Modernisaatio
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Täynnä lähteitä vaativia väitteitä. |
Modernisaatio, joskus myös nykyaikaistuminen, on yhteiskunnan muuttumista nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi. Tähän muutokseen kuuluu muun muassa teollistuminen, kaupungistuminen ja työnjaon eriytyminen.[1] Modernisaatioon liittyy myös tieteen ja tekniikan arvostuksen kasvu, kansalaisten koulutustason kohoaminen, laajentunut osallistuminen politiikkaan, pidentynyt elinikä sekä alentunut syntyvyys.
Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modernisaatioon kuuluu yksilöiden ajattelun muutos individualistisemmaksi, ja samalla sosiaalisen organisaation muutos. Keskeinen osa modernisaatiota on myös talouden modernisoituminen, johon sisältyy teollistuminen. Modernisaatio on neutraali käsite sen suhteen, tapahtuuko talouden muutos markkinataloutta vai suunnitelmataloutta kohti. Esimerkiksi Neuvostoliitossa modernisaatio vietiin läpi suunnitelmatalouden keinoin. Demokratia lasketaan usein yhdeksi modernisaation piirteeksi, toisaalta monet maat näyttävät modernisoituneen ilman demokratiaa. Joka tapauksessa poliittisen organisaation muutos rationaalisemmaksi (ja ilmeisesti byrokraattisemmaksi) on osa modernisaatiota. Modernisaatio teollistumisen myötä on valtava muutos yksilöiden elämässä ja yhteiskunnan tasolla.
Yhteiskuntatieteellisenä teoriana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modernisaatio on myös yhteiskuntatieteellinen teoria, joka oli suosittu varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Se kuuluu ainakin sosiologian, valtio-opin, taloustieteen, sosiaalihistorian ja kehitysmaatutkimuksen piiriin. Teorian kuuluisin edustaja oli yhdysvaltalainen Walt Rostow, joka laati näkemyksen kehityksen vaiheista, jotka kaikki menestyvät valtiot tulevat käymään läpi. Myös esimerkiksi Karl Marxin teoria yhteiskunnan kehityksestä voidaan nähdä modernisaatioteoriana.
Nykyisessä kehitysajattelussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin kaikkien kehitysmaiden haluttiin modernisoituvan ja teollistuvan. Jotkut kehitysmaat ovatkin onnistuneet tässä (lähinnä Kaakkois-Aasiassa), vaikka useimmat epäonnistuivat. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina ja muutamat muut Etelä- tai Itä-Aasian maat ovat voimakkaasti pyrkimässä kohti modernisaatiota. Nykyään kansainvälinen yhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu ennemmin ”köyhyyden vähentämisestä”, joka tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Siihen ei sisälly esimerkiksi teollistamispolitiikkaa. Käytännön ilmiönä modernisaatio on yhä keskeinen osa maailmaa, koska monet maat tavoittelevat sitä.
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Modernisaatiota on arvosteltu voimakkaasti etnosentrismistä. Kriitikot sanovat myös, että modernisaation tavoittelu on aiheuttanut kärsimyksiä kehitysmaiden ihmisille. Perinteisesti modernisaatio on ollut sekä oikeiston että vasemmiston kannattama hanke, mutta monet radikaalit ajattelijat saattavat hylätä koko modernisaation. Modernisaation vastakkaisena aatteena voidaan pitää kehityskritiikkiä ja post-developmentia.
Modernisaation suurimpana ongelmana on pidetty luonnonvarojen riittämättömyyttä. Miten käy, kun suuret kehitysmaat teollistuvat ja alkavat käyttää yhtä paljon luonnonvaroja kuin länsimaat? Monien mielestä ”kehittyneiden maiden” nykyinen kehitysmalli ei ole riittävä, vaan niiden pitäisi pyrkiä luomaan vähemmän luonnonvaroja käyttävä yhteiskunta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ YSA: modernisaatio Finto. 20.8.2012. Kansalliskirjasto, opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtiovarainministeriö. Viitattu 18.11.2015.