Miskitot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miskitot
PSM V45 D179 Miskito chief and executive council.jpg
Miskitopäällikkö ja neuvosto.
Väkiluku 325 000 (2002)[1]
Merkittävät asuinalueet
Nicaraguan lippu Nicaragua
Honduras
Kielet miskito, espanja
Uskonnot kristinusko, animismi
Sukulaiskansat garifunat, maroonit

Miskitot on keskiamerikkalainen kansa, joka elää Moskiittorannikolla Hondurasissa ja Nicaraguassa. Miskitoiden kulttuuri on saanut paljon vaikutteita englantilaisilta, ja se poikkeaakin monessa suhteessa muun Keski-Amerikan espanjalaisvaikutteisesta kulttuurista.

Asuinalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miskitojen asuinalue.

Miskitojen kotimaa on Moskiittorannikko, noin 65 kilometriä leveä ja 360 kilometriä pitkä alue Keski-Amerikan itärannikolla. Se ulottuu Kaakkois-Nicaraguasta San Juan -joelta Hondurasin pohjoisrannikon Brus Lagunaan. Miskitoasutus on keskittynyt pääasiassa Nicaraguan koillisiin ja Hondurasin itäisiin osiin, kaivoskaupunkien ja jokivarsien ympärille. Hondurasissa alueet kuuluvat Gracias a Diosin departementtiin ja Nicaraguassa Región Autónoma del Atlántico Norteen sekä Región Autónoma del Atlántico Suriin. Miskitojen pääkaupunki ja kulttuurikeskus on Waspán. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Puerto Cabezas ja Puerto Lempira.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaiset hävittivät Keski-Amerikassa useita alkuperäiskansoja, mutta miskitot säästyivät tuholta.[2] Kun suurin osa Keski-Amerikkaa sai vaikutteita lähinnä espanjalaisilta, miskitoihin vaikuttivat enemmän britit.[3] 1600-luvulla erään miskitopäällikön poika kävi opiskelemassa Englannissa ja englantilaiset alkoivat värvätä miskitoja joukkojensa avuski. Englantilaisten ja miskitojen suhde vahvistettiin, kun 1687 perustettiin Miskitojen kuningaskunta.[2]

Moskiittorannikosta tuli Britannian protektoraatti 1740, mutta alueelle saapui ensimmäinen brittivirkamies vasta 1844. Rannikolle saapui 1849 saksalaisia herrnutilaisia lähetyssaarnaajia, ja heitä seurasi baptisteja ja muita kristittyjä. Kun miskitot kääntyivät protestanteiksi ja englannin opetus alkoi, Moskiittorannikon kulttuuri erkani entisestään muusta Keski-Amerikasta. Nicaragua ja Honduras itsenäistyivät 1835, mutta Moskiittorannikko pysyi edelleen brittien hallinnassa. Lopulta Clayton–Bulwer–sopimus määritti 1850 rannikon pohjoisosan Hondurasille ja eteläosan Nicaragualle.[2]

Sandinistihallinnon aikana 1980-luvun alussa Nicaraguan miskitoiden keskuuteen levisi itsenäisyyshaaveita. Nicaraguasta karanneet Misurata-järjestön jäsenet tekivät yhteistyötä Yhdysvaltain tukemien contrien kanssa. Sandinistien joukot iskivät Moskiittorannikolle ja pakottivat noin 85 000 asukasta pakenemaan kodeistaan. Vuoteen 1985 mennessä osapuolet tekivät rauhan ja suurin osa pakolaisista pystyi palaamaan takaisin. Nicaragua antoi samalla miskitoille rajatun itsