Montauk-intiaanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Montaukit
Väkiluku 1630-luvulla noin 8 000
Merkittävät asuinalueet
Flag of New York.svg New York
Flag of Connecticut.svg Connecticut
Kielet Algonkin-kielet A -murre
Uskonnot Perinteiset intiaaniuskonnot
Sukulaiskansat delawaret, mahicanit
Huomautukset
¹
Long Island oli 1600-luvun alussa montaukien liittokunnan (Metoac) asuttama

Montaukit olivat nykyiseen New Yorkin kaupunkiin kuuluvan Long Islandin alkuperäisiä asukkaita ja kuuluivat algonkinien kieliryhmään. Rannikon asukkaina he tekivät pitkiä matkoja avomerelle ja olivat taitavia kalastajia, joiden tiedettiin pyytävän harppuunoilla jopa pieniä valaita. Montaukeja oli alun perin vain yksi heimo, mutta monet historioitsijat ovat käyttäneet tätä yhteisnimeä Long Islandin kaikista heimoista.[1][2]

Kulkutaudit tuhosivat kaksi kolmasosaa montaukeista jo 1660-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla he katosivat lähes täysin Long Islandilta ja yhdistyivät muihin heimoihin. Nykyään montaukit tunnetaan shinnecockien nimellä ja 2010 heistä tuli Yhdysvaltain 565. virallisesti tunnustettu intiaanikansa.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset siirtolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvun alussa ensimmäiset merimiehet poikkesivat Long Islandille (Intiaaninimi Sewanhacky).[4] He ihmettelivät saaren asukkaiden pronssista ihonväriä ja veistoksellisia piirteitä. Vuonna 1626 hollantilainen Peter Minuit (myöhemmin Uuden-Amsterdamin kuvernööri) osti Manhattanin intiaaneilta rihkamalla, lasihelmillä ja kankaalla, joiden arvo oli noin 24 dollaria. Maiden myymisestä vastanneet canarsee-intiaanit olivat vain ohikulkumatkalla ja myivät montaukeihiin lukeutuvien manhatanien maa-alueet.[5] Myöhemmin kauppasummaa on arveltu suuremmaksi, mutta tällöinkin sen arvoksi on laskettu vain alta 39 dollaria.[6]

Wambumin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampavenussimpukoista tuli wambumeita, jotka olivat intiaanien tärkeimmät maksuvälineet

Kalastamisen ja metsästämisen ohella montaukit viljelivät maata ja keräsivät kesäisin ranoilta wampum-helminauhojen valmistukseen käytettyjä simpukan- ja kotilonkuoria (eritoten kampavenussimpukoita). Wampumeista tuli 1620 - 30 luvun taitteessa intiaanien tärkein maksuväline. Montaukeja pidettiin wambumien johtavana valmistajana ja he kauppasivat niitä muiden tuotteiden ohella Rhode Islandin narraganseteille ja Connecticutin pequoteille. Myös hollantilaiset hyväksyivät wambumin maksuvälineeksi ja olivat hetken aikaa riippuvaisia siitä.[7]

Myös englantilaiset olivat kiinnostuneet Long Islandista. Kapteeni Lion Gardiner osti vuonna 1639 New Yorkin edustalla olevan Manchonatin (kuoleman saari) montaukeilta vaatteilla, aseilla, ruudilla ja suurella mustalla koiralla.[8] 1640-luvun alussa montaukien päällikkö Wyandanch solmi ystävälliset suhteet kapteeni Gardieriin ja Long Islandin ensimmäiseen brittiläiseen siirtokuntaan.[9]

Sodat siirtolaisia vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1641 narragansetien vaikutusvaltainen ylin johtaja Miantonomo kiersi sotureineen Long Islandin intiaanikylissä puhumassa salaliitosta englantilaisia ja Uutta-Hollantia vastaan. Yksittäisiä tihutöitä lukuun ottamatta intiaanit eivät lähteneet kapinaan. Vuotta myöhemmin Miantonomo uudisti käyntinsä ja kertoi suunnitelleensa eri heimojen liittoutuman Uuden-Englannin tuhoamiseksi. Wyandach kieltäytyi tukevansa intiaanien tulevaa sotaliittoa ja välitti tiedon sodan uhasta Gardinerille.[9] Myös mohegaanien päällikkö Uncas oli valmis viemään soturinsa englantilaisten puolelle.[10] Britit vangitsivat taistelujen jälkeen sodanhaluisen Miontonomon ja luovuttivat tämän mohegaanien tuomioistuimelle.[11]

Rauhaton aikakausi purkautui sodaksi myös toisella rintamalla. Hudsonlaakson wappinger-intiaanien pettymykseksi hollantilaiset kohdistivat mielenkiintonsa irokeesien kanssa käytävää kauppaa kohtaan. Lisäksi Uuden-Amsterdamin kuvernööri Willem Kieft pani intiaanit maksamaan veroa. Tilanne johti vuosina 1643 - 1645 käytyyn sotaan, jossa alueen algonkinkieliset intiaanit ryhtyivät sotaan Uuden-Hollannin siirtokuntaa vastaan. Long Islandin montaukit tukivat sodassa wappingereita. Sota saatiin loppumaan Long Islandin brittisiirtolaisten avustuksella. Myöhemmin saman vuosikymmenen lopulla montaukien ylimmäksi päälliköksi noussut Wyandanch yletti valtansa saaren kaikkien heimojen keskuuteen, ja sai aikaan sen, että Long Islandin heimot tunnetaan monissa historiallisissa artikkeleissa montaukien liittokuntana.[2]

