Mooses Putro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mooses Putro nuorena miehenä.

Mooses Putro, joskus myös Putronen[1] (s. 30. lokakuuta (J: 18. lokakuuta) 1848 Tuutari, Inkeri, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – kadonnut 24. marraskuuta 1919 Pietari, Neuvosto-Venäjä) oli inkeriläinen kirkkomuusikko ja säveltäjä.[2] Hän oli muun muassa Inkerin kansallishymnin Nouse, Inkeri säveltäjä ja sanoittaja.[3][4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooses Putro kuului varakkaaseen inkeriläiseen talonpoikaisperheeseen, mikä mahdollisti hänen opintonsa. Hän valmistui Hatsinan lähellä sijainneesta Kolppanan seminaarista opettajaksi vuonna 1866 ja toimi vuodet 18671871 samassa seminaarissa opettajana. Hän pääsi myös Valgan maineikkaaseen Liiviläisen ritarikunnan seminaariin vuonna 1867. Hän muutti Pietariin vuonna 1872, jossa hän toimi muun muassa suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan kanttori-urkurina, suomalaisen lauluseuran johtajana sekä opettajana Pietarin kirkkokoulussa. Hän opiskeli edelleen urkujensoittoa Pietarin konservatoriossa L. Homiliuksen johdolla ja suoritti päästötutkinnon 1878.[3]

Putrot hankkivat 1800-luvun lopulla kesäpaikan Saimaan rannalta Suomesta.[5][1] Taipalsaaren Putronniemessä oleva huvila toimii nykyisin kesäisin Mooses Putron kotimuseona. Sitä ylläpitää Nouse Inkeri ry.

Putro teki aloitteen vuosina 18991918 seitsemän kertaa järjestettyjen Inkerin laulujuhlien järjestämiseksi.[4] Hän sävelsi erityisesti hengellisiä kuorolauluja ja motetteja, joita on kuvailtu taidokkaan polyfonisiksi.[3] Inkerin kansallishymnin lisäksi hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluu muun muassa lukuisten kuorojenkin levyttämä virsi nimeltä Rukous Hilja Haahden runoon.[4] Putro työskenteli myös sanomalehti Inkerin toimittajana.

Putron johtaman suomalaisen lauluseuran Pietarissa tekemiä levytyksiä Gramophone Companylle vuodelta 1901[4] pidettiin pitkään ensimmäisinä suomalaisina äänitteinä, kunnes Lontoosta EMI:n arkistoista löytyi aiemmin samana vuonna tehty kvartettilevytys.[6]

Putro katosi jäljettömiin Pietarissa 24. marraskuuta 1919. Hän lähti kotoaan toimittamaan ruumiinsiunausta Pietarin luterilaiselle hautausmaalle eikä koskaan palannut tältä matkalta, ja arvellaan hänen tulleen murhatuksi – joskin hän oli jo 71-vuotias.[7] Entisen hautausmaan paikalle Malaja Mitrofanskaja -kadulle on ilmestynyt vuonna 2011 muistotaulu, jossa on Putron nimi. On huomattava, että vuoden 1919 aikana Inkerinmaalla olivat vallassa Virosta hyökänneen valkoisen kenraali Nikolai Judenitšin joukot, ja Inkerissä oltiin toiveikkaita itsenäisyyden suhteen, mutta Putron katoaminen tapahtui vasta Lev Trotskin lyötyä Judenitšin lokakuussa.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooses Putro oli Zen Cafésta tunnetun laulajan Samuli Putron isoisoisän veli.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c K. Ranks: Финны в Санкт-Петербурге. Спектр, 16.10ю2019, 2019. vsk, nro 10, s. 5. Helsinki: Spektr Kustannus Oy. ISSN 1456-7679. venäjäksi
  2. Musiikin tietokirja (toim. Toivo Haapanen ym.), s. 386. Helsinki: Otava, 1948.
  3. a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O–See, s. 119. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9.
  4. a b c d e Mooses Putro. Säveltäjä. ({{vanhentunut linkki}) Virtuaali-Inkeri. Inkerin kulttuuriseura ry.. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  5. Kaakon Viestintä Oy: Tee löytöretki Mooses Putron kotimuseoon Taipalsaarelle — siellä on myös Rajalla-näyttely - Uutisvuoksi uutisvuoksi.fi. Viitattu 25.10.2017.
  6. Vanhin[vanhentunut linkki suomalainen äänilevy löytyi Lontoosta] ({{vanhentunut linkki}) 4. elokuuta 2007. Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2008.
  7. Miettinen 2015: 52.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miettinen, Helena: Mooses Putro: Mestari auran kurjesta. Helsinki: Inkerin kulttuuriseura, 2015. ISBN 978-951-97359-6-2.
  • Helli Suominen: Mooses Putro, Inkerinmaan kansallislaulun säveltäjä. Helsinki: Inkeriläisten sivistyssäätiö, 1969. NBN-FI f692869 (nidottu)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]