Moottoritorpedovene Sisu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moottoritorpedovene Sisu
Alustyyppi Moottoritorpedovene
Miehistö 1 + 6
Telakka Fratelli Orlando, Livorno, Italia
Valmistumisvuosi 1917
Käyttöönotto Suomen merivoimille 1922
Poistettu käytöstä Romutettiin sotien jälkeen
Mitat
Uppouma 13 tonnia
Pituus 16,2 m
Leveys 3 m
Syväys 1,2 m
Nopeus 25 solmua
Toimintasäde 150 meripeninkulmaa
Voimanlähde
Koneisto 2 × Isotta de Fraschini
Teho 373 kilowattia
Aseistus
Aseistus 2 × 450 mm torpedoa
7,6 mm konekivääri

Moottoritorpedovene Sisu oli Suomen merivoimien moottoritorpedovene, joka hankittiin Italiasta vuonna 1920.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus rakennettiin Italian Livornossa 1917 nimellä MAS 220. Se ostettiin Suomelle 1920 ja nimettiin MTV 1:ksi. Venetyyppi valittiin, koska italialaiset antoivat ehdottomasti parhaan tarjouksen ja vene todettiin selkeästi tehokkaammaksi kuin vaihtoehtona ollut brittiläinen CMB.

Veneen Välimeren olosuhteisiin suunniteltu rungon muoto ja eritoten matala terävä keula ei soveltunut Itämeren aallokkoon ja veneen palatessa mereltä miehistö oli märkä. Venetyyppi saikin miehistöiltään lempinimen ”suihkukaivo”. Aluksen torpedot riippuivat erillisissä telineissä kyljissä ja olivat koko ajan alttiina vedelle, mistä seurasi erityisesti syksyisin jäätymisongelmia.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodassa Sisu päällikkönään luutnantti Armas Alkio upotti yhden venäläisen miinanraivaajan Suursaaren ankkuripaikalla 1. lokakuuta 1941. Alus jäi keväällä 1942 talviteloilleen, koska sen koneet todettiin loppuun kuluneiksi. Koneiden uusinta ei onnistunut, koska aluksen rakenteet todettiin läpilahonneiksi. Alus romutettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Vene esiintyi elokuvassa Meidän poikamme merellä.

Sisun sisaralus oli myös Italiasta hankittu MTV 2 eli Hurja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, Visa s. 39