.)
Kadoškinon piiri Кадошкинский м.р. 7 970 ktt Kadoškino (Кадошкино, 4 704 as.)
Itšalkin piiri Ичалковский м.р. 20 582 Kemljan kylä (Кемля, 4 826 as.).
Piiri on ilmeisesti nimetty Itšalkin kylän mukaan.
Myös nimi ersäksi (Ицял буе) ja moksaksi
(Ичалконь район) viitaa tähän kylään.[16]
Kotškurovon piiri Кочкуровский м.р. 10 794 Kotškurovon kylä (Кочкурово, 3 198 as.)
Kovylkinon piiri Ковылкинский м.р. 43 870 Kovylkino (21 307 as.)
Krasnoslobodskin piiri Краснослободский м.р. 26 406 Krasnoslobodsk (10 151 as.)
Ljambirin piiri Лямбирский м.р. 34 142 Ljambirin kylä (Лямбирь, 8 457 as.)
Romodanovon piiri Ромодановский м.р. 20 702 ktt Romodanovo (9 410 as.)
Ruzajevkan piiri Рузаевский м.р. 66 382 Ruzajevka (47 523 as.)
Staroje Šaigovon piiri Старошайговский м.р. 14 071 Staroje Šaigovon kylä (5 185 as.)
Temnikovin piiri Темниковский м.р. 17 261 Temnikov (7 243 as.)
Tenguševon piiri Теньгушевский м.р. 12 340 Tenguševon kylä (Теньгушево, 4 230 as.)
Torbejevon piiri Торбеевский м.р. 21 479 ktt Torbejevo (Торбеево, 9 373 as.)
Tšamzinkan piiri Чамзинский м.р. 31 639 ktt Tšamzinka (Чамзинка, 9 463 as.)
Zupova Poljanan piiri Зубово-Полянский м.р. 59 256 ktt Zupova Poljana (Зубова Поляна, 10 338 as.)

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 104,3 miljardia ruplaa, mikä vastasi noin 0,3 prosenttia maan BKT:stä.[4] Laskennallinen osuus henkeä kohti oli 125,0 tuhatta ruplaa eli 3062 euroa vuodessa.[5] Tämä vastaa vain 48 prosenttia Venäjän keskimääräisestä BKT-tasosta asukasta kohti. Mordova kuuluikin vuonna 2010 tällä mittarilla Venäjän 25 vähiten tuottavan federaatiosubjektin joukkoon.

Mordvassa on kuitenkin monipuolista teollisuutta. Merkittävimmät alat ovat elektroniikka-, kemian-, elintarvike-, koneenrakennus-, metalli- ja öljykemianteollisuus. Lisäksi valmistetaan kuorma-autoja, kaivinkoneita, huonekaluja, tekstiileitä ja nahkatuotteita. Kaivosteollisuus hyödyntää kalkkia ja muita rakennusaineteollisuuden raaka-aineita.[7]

Maataloudessa on keskitytty maanviljelyyn. Tärkeimmät viljelykasvit ovat vehnä, ruis, pavut, maissi, hamppu, sokerijuurikas, peruna ja vihannekset. Lisäksi harjoitetaan karjankasvatusta ja mehiläistenhoitoa.[7]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvan liikenneyhteydet ovat hyvät. Tasavallan rautatieverkosta vastaa kolme Venäjän rautateiden alueellista yhtiötä. Kuibyševin rautatie-yhtiö vastaa Venäjän pääratoihin kuuluvan, tasavallan läpi kulkevan poikittaisradan osuudesta Mordvan länsirajalta itään; rata kulkee reittiä Moskova–Rjazan IZupova PoljanaTorbejevoKovylkinoRuzajevkaSamara. Yhtiö vastaa myös kahdesta tähän pohjois-eteläsuuntaisesti liittyvästä sivuradasta eli etelään johtavasta osuudesta Ruzajevka–Penza ja pohjoiseen vievästä etapista Ruzajevka–SaranskRomodanovo (Kr. Uzel). Romodanovosta jatkaa kaksi Gorkin rautatie-yhtiön vastuulla olevaa rataa. Näistä ensimmäinen johtaa Mordvan Romodanovosta koilliseen kohti Kazania. Toinen vie pohjoiseen: ensin Moskova–Kazan -pääradan Arzamas I asemalle ja sieltä edelleen pohjoiseen Nižni Novgorodiin. Moskovan rautatie-yhtiölle kuuluu puolestaan yksi pääradan sivurata tasavallan länsipäässä.[17][18]

