Mohamed Bouazizi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bouazizin hauta ja hautakivi

Tarek al-Tayyib Muhammad Bouazizi (arab. طارق الطيب محمد البوعزيزي‎, Ṭāriq aṭ-Ṭayyib Muḥammad al-Bū‘azīzī; 29. maaliskuuta 19844. tammikuuta 2011), joka tunnettiin nimellä Mohamed Bouazizi (arab. محمد البوعزيزي‎, Muḥammad al-Bū‘azīzī) oli tunisialainen vihanneskauppias, jonka polttoitsemurha Sidi Bouzidissa 17. joulukuuta 2010 laukaisi Tunisian vallankumouksen ja siten koko arabikevään. Hän kuoli sairaalassa vammoihinsa muutamaa viikkoa myöhemmin.

Polttoitsemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bouazizin kuolemaan johtaneet tapahtumat tunnetaan pääpiirteittäin, ja tapahtumista on erilaisia versioita. Yhteistä niille on, että Boazizi joutui hankaluuksiin poliisin kanssa, koska myi vihanneksia torilla. 26-vuotias Bouazizi oli työtön. Niinpä hän myi luvatta vihanneksia ja hedelmiä, jotta pystyisi elättämään itsensä ja 8-henkisen perheensä. Työ oli raskasta. Kärryjä työntävä Bouazizi haaveili kuorma-autosta. Ennen viimeistä työpäiväänsä Bouazizi sanoi äidilleen, että hedelmät ja vihannekset olivat parhaita mitä hän oli nähnyt, ja että hän voisi ostaa niillä lahjoja sukulaisilleen. Poliisien mielestä myyjät toimivat ilman lupaa, mutta laki ei sitä vaatinut.[1]

Poliiseilla oli tapana kysellä lahjuksia myyjiltä ja myös ottaa hedelmiä maksamatta.[2] Tämä oli tuttua myös seitsemän vuotta alalla toimineelle Bouazizille. Kun varhain aamulla 17. joulukuuta Bouazizi työnsi kärryjään kohti toria, kaksi poliisia pysäytti Boauzizin kulun. Boauzizin setä tuli kuitenkin auttamaan sukulaistaan ja kehotti poliiseja jättämään Bouazizin rauhaan. Setä kävi poliisiasemalla kysymässä apua. Poliisipäällikkö kutsui Fedia Hamdin, Bouazizin pysäyttäneen poliisin, ja sanoi että tämän tulisi antaa pojan tehdä työtään. Johtajansa suhtautumisesta raivostunut Hamdi palasi kuitenkin torille.[3]

Bouazizi tarjosi lahjuksiksi hyvän päivän tuoton 10 dinaaria, mutta poliisin mielestä tämä oli liian vähän. Joidenkin mukaan hän läimäytti Bouazizia, sylki tämän kasvoille ja haukkui Bouazizin kuollutta isää[4][1]. Poliisi takavarikoi Bouazizin myymät tuotteet ja vaa’an. Kun Boauzizi yritti estää, poliisi löi häntä pampulla[4].

Tämän jälkeen Bouazizi yritti turhaan päästä kaupungin pormestarin puheille huutaen rakennuksen ulkopuolella. Kun Bouazizia oli nöyryytetty julkisesti, ja häneltä oli viety ainoa keino elättää itsensä ja perheensä, hän osti huoltoasemalta bensiiniä tai tärpättiä.[5] Bouazizi puhui aikeestaan polttaa itsensä ja tekonsa syystä torilla. Kukaan ei uskonut häntä. Bouazizi kuitenkin sytytti itsensä tuleen kunnantalon edessä. Sammutin ei toiminut,[6] koska se oli ehkä tyhjä. Poliisi ei vastannut soittoon, ja ambulanssi tuli vasta puolentoista tunnin päästä[3].

Bouazizin äiti

Bouazizin äiti Manobia koetti päästä kuvernöörin luo turhaan.[5] Bouazizin äidin mielestä hänen poikansa teki itsemurhan säilyttääkseen arvokkuutensa. Bouazilla ei ollut poliittisia pyrkimyksiä.[2]

Bouazizi kuoli sairaalassa 4. tammikuuta 2011.[7] Hamdi koki hermoromahduksen vankilassa ja aloitti maaliskuussa 2011 nälkälakon.[8] Boauzizin perhe perui poliisi Hamdia vastaan nostamansa oikeusjutun hyväntahdon eleenä.[9]

Hamdi vapautui vankilasta huhtikuussa 2011.[10]

Vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. joulukuuta Bouazizin setä puhui kunnantalon edessä. Ihmisiä alkoi kokoontua protestiin. Kuvernööri pyysi hallitukselta lupaa neuvotella protestoijien kanssa. Hallitus ei kuitenkaan halunnut keskustella, vaan lähetti Sidi Bouziziin lisää poliiseja ja sotilaita.[5]

Protestit levisivät noin kolmessa viikossa koko Tunisiaan.[11] Tapahtumissa kuoli kymmeniä ihmisiä.[12] Liikehdintä yltyi kansannousuksi. Presidentti Zine El Abidine Ben Ali pakeni maasta. Tämä käynnisti arabimaiden vuoden 2011 kuohunnan, arabikevään.

Muita Boauzizin innoittamia polttoitsemurhia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuukauden sisällä Bouazizin polttoitsemurhasta ainakin kahdeksan miestä sytytti itsensä tuleen eri maissa: neljä Algeriassa, kolme[13] Egyptissä ja yksi Mauritaniassa. New York Timesin mukaan he ottivat Bouazizista vaikutteita.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Korpiola-Nikkanen 2012, s. 66
  2. a b Peter Beaumont: Mohammed Bouazizi: the dutiful son whose death changed Tunisia's fate The Guardian. 20.1.2011. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
  3. a b In Tunisia, act of one fruit vendor sparks wave of revolution through Arab world Washington Post. Viitattu 8.11.2016.
  4. a b Mohamed Bouazizi: memories of a Tunisian martyr BBC News. 22.1.2011. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
  5. a b c Korpiola-Nikkanen 2012, s. 67
  6. Admin: Mohammed Bouazizi, Historical Figure WesternDefenseStudiesInstitute. 21.4.2011. Viitattu 8.11.2016.
  7. Whitaker, Brian: How a man setting fire to himself sparked an uprising in Tunisia 28.12.2010. Guardian. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)
  8. 0: Policewoman who sparked Tunisian revolution released from prison english.alarabiya.net. Viitattu 8.11.2016.
  9. Case against Fedia Hamdi is dropped by the Bouazizi family - Tunisia Live Tunisia Live. 19.4.2011. Arkistoitu 9.11.2016. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
  10. Elizabeth Day: Fedia Hamdi's slap which sparked a revolution 'didn't happen' The Guardian. 23.4.2011. Viitattu 8.11.2016. (englanniksi)
  11. Tunisia crisis: live updates 14.1.2011. Guardian. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)
  12. Chrisafis, Angelique; Walker, Peter: Thousands of Tunisians take to the streets despite president's vow to quit Guardian. Viitattu 14.1.2011. (englanniksi)
  13. Kirkpatrick, David D.: Unity Government in Tunisia Fractured by Resignations NYTimes.com. 18.1.2011. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  14. El-Naggar, Mona: Self-Immolation Protests Spread Across North Africa NYTimes.com. 17.1.2011. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]