Vietnamin–mongolien sota
Wikipedia
| Vietnamin–mongolien sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Kublai-kaanin valloitukset | |||||||||
|
|||||||||
| Taistelijat | |||||||||
| Đại Việt Champa |
Mongolivaltakunta | ||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Trần Hưng Đạo | Kenraali Omar | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
| 500 000 | |||||||||
|
|||||||||
Vietnamin–mongolien sota käytiin vuosina 1257–1288 mongolien ja liittoutuneiden Đại Việtin (Pohjois-Vietnamissa) ja Champan (Keski-Vietnamissa) välillä. Mongolit tekivät alueelle kolme hyökkäystä: vuosina 1257, 1284 ja 1287.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ensimmäinen hyökkäys
Valloittaessaan Kiinaa mongolien johtaja Kublai-kaani yritti saada myös Kaakkois-Aasian maustekaupan hallintaansa. Kauppareitti kulki Vietnamin rannikolla, ja Kublai-kaani lähetti mongoliarmeijan maahan. Armeija kulki aluksi Punaista jokea alas Kiinasta Vietnamiin kohdaten vain vähäistä vastarintaa ja ryösti Hanoin vuonna 1257.
Vuodesta 1260 eteenpäin Kublai-kaani yritti itsepäisesti saada alueen valtakunnat, Đại Việtin ja Champan tunnustamaan mongolien ylivallan alueella, mutta Đại Việt ja Champa muodostivat liiton mongoleja vastaan. Noin 500 000 miehen vahvuinen mongoliarmeija työnsi kenraali Trần Hưng Đạon johtamat vietnamilaiset etelään Tranh Hoaan asti. Chamit ryhtyivät sissisotaan vetäytyen vuoristoon, josta hyökkäilivät mongolien kimppuun. Trần Hưng Đạo taisteli menestyksekkäästi maalla sekä merellä ja pakotti hitaasti mongolit vetäytymään takaisin Kiinaan.
[muokkaa] Toinen hyökkäys
[muokkaa] Kolmas hyökkäys
Vuonna 1287 mongolit hyökkäsivät uudestaan, noin 300 000 miehen armeijalla, ja valtasivat Hanoin, mutta kohtasivat kovempaa vastarintaa edetessään pidemmälle etelään. Trần Hưng Đạo otti käyttöön 200 vuotta vanhan harhautuksen[1] ja houkutteli mongolilaivaston ansaan 1288. Mongolit purjehtivat ylös Bạch Đằng-jokea, jolla laivat repeytyivät veteen piilotettuihin rautaseipäisiin. Seipäät oli pystytetty joen pohjaan siten, että ne olivat nousuveden aikana piilossa, ja kun tuli laskuvesi mogolien laivat vahingoittuivat ja takertuivat paljastuneisiin seipäisiin. Vietnamilaiset saivat sotasaaliiksi 400 laivaa ja tuhansia sotavankeja, myös laivastoa johtaneen kenraali Omarin. Jäljelle jäänyt mongoliarmeija vetäytyi pohjoiseen, mutta se lyötiin Noi Bang-solassa.
Tähän mennessä kummatkin osapuolet olivat väsyneitä raskaaseen sotaan ja solmivat rauhan. Đại Việt ja Champa tunnustivat Kublai-kaanin ylivallan alueella ja mongolit lopettivat hyökkäykset Vietnamiin.
Vietnamilaiset menestyivät sodassa, koska he välttelivät avoimia kenttätaisteluja sekä piirityksiä, jotka olivat mongoliarmeijan vahvimpia osa-alueita. Sen sijaan vietnamilaiset pyrkivät taistelemaan soisessa maastossa ja joilla. Mongolit kärsivät lisäksi trooppisista taudeista ja huolto-ongelmista, vietnamilaisten häiritessä kuljetuksia.
[muokkaa] Lähteet
- Kohn, George C.: Dictionary of Wars. Facts on File Publications, New York, 1986. ISBN 0 948894 091.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Bạch Đằng-joella käytiin taistelu kiinalaisten ja vietnamilaisten välillä 938. Vietnamilaiset pystyttivät joen pohjaan rautaseipäitä, joihin kiinalaisten laivat sitten vaurioituivat.
