Monarkia Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi ei ole koskaan ollut itsenäinen suvereeni monarkia: yksikään yritys luoda Suomeen monarkiaa ei ole onnistunut. Kun Suomesta tuli moderni itsenäinen kansallisvaltio, siitä tuli – huolimatta erittäin lyhyestä monarkiaan kallistumisen kaudesta – tasavalta.

Ainoa kuninkaallinen, joka on haudattu Suomeen on Ruotsin kuningas Eerik XIVn vaimo, kuningatar Kaarina Maununtytär.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitään varmaa tietoa Suomen muinaisista kuninkaista ei ole säilynyt, mutta luultavsti Suomessa oli pieniä heimopäälliköitä, joita kutsuttiin kuninkaiksi. Suomi on ollut pitkään osa muita monarkioita. 1250-luvulla tehdystä toisesta ristiretkestä Suomeen, Suomesta tuli osa Ruotsia ja sitä kutsuttiin nimellisesti Suomen herttuakunnaksi, jossa oli muutamia lyhyitä feodaalisia piirteitä 1500-luvulla. Nimen muuttamisella vuonna 1581 suuriruhtinaskunnkasi ei ollut vaikutusta Suomen asemaan.

Kuningas Kaarle IX käytti titteliä "Suomalaisten kuningas" (alla finnars konung) osana hänen virallista titteliään vuosina 1607-1611. Tittelillä ei ollut vaikutusta suomalaisten tai Suomen asemaan.

Herttua Peter Holstein-Gottorp[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herttua Holstein-Gottorp, joka julistettiin Suomen kuninkaaksi

Vuonna 1742, sen jälkeen kun Venäjän armeija miehitti Suomea (pikkuviha) Hattujen sodan aikana, Venäjän keisarinna Elisabet antoi epämääräisiä lupauksia tehdä Suomesta itsenäinen kuningaskunta. Turkuun kokoontuivat Suomen säädyt Turun valtiopäiville ja päätti pyytää Venäjän keisarinna Elisabetia, että Suomen kuninkaaksi valittasisiin Herttua Peter Holstein-Gottorp, joka oli edesmenneen kuningas Kaarle XIIn veljenpoika. Kuitenkin poliittinen tilanne muuttui nopeasti ja ajatus Suomen itsenäisyydestä vaipui unholaan.

Autonominen suuriruhtinaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun Ruotsi hävisi Suomen sodan vuonna 1809, Suomesta tuli osa Venäjää. Suomi sai pitää Ruotsin aikaisen perustuslain ja sai autonomisen aseman Venäjän yhteydessä. Venäjän keisari sai valtuudet, jotka aiemmin kuuluivat Ruotsin kuninkaalle kuten Suomen suuriruhtinaan arvonimen, soveltamalla luovasti voimaanjäänyttä itsevaltaista Ruotsin perustuslakia vuosilta 1772 ja 1789. Mielenkiintoista on, että ensimmäinen suuriruhtinas, Aleksanteri I, oli Herttua Peter Holstein-Gottorpin lapsenlapsi, joka oli valittu Suomen kuninkaaksi 67 vuotta aiemmin.

Monarkia itsenäisyyden alussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hessenin prinssi ja Saksan keisarin lanko Friedrich Karl, joka valittiin Suomen kuninkaaksi.

Joulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjästä, joka oli reaktio lokakuun vallankumoukseen Venäjällä.Sisäiset levottomuudet maassa pian purkautuivat sisällissotaan, jonka voitti Valkoinen puoli, eli porvarilliset puolueet. Sodan aikana, Valkoinen puoli sai tukea Saksalta. Yrittäessään liittoa Saksan kanssa, Suomen eduskunta, ilman vasemmistolaisia kansanedustajia, valitsi Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi arvonimellä Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä. Ennen kuin Friedrich Karl ehti muutta Suomeen, keskusvaltojen häviäminen ensimmäisessä maailmansodassa teki ajatuksen saksalaissyntyisestä suomen kuninkaasta kestämättömän ja ​​hän luopui Suomen kruunusta. Uusien vaalien jälkeen, eduskunta, jossa oli nyt kaikkien puolueiden edustajia, hyväksyi tasavaltalaisen perustuslain vuonna 1919, joka on ollut voimassa siitä lähtien, ja suuria muutoksia siihen tehtiin vuonna 1999.

Monarkia tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Suomessa ei ole yhtäkään vakavasti otettavaa monarkistista liikettä, eikä kukaan ole vaatinut Suomen kruunua. Kuitenkin on yksi mahdollinen kruununtavoitelija: Hessenin prinssi Philipp , joka kuitenkin näkee ajatuksen kruununperimisestä naurettavana ja pidättäytyy vaateista Suomen kruunuun.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]