Mohsen Makhmalbaf
| Mohsen Makhmalbaf | |
|---|---|
 Mohsen Makhmalbaf vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1957 Teheran, Iran |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Aiheesta muualla | |
| Makhmalbaf Film House | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mohsen Makhmalbaf (pers. محسن مخملباف; s. 29. toukokuuta 1957 Teheran) on iranilainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.
Nuoruudessaan hän osallistui šaahi Mohammad Reza Pahlavin hallintoa vastustaneen ryhmän toimintaan ja sai 17-vuotiaana kuolemantuomion poliisin puukottamisesta. Teloitusta ei kuitenkaan pantu täytäntöön Makhmalbafin iän takia, ja oltuaan vankilassa viisi vuotta hän vapautui vankilasta, kun poliittinen tilanne muuttui vallankumouksen takia. [1] Makhmalbaf on myöhemmin käsitellyt tapahtunutta vuonna 1996 valmistuneessa elokuvassa Nun va Goldoon.[2] jälkeen vuonna 1979.[3]
Vapauduttuaan Makhmalbaf perusti elokuvatuotantoyhtiön ja koulun, jossa opetettiin elokuvantekoa, sekä alkoi tehdä elokuvia.[3] Ensimmäinen hänen käsikirjoitukseensa pohjautunut elokuva valmistui 1981. Hänen esikoisohjauksensa valmistui seuraavana vuonna. Kansainvälistä huomiota Makhmalbaf sai vuonna 1986 valmistuneen omaelämäkerrallisen elokuvan Dastforoush myötä.[1] Suomessa tunnettuja elokuvia ovat Gabbeh (1996) ja Kandahar – Aurinko kuun takana.[3] Gabbeh kilpaili Cannesin sivusarjassa.[4]
Makhmalbaf joutui lähtemään maanpakoon vuonna 2005. Hänen elokuvansa ovat kiellettyjä Iranissa. Hän muutti ensin Afganistaniin, jossa hän teki noin kymmenen elokuvaa. Myöhemmin hän muutti Pariisiin ja on sitten asunut Lontoossa, josta käsin hän työskentelee afganistanilaisten hyväksi. Talebanin noustua valtaan uudestaan vuonna 2021 hän auttoi elokuvantekijöitä ja muita kulttuurihenkilöitä perheineen pakenemaan maasta.[3]
Makhmalbafista on tehty useita dokumenttielokuvia, joiden joukossa on muun muassa Abbas Kiarostamin ohjaama Close-Up, joka valmistui vuonna 1990.[1] Hän vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2019.[3]
Makhmalbaf on naimisissa ohjaaja Marzieh Meshkinin kanssa,[4] joka oli hänen oppilaansa hänen perustamassaan elokuvakoulussa.[3] Heidän lapsensa Samira, Hana ja Maysam työskentelevät elokuvan parissa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ankeny, Jason: Mohsen Makhmalbaf allmovie. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Brennan, Sandra: A Moment of Innocence allmovie. Viitattu 27.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Harri Römpötti: ”Taleban tappaa ihmisiä salaa koko ajan” – Maailmankuulu iranilaisohjaaja yrittää pelastaa Afganistanin taiteilijoita, ja nyt hänellä on tärkeä viesti myös suomalaisille Helsingin Sanomat. 3.1.2022. Helsinki. Viitattu 4.1.2022. (suomeksi)
- ↑ a b c Anton Vanha-Majamaa: Lapissa vieraillut Mohsen Makhmalbaf on elokuvapakolainen, jota on ammuttu, kidutettu ja yritetty murhata – silti hän sanoo olevansa onnellisempi kuin suomalaiset Helsingin Sanomat. 16.6.2019. Helsinki. Viitattu 4.1.2022. (suomeksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Malmi, Timo: ”Väkivallan dialogi”, Mohsen Makhmalbafin haastattelu. Filmihullu 4/2019.
- Nykänen, Joonas: ”Ennen kuin auringonpimennys tulee – Mohsen Makhmalbaf ja maanpakolaisen filmirunous”. Filmihullu 4/2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mohsen Makhmalbaf Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