Montaukien katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1650-luvun alussa narragansetit tuhosivat kolmen vuoden aikana useita montaukien kyliä. Sodan vielä jatkuessa Wyandanchin tytär siepattiin hänen omista häistään. Kapteeni Gardinerin brittijoukot pelastivat tytön myöhemmin vangitsijoidensa käsistä ja kiitollisuuden osoituksena Wyandanch myi Gardinerille paljon maata saaren etelärannalta. Vuoden 1658 isorokkoepidemia surmasi kaksi kolmasosaa montaukien väestöstä. Wyandanchin kuollessa kaksi vuotta myöhemmin oli montaukien valta kadonnut kokonaan.[12]

Wyandanchin hautapaikka jäi tuntemattomaksi ja hänen nimensä vaille ansaitsemaansa arvostusta. Kun raamattua käännettiin alkonginien kielelle 1660-luvun aikana toimi kääntäjä John Eliotin apuna englanninkieltä puhuva montauk-intiaani Cockenoe, joka oli Wyandanchen lanko.[12]

Seuraavalla vuosisadalla montaukit katosivat Long Islandilta lähes kokonaan. Vuonna 1741 heidän kokonaismääräkseen laskettiin 400. Vuonna 1761 tämä lukema oli vain 192 montaukia.[12] Ennen vuosisadan päättymistä suurin osa jäljelle jääneistä kansanrippeistä siirtyi mannermaalle ja yhdistyi Brothertonin mahicaneihin.[13]

Valaanpyyntiä ja meripelastusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo 1600-luvun lopulta lähtien monet Long Islandin montaukit ottivat pestin valaanpyyntialuksille. Meripelastustöissä he saivat paljon ansaitsemaansa mainetta kylmähermoisuutensa ja uhrautuvuutensa vuoksi.[13] Joulukuussa 1876 yli kymmenen montaukia menehtyi myrskyssä yrittäessään irrottaa Long Islandin edustalla karille ajanutta brittiläistä höyrylaiva Circasiania[14]

Montauk Pointin majakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montaukien alkuperäisenä asuinalueena ollut Long Islandin itäisin osa siirtyi brittien omistukseen vuonna 1683. Samalla paikan nimi muuttui Suffolk Countyksi, Suffolkin maakunnaksi. Atlanttiin työntyvä itäinen niemi nimettiin alkuperäisasukkaiden mukaan Montauk Pointiksi. Paikka nousi julkisuuteen hieman yli sata vuotta myöhemmin, kun Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington antoi toimeksiannon rakentaa majakka Montaukin niemeen. Paikaksi valittiin aivan Atlantin rannalla oleva "kilpikonnakukkula", jonka montaukit olivat joskus nimenneet. Majakka otettiin käyttöön 1797. Se toimi rannikkovartioston pääasemana useita vuosia ja ohjasi Euroopasta suuntautuvaa laivaliikennettä.

Long Islandin intiaanit tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin osavaltio yritti sulkea Long Islandin intiaaniterritoriot vuonna 1930, mutta jotkut saaren pikku heimoista onnistuivat selviytymään sulun lävitse. Arviolta 1400 intiaania elää yhä alueella ja suurin osa heistä polveutuu ainakin osittain Long Islandin alkuperäisistä asukkaista. Nykyään montaukit tunnetaan shinnecockien nimellä ja 2010 heistä tuli Yhdysvaltain 565. virallisesti tunnustettu intiaanikansa.[3]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku "Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia)" Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Edwards Rattray, Jeanette: Discovering the Past: Writings of Jeannette Edwards Rattray 1893-1974 Relating to the History of the Town of East Hampton, Newmarket Press, 2002. ISBN 978-1557045218
  • Obert, Michael Leroy, Uncas First of the Mohegans, Cornell University, 2003. ISBN 0801438772
  • Santoro, Nicholas J. Atlas of the Indian Tribes of North America, iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5 (englanniksi)
  • Sturtevant, William C: Handbook of North American Indians,Smithsonian Institution, 1978. ISBN 9780160045752
  • Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit, s. 276-278. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
  • Waldman, Carl: Atlas of the North American Indian, Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9. (englanniksi)
  • Waldman, Carl: Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Waldman 2006. s. 177.
  2. a b Santoro 2006. s. 234.
  3. a b Anderson & Henriksson 2010 s. 457.
  4. Long Island Indians and The Early Settlers longislandgenealogy.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  5. Anderson & Henriksson 2010 s. 136.
  6. History of Canarsie homestead.com. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  7. Anderson & Henriksson 2010 s. 137.
  8. Another Isle of Wight round-the-island.co.uk. Viitattu 17.02.2013. (englanniksi)
  9. a b Montauk's Indian Heritage .montauklife.com. Viitattu 18.02.2013. (englanniksi)
  10. Oberg 2003. s. 96.
  11. Virrankoski 1995 s. 102.
  12. a b c Edwards Rattray 2002. s. 60.
  13. a b Virrankoski 1995 s. 100.
  14. Sturtevant 1978 s. 184.