Saranskin lentoasema sijaitsee runsas 7 kilometriä Saranskin keskustasta eteläkaakkoon. Sieltä tasavallan oma lentoyhtiö Avia Mordovia lentää päivittäin Moskovan Domodedovon kansainväliselle lentoasemalle ja takaisin.[19] Lisäksi kaupungin pohjoispuolella Ljambirin piirin Ljambirin kylän vieressä on hieman lyhyempi lentokenttä.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäaikainen pääministeri Vladimir Volkov nousi tasavallan päämieheksi vuonna 2012. Mordvan päämies johtaa myös tasavallan hallitusta.[2] Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi astui puolestaan Vladimir Suškov.[20] Tätä ennen Mordvan presidenttinä (päämiehen aikaisempi nimitys) toimi vuosina 1995-2012 Nikolai Merkušin.[21]

Kulttuuri ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordovalaisen kulttuurin museo

Pääkaupungissa Saranskissa on useita museoita, kuten esimerkiksi Mordvalaisen kulttuurin museo. Saranskissa toimii myös Mordvan tasavallan kansalliskirjasto ja kuuluisa nukketeatteri.

Pääkaupungissa Saranskissa toimii Mordvan yliopisto, kasvatustieteellinen insituutti ja teatteri-instituutti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mordvalaisten asuinalueet 1000-luvun alussa (tummanruskea alue). Nykyinen Mordvan tasavalta käsittää tämän alueen ydinosan.

Varhaisempaa historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat arkeologiset merkit ihmisestä Mordvan alueella sijoittuvat neoliittiselle kivikaudelle.

Ensimmäinen väitetty tieto mordvalaisista on peräisin Jordanekselta vuodelta 551. Sen mukaan ostrogoottien kuningas Ermanarik alisti mordens-kansan valtansa alle 300-luvun keskivaiheilla.[7] On kuitenkin kyseenalaistettu, tarkoittiko tämä nimitys mordvalaisia.

Slaavilaisten kansojen siirtyminen lännestä mordvalaisten naapuruuteen alkoi 700-luvulla. Mordvalaiset joutuivat samoihin aikoihin itäisten naapuriensa bolgaarien vaikutuksen alaisiksi ja osittain heidän valtansa allekin.[22]

Mordvalaisten ja venäläisten sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen venäläinen maininta mordavalaisista on Nestorin kronikassa, jossa kerrotaan muun muassa mordvalaisten ja venäläisten välisistä sodista.[7] Kronikan mukaan Muromin ruhtinas Jaroslav Svjatoslavitš taisteli mordvalaisia vastaan tappiollisesti vuonna 1103. Kronikka mainitsee mordvalaisten myös jossain vaiheessa maksaneen veroa Rusille eli Kiovan Venäjälle.[23] Vuonna 1184 puolestaan Vladimirin suuriruhtinas hyökkäsi mordvalaisten kimppuun palatessaan sotaretkeltä Volgan bolgaareja vastaan.[24]

Mordvalaisten asuinalue käsitti tuolloin yhtenäisen, nykyistä Mordvan tasavaltaa laajemman alueen.

Venäläisten hyökkäykset jatkuivat 1200-luvulla pohjoisesta Vladimirin ja Muromin ruhtinaskuntien taholta ja etelästä Rjazanin ruhtinaskunnan taholta ja venäläiset saivat rajaseutua vaikutuspiirinsä alle.[24] Noin vuonna 1220 venäläiset valloittivat Okan ja Volgan yhtymäkohdasta mordvalaiskylän ja nimesivät sen Nižni-Novgorodiksi. Siitä tuli venäläisten tukikohta mordvalaisia käytäviä sotia vastaan.[23] [22]

Venäläislähteiden mukaan mordvalaiset eivät muodostaneet valtiollista kokonaisuutta vaikka mainintoja mordvalaisruhtinaista löytyykin. Ersäläisten ryhmään kuulunut Purgas -niminen mordvalaisruhtinas mordvalaisalueen pohjoisosasta oli liitossa Volgan bolgaarien kanssa ja taisteli venäläisen Vladimirin ruhtinaskunnan kanssa Volgan ja Okan hallinnasta. Purgasin joukkoihin liittyi myös veroja paenneita venäläistalonpoikia.[22] Venäläiset kronikat mainitsevat samalta ajalta Pureš nimisen mordvalaisruhtinaan eteläiseltä alueelta. Pureš liittoutui venäläisten kanssa ja hänen poikansa voitti Purgasin.

