Modulaatio (musiikki)

Diatonisia modulaatioita.

Kromaattinen modulaatio. Vaihdossointu puuttuu.

Enharmoninen modulaatio c-mollista a-molliin

Modulaatio (latinan sanasta modulari ’mitata, järjestää’) eli sävellajinvaihdos on musiikillinen tehokeino, jossa musiikin sävellaji vaihtuu. Yleensä moduloitaessa siirrytään johonkin läheiseen sävellajiin, esimerkiksi dominanttiin tai subdominanttiin.

Klassisessa harmoniassa tunnetaan kolme modulaatiotyyppiä:

1. Diatonisessa modulaatiossa siirrytään sävellajista toiseen jonkin näille sävellajeille yhteisen soinnun kautta. Esimerkiksi D-duurista C-duuriin moduloitaessa voidaan yhteisenä sointuna käyttää G-duuria, joka on D-duurin neljäs ja C-duurin viides aste.
2. Kromaattisessa modulaatiossa käytetään kromaattisesti muunnettua sointua siten, että jokin ääni siirtyy kromaattisesti aikaisemmasta sävellajista uuteen sävellajiin.
3. Enharmonisessa modulaatiossa osa soinnun sävelistä tulkitaan enharmonisesti uudelleen, jolloin samalla soinnulla on uusi funktio uudessa sävellajissa. Esimerkiksi vähennettyä septimisointua voidaan symmetrisenä sointuna helposti käyttää useissa eri sävellajeissa.

Modulaatio voi myös tapahtua äkillisesti ilman mitään sidossointuja (ns. äkkimodulaatio). Populaarimusiikissa pyritään toisinaan kohottamaan kappaleen tunnelmaa moduloimalla puolisävelaskel taikka kokosävelaskel ylöspäin. Englanninkielisessä terminologiassa käytetään nimeä ”gear-up” (suom. ”isommalle vaihteelle siirtyminen”) moduloitaessa melodiaa kvartilla tai kvintillä ylöspäin, mikä oli suosittua 1970-luvun musiikissa.^lähde?