Modaliteetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Modaliteetti (< lat. modus) merkitsee jonkin asian tai tapahtuman laatua.

Ontologiassa modaliteetti tarkoittaa olemisen tapaa, esimerkiksi välttämätön, sattumanvarainen (kontingentti) tai mahdollinen. Logiikassa arvostelmat voidaan jakaa varmuusasteensa mukaan kolmeen modaliteettiin: problemaattisiin (mahdollinen), assertorisiin (aktuaalinen) ja apodiktisiin (välttämätön).[1]

Psykologiassa modaliteetilla tarkoitetaan yleensä aistikanavaa, esimerkiksi näkö, kosketus tai kuulo.[2] Lääketieteellisessä tekniikassa ja radiologiassa modaliteetti tarkoittaa erilaisia menetelmiä, joilla tutkimus voidaan suorittaa, esimerkiksi röntgenkuvaus, magneettikuvaus tai ultraääni.[3]

Olemisen tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ontologiassa olevaa voidaan jaotella paitsi kategorioihin eli entiteettiluokkiin myös modaliteetteihin eli olemisen tapoihin. Eri modaliteetteja ovat mahdollinen, kontingentti ja välttämätön. Aristoteles erotteli toisistaan lisäksi aktuaalisen ja potentiaalisen olevan.[1]

Se, miten modaliteetteja on tulkittu, on muuttunut filosofian historiassa vähitellen.

Nykyajan synkroninen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modaliteetit voidaan määritellä suhteessa toisiinsa seuraavasti (missä a on entiteetti, kuten esim. olio, väittämä tai asiaintila):[1]

  • Välttämättömyys: a on välttämätön, jos ja vain jos ei-a ei ole mahdollinen.
  • Kontingenssi: a on kontingentti, jos ja vain jos a on mahdollinen mutta ei välttämätön.
  • Mahdollisuus: a on mahdollinen, jos ja vain jos ei-a ei ole välttämätön.

Tällainen tulkinta on synkroninen: sen mukaan tapahtumien kululle on olemassa aitoja vaihtoehtoja. Tämän johdosta modaliteetteja tutkitaan nykyisin mahdollisten maailmojen avulla.[4]

Antiikin diakroninen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana modaliteetit tulkittiin yleensä diakronisesti eli suhteessa aikaan seuraavasti:[1]

  • Välttämättömyys: a on välttämätön, jos a esiintyy tai on totta aina.
  • Kontingenssi: a on kontingentti, jos a esiintyy tai on totta joskus (aito mahdollisuus).
  • Mahdollisuus: a on mahdollinen, jos a voisi esiintyä tai olla totta, mutta ei koskaan esiinny tai ole totta (epäaito mahdollisuus).
  • (Mahdottomuus: a on mahdoton, jos a ei esiinny tai ole totta koskaan.)

Esimerkiksi Aristoteleelle mahdollisuus yllä annetussa merkityksessä ei ollut aitoa mahdollisuutta — aito mahdollisuus oli sellaista, joka oli kontingenttia, mutta ei välttämätöntä eikä mahdotonta.[5] Ajan suhteen tehty tulkinta tarkoitti, että jokainen aito mahdollisuus toteutuu joskus (runsauden periaate).

Aktuaalisuus ja potentiaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktuaalisuus ja potentiaalisuus ovat Aristoteleen metafysiikan ja luonnontieteen peruskäsitteitä, jotka liittyvät muutokseen. Aristoteleelle muutos oli potentiaalisen tulemista aktuaaliseksi, potentiaalisen tarkoittaessa olion kykyä tai mahdollisuutta tulla joksikin ja aktuaalisuuden tarkoittaessa olion nykyistä tilaa. Hänen filosofiassaan aito mahdollisuus (kontingenssi) ja potentiaalisuus käytännössä samaistuivat toisiinsa.[5]

Arvostelmien modaliteetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apodiktinen arvostelma on sellainen arvostelma, joka on välttämättä tosi. Apodiktisuus (muinaiskreikaksi αποδεικτικος, ”todistettavissa oleva”) tarkoittaa ehdotonta varmuutta, epäilemättömyyttä.[6]

Assertoriset arvostelmat väittävät vain, että jokin asiantila on tosi tai epätosi.

Problemaattiset arvostelmat väittävät vain, että jokin on mahdollista.

Esimerkiksi arvostelma ”2 + 2 = 4” on apodiktinen, arvostelma ”Helsinki on suurempi kuin Lappi” on assertorinen, ja arvostelma ”yritys voi olla varakkaampi kuin valtio” on problemaattinen.

Aristoteelisessa logiikassa ”apodiktinen” on ”dialektisen” vastakohta: tieteellinen todistaminen asettuu todennäköisyyksiin ja mahdollisuuksiin liittyvää päättelyä vastaan. Immanuel Kant asetti apodiktisen assertorista ja problemaattista vastaan teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan, s. 253-255. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-821-4.
  2. Käytettävyyssanasto Adage Usability. Viitattu 12.12.2008.
  3. Maas, M. & Rutten, I. J. & Nelemans, P. J. & Lambregts, D. M. & Cappendijk. V. C. & Beets, G. L. & Beets-Tan, R. G.: What is the most accurate whole-body imaging modality for assessment of local and distant recurrent disease in colorectal cancer? A meta-analysis : imaging for recurrent colorectal cancer. European Journal of Nuclear Medicine & Molecular Imaging, 2011, 38. vsk, nro 8, s. 1560-1571. (englanniksi)
  4. Juti 2001, s. 255-260.
  5. a b Juti 2001, s. 292-296.
  6. Korhonen, Anssi & Vilkko, Risto: Kant ja formaalinen logiikka Niin & näin. 1/1998. Viitattu 12.12.2008.
  7. Kant, Immanuel: Puhtaan järjen kritiikki A70/B95.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Knuuttila, Simo: Medieval Theories of Modality The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Vaidya, Anand: The Epistemology of Modality The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)