Mongolien ja tataarien vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten ja mordvalaisten taistelut päättyivät 1200-luvun alun jälkeen, koska idästä saapuneet mongolit alistavat molemmat kansat valtansa alle.[23] Mordvalaiset taistelivat ajoittain yhdessä venäläisten kanssa mongoleja vastaan.

Mongolivaltakunnan hajottua perustivat mongolit valloittamalleen Itäisen Euroopan alueelle Kultaisen ordan valtakunnnan vuonna 1241. Kultaisen ordan väestöstä suurin osa oli tataareja ja muita turkinsukuisia kansoja, vaikka valtakunnan johtajat olivatkin mongoleja. Mordvalaisten asuinalueen itäosa joutui suoraan Kultaisen ordan vallan alle ja länsiosa puolestaan tuli kuulumaan Kultaisen ordan vasalleina olevien venäläisten ruhtinaskuntien alaisuuteen. Kultaisen ordan tataarien mainitaan tehneen hävitysretken mordvalaisten maille muun muassa vuonna 1288.[24]

Venäläinen uudisasutus alkoi työntyä mordvalaisten maille 1300-luvulla. Ersäläiset yrittivät 1360-luvulla vallata venäläisten perustaman Nižni Novgorodin, siinä kuitenkin epäonnistuen. Vuonna 1377 mordvalaiset tuhosivat yhdessä tataarien kanssa Pjana joelle tunkeutuneen venäläisen sotajoukon, jonka venäläiset puolestaan kostivat tekemällä hävitysretken mordvalaisten alueelle.[24]

Kun venäläiset 1300-luvun lopulla alkoivat päästä mongolien ylivallasta, alkoivat he valloittaa eteläistä mokšalaisten asuttamaa aluetta.[23] Ersäläiset puolestaan jäivät Kultaisen ordan vallan alle ja sen hajotessa 1400-luvulla tuli ersäläisistä Kazanin kaanikunnan alaisia. Kun Moskovan tsaari Iivana Julma valloitti Kazanin kaanikunnann vuonna 1552, joutuivat myös ersäläiset venäläisvallan alle.[23]

Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan alle joutuminen ei aluksi tuonut suurta muutosta mordvalaisten elämään. Mordvalaiset pysyivät omien ruhtinaidensa alaisina, mutta maksoivat aiemmin Kazanin kaanikunnalle maksamansa verot Venäjälle ja joutuivat suorittamaan myös asepalvelusta.[24] Entisen Kazanin kaanikunnan väestöä kohdeltiin Venäjällä vierasheimoisina, joka oli lakiin perustuva erikoisasema.

Olot alkoivat kuitenkin nopeasti huonontua. Verojen määrä kasvoi ja venäläinen ylimystö ja luostarit alkoivat ottaa haltuunsa mordvalaisten maita. Venäläiset veronkantajat ja virkamiehet harjoittivat kiskontaa ja muita väestöä sortavia toimenpiteitä. Mordvalaisia ryhdyttiin myös pakolla käännyttämään ortodoksiseen uskontoon.[23] Alueelle perustettiin ortodoksisia luostareita käännytystyötä tukemaan ja mordvalaisten uhrilehdot hävitettiin. Kostoksi näistä toimenpiteistä mordvalaiset tappoivat käännytyksen aloittaneen Rjazanin piispan.[22] Mordvalaisten luopuminen omasta uskonnostaan oli kuitenkin hidasta ja monia sen piirteitä säilyi vaikka heistä nimellisesti tulikin kristittyjä. Tyytymättöminä oloihinsa mordvalaiset osallistuivat Vale-Dimitrin ja Stenka Razinn kapinoihin 1600-luvulla.[23] Molempien kapinoiden aikana he pyrkivät valloittamaann Nižni Novgorodia.[24]

Mordvalaisten kapinointi kuitenkin tukahdutettiin ja he joutuivat entistä tukalempaan asemaan. Tämän jälkeen mordvalaiset aloittivat oman kansainvaelluksensa itään ja etelään, etsien vapaampia ja parempia oloja. Mordvalaisten siirtyminen jatkui entistä voimakkaampana myös 1700-luvulla. Niin suurin osa mordvalaiskansasta hajaantui Volgan itäpuolisille alueille ja Saratovin kuvernementtiin.[24] Siirtyminen jatkui yhä 1800-luvulla. Tällöin mordvalaisia muutti muun muassa Länsi-Siperiaan, Venäjän kaukoitään ja Keski-Aasiaan.[22] Tästä siirtymisestä johtuu mordvalaisten nykyinen hajanainen ja laaja asuinalue. Mordvalaisten laajamittainen siirtyminen itään ja venäläisten uudisasukkaitten tulo johti jo 1600-luvulla siihen, että mordvalaiset jäivät vähemmistöksi alkuperäisellä asuinalueellaan.[22]

