Mont Pelerin Society

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mont Pelerin Society on liberalismin teoriaa ja käytäntöä pohtiva kansainvälinen yhteisö, jonka jäseninä on ollut taloustieteilijöitä (mm. 8 nobelistia), filosofeja, historioitsijoita, journalisteja ja virkamiehiä.

Yhteisön perustivat vuonna 1947 mm. Friedrich Hayek, Karl Popper, Milton Friedman ja Ludwig von Mises. Yhteisö kannattaa klassista liberalismia, etenkin avointa yhteiskuntaa, sananvapautta ja vapaata markkinataloutta.

Järjestö on puolueisiin sitoutumaton ja sen tarkoituksena on edistää ajatustenvaihtoa liberalismin tilasta ja käytännöstä vapaata yhteiskuntaa kannattavien tieteilijöiden kesken sekä tutkia markkinatalouksien toimintaa, hyveitä ja ongelmia. Ensimmäinen suomalaisjäsen oli professori Bruno Suviranta. Petri Kajander valittiin jäseneksi vuonna 2011[1].

Päämäärien julistus 1947[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julistuksessaan 1947 tieteilijät olivat huolissaan sivilisaation kohtaamista vaaroista, koska ihmisen vapaus oli jo "kadonnut suuressa osassa maapalloa". "Yksilön ja vapaaehtoisten ryhmien asemaa heikentää lisääntyvästi mielivaltaisen vallankäytön alan laajentaminen. Jopa läntisen ihmisen kallein omaisuus, sananvapaus ja ilmaisunvapaus" oli heidän mukaansa sellaisten ryhmien uhkaama, jotka "valtaan päästyään halusivat tukahduttaa kaikki muut näkemykset paitsi omansa".[2]

Lisäksi tieteilijöiden mielestä on vaikea kuvitella vapauden säilyvän yhteiskunnassa, jossa ei olisi sitä vallan hajautumista, minkä yksityisomistus ja kilpailulliset markkinat tuottavat. Tulisi tutkia tarkemmin mm. seuraavia asioita:[2]

1. Nykyisen kriisin analysointi.

2. Valtion tehtävät tulisi määritellä uudestaan siten, että syntyy selkeämpi ero liberaalin ja totalitaarisen järjestyksen välillä.

3. Laillisuusperiaate tulisi saattaa jälleen voimaan siten, että yksilöt ja ryhmät eivät voi anastaa toistensa vapautta ja "oikeuksista" ei voi tulla predatorisen vallankäytön väline.

4. Minimitasojen asettaminen tavalla, joka ei ole haitallinen markkinoiden aloitteellisuudelle ja toimivuudelle.

5. Keinot hillitä historian väärinkäyttöä vapaudelle vihamielisten ideologioiden edistämiseen.

6. Kansainvälinen järjestys, joka edesauttaisi rauhan ja vapauden turvaamista ja mahdollistaisi harmoniset kansainväliset taloussuhteet.[2]

Ryhmä ei haikaile propagandaa, sitoudu tiettyyn puolueeseen eikä pyri luomaan tarkkaa ja kahlitsevaa oikeaoppisuutta. Se pyrkii edesauttamaan ajatusten vaihtoa vapaan yhteiskunnan kannattajien kesken.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.-10.4.1947 kokoontui 39 ekonomistia, historioitsijaa ja filosofia Mont Pelerin -vuoren luona Sveitsissä keskustellakseen liberalismin kohtalosta ja toimiakseen "valtion nousua ja marxilaista ja keynesiläistä suunnittelua vastaan, kun nämä olivat leviämässä ympäri maailmaa". Avaussanoissaan Hayek[3] mainitsi "kaksi miestä, joiden kanssa olin perinpohjaisimmin suunnitellut tätä kokousta mutta joista kumpikaan ei elänyt nähdäkseen sen toteutuvan": Henry Simons (joka Chicagon yliopistossa koulutti Milton Friedmanin) ja sir John Clapham, Englannin pankin korkea virkamies, joka oli 1940-6 British Royal Societyn presidentti.

Yhteisö on tavannut vuosittain, yleensä syyskuussa. Nykyinen presidentti on Deepak Lal.

Osanottajaluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen kokouksen osanottajat olivat

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hayek halusi yhteisön olevan tieteilijöiden yhteisö, jossa keskusteltaisiin kollektivismin vaaroista muttei ryhdyttäisi PR-toimiin tai propagandaan. Yhteisön aktiivit ovat kuitenkin perustaneet ajatushautomoita, esimerkiksi Hayek rohkaisi mm. Antony Fisheriä tähän, ja hän perusti Institute of Economic Affairsin (IEA) Lontoossa 1955, Heritage Foundation -säätiön Washington D.C:ssä 1973, Manhattan Institute for Public Policy Research -tutkimuslaitoksen New Yorkissa 1977 ja Atlas Economic Research Foundation -säätiön 1981. Atlas puolestaan tukee monia ajatushautomoita kuten Fraser Institute.

Tunnettuja MPS:n jäseniä, jotka ovat nousseet merkittäviin asemiin ovat Länsi-Saksan liittokansleri Ludwig Erhard, Italian presidentti Luigi Einaudi, USA:n keskuspankin puheenjohtaja Arthur F. Burns, USA:n ulkoministeri George Shultz, Britannian ulkoministeri sir Geoffrey Howe, Uuden-seelannin talousministeri Ruth Richardson ja Tšekin presidentti Václav Klaus.

Kahdeksan MPS:n jäsentä on saanut Nobelin taloustieteen palkinnon: F. A. Hayek, Milton Friedman, George Stigler, Maurice Allais, James M. Buchanan, Ronald Coase, Gary S. Becker ja Vernon Smith. Ronald Reaganin 76 taloustieteellisestä neuvonantajasta 22 oli MPS:n jäseniä.[4]

Myös tietokirjailija Johan Norberg on valittu MPS:n jäseneksi[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]