Venäjä vahvisti asemiaan nykyisen Mordvan alueella 1600-luvulla. Alue oli tuolloin Venäjän levotonta kaakkoisrajaa. Venäjä perusti 1600-luvun puolivälissä Insarjoen varrelle Saranskin (per. 1641) ja Insarin (per. 1648) linnoitukset. Nykyisen Mordvan alueen ensimmäinen kaupunki perustettiin vuonna 1651 Saranskin linnoituksesta.

Kazanin kaanikunnan ajoilta periytyvä mordvalaisten vierasheimoinen asema alkoi hävitä 1700-luvulla. Mordvalaiset talonpojat joutuivat näin samalle tasolle venäläisten talonpoikien kanssa. Mordvalaisista ei kuitenkaan tullut yksityisten maanomistajien maaorjia, vaan he säilyivät kruunun alaisina. Poikkeuksen tässä suhteessa teki vain luoteisin ersäläisalue.[23] Mordvalaisten elintapojen venäläistyminen alkoi voimistua 1700-luvulla, alueelle muuttaneen venäläisen väestön vaikutuksesta.[7] Mordvalaisten yläluokka omaksui nopeasti venäläisten tavat, mutta maaseudulla morvalainen kulttuuri kuitenkin säilyi. Mordvankielelle alettiin kääntää lähinnä uskonnollisia kirjoja. Kirjoituksessa käytettiin 1700-luvulla latinalaisia aakkosia, mutta 1800-luvun puolivälissä siirryttiin käyttämään kyrillisiä aakkosia. Venäjä perusti 1700-luvun lopulla neljä kaupunkia linnoitusten ja suurien kylien paikoille, jotka mainitaan ensimmäisen kerran jo 1500- tai 1600-luvuilla. Nämä neljä kaupunkia olivat vuonna 1779 perustettu Temnikov ja vuonna 1780 perustetut Krasnoslobodsk, Insar ja Ardatov.

Kristinuskon asemaa alueen ei-venäläisestä väestöstä haluttiin lisätä 1800-luvulla. Sen seurauksena perustettiin mordvalainen käännnösosasto, joka alkoi tuottaa mordvan kielistä materiaalia. Kouluissa opetuskielenä säilyi kuitenkin venäjä ja mordvasta tuli vain oppiaine. Käännöstyön seurauksena syntyi mordvalainen sivistyneistö, joka arvosti omaa kulttuuriaan. Ennen vuoden 1917 vallankumousta jo noin 100 mordvalaista oli suorittanut yliopistollisen loppututkinnon.[25]

Tultaessa 1900-luvun alkuun, oli Mordvan alueen pääelinkeinona maanviljely. Metsien supistumisen vuoksi aiemmin mordvalaisille tärkeä mehiläistenhoito oli menettänyt merkitystään. Karjatalous ei ollut kovin kehittynyttä.[24]

Kun Venäjän keisarikunta romahti 1917 ja alkoi Venäjän sisällissota, olivat mordvalaiset yhtenä Volgan alueen kansoista perustamassa Idel-Uralin tasavaltaa.[22] Mordvan itäosat olivat osa Idel-Uralia, mutta bolševikit valloittivat Idel-Uralin kuitenkin jo vuoden 1918 lopulla.

Neuvostoliiton osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sisällissodan myötä Mordvan alue joutui Neuvosto-Venäjän, myöhemmän Neuvostoliiton osaksi. Neuvostohallitus perusti vuonna 1925 mordvalaisten alueille autonomisia piirejä ja kyläneuvostoja. Mordvien autonominen piirikunta perustettiin 16. heinäkuuta 1928 ja se korotettiin autonomiseksi alueeksi 10. tammikuuta 1930. Alueenn väestöstä oli tuolloin mordvalaisia 38,4 prosenttia ja venäläisiä 56,1 prosenttia.[24] Autonomisesta alueesta muodostettiin Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. joulukuuta 1934.

Neuvostoaikana mordvalaisille luotiin kaksi kyrillisiä kirjaimia käyttävää kirjakieltä, ersän murteeseen perustuva vuonna 1922 ja mokšan murteeseen perustuva vuonna 1923. Perustettiin myös mordvankielinen lehdistö ja koululaitos, jossa opetuskielinä olivat ersä ja mokša. Useita mordvankielisiä lehtiä alkoi ilmestyä. Vuonna 1932 perustettiin mordvalaisten kirjailijoiden liitto.

Mordvalaisen kulttuurin nousun kohtaloksi koitui Neuvostoliiton 1930-luvun vähemmistökansallisuuksiin kohdistuneet vainot. Monet mordvalaiseen sivistyneistöön kuuluneet tuomittiin porvarillisesta nationalismista. Puhdistusten jälkeen mordvalainen kulttuuri oli heikossa tilassa. Vuonna 1938 venäjästä tehtiin pakollinen oppiaine kaikissa ei-venäläisissä kouluissa. Kouluopetuksessa venäjä tuli lopulta opetuskieleksi ylemmille luokille, ja mordvankielistä opetusta oli enää alemmilla luokilla. Myös mordvankielistä lehdistöä supistettiin voimakkaasti.[26]

Kansallisen heräämisen merkkejä alkoi ilmetä Neuvostoliiton kansoilla 1980-luvulla, niin myös mordvalaisilla. Alettiin vaatia ersän ja mokšan kielien aseman parantamista suhteessa venäjän kieleen.[27]

Venäjän federaation osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajotessa Mordvien ASNT julistautui suvereniksi Mordvan tasavallaksi, josta tuli osa Venäjän federaatiota. Mordvankielinen opetus alkoi lisääntyä kouluissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laakso Johanna (toim.): Uralilaiset kansat – Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 159–160. (Mordvalaisten osuuden kirjoittanut Salo Merja). WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-15. (venäjäksi)
  2. a b Glava Respublika Mordovija: Volkov Vladimir Dimitrijevitš, (venäjäksi), viitattu 2013-01-16
  3. a b Republic of Mordovia 2004. Kustannusyhtiö Kommersant, kommersant.com. Viitattu 2013-01-13. (englanniksi)
  4. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-27. (venäjäksi)
  5. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-01-27. (englanniksi)
  6. a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. a b c d e f g h i Facta 2001 11. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-0-10232-6.
  8. a b c Salo 1991, s. 158–159
  9. OOPT Privolžskogo okruga (- Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2013-01-29. (venäjäksi)
  10. a b Mordovski gosudarsvennyi prirodnyi zapovednik imeni P.G. Smidovitša - Karta (Luonnonpuisto ja sen sisään jäävä suljettu alue: Katso myös Google Earth - puiston rajat löytyvät kml-tiedostona luonnonpuiston webbisivulta) zapovednik-mordovia.ru. Viitattu 2013-01-30. (venäjäksi)
  11. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Okontšatelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda. Natsionalnyi sostav nasalenija po subjektam Rossijskoi federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskennan 2010 lopulliset tulokset. Väestöjakauma Venäjän federaation subjekteissa: Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-16. (venäjäksi)
  12. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-01-29. (venäjäksi)
  13. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Morvan tasavallan yhteenveto s. 194. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-01-29. (venäjäksi)
  14. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-01-29. (venäjäksi)
  15. Dubjonki priznali odnim iz lutšših sjol strany (Дубёнки признали одним из лучших сёл страны). Julkaisija: mordoviatv.ru, Viitattu 2013-01-30, (venäjäksi)
  16. Selskije poselenija. Julkaisija: Itšalkovski munitsipalnyi raion, ichalkirm.ru, Viitattu 2013-01-30, (venäjäksi)
  17. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  18. Kuibyševskaja želesnaja doroga (Venäjän rautatiet-yhtiön alueellisen Kuibyševin rautatie -tytäryhtiön rataverkon kartta, (Kuibyšev on Samaran kaupungin aiempi nimi)) Venäjän rautatiet, rzd.ru. Viitattu 2013-01-31. (venäjäksi)
  19. Raspisanije aviareisov Avia Mordovia, aviamordovia.ru. Viitattu 2013-01-30. (venäjäksi)
  20. Predsedatel Pravitelstva: Suškov Vladimir Fedorovitš, (venäjäksi), viitattu 2013-01-16
  21. Rulers – Russian administrative division
  22. a b c d e f g Salo 1991, s. 161-163
  23. a b c d e f g h Otavan iso tietosanakirja 6, s. 26–28. (MONT–PYRA). Helsinki: Otava, 1963.
  24. a b c d e f g h i Iso tietosanakirja 8, s. 1239–1243. (LOKKA–MUSTOLA). Helsinki: Otava, 1935.
  25. Salo 1991, s. 165
  26. Salo 1991, s. 166–168
  27. Salo 1991, s. 182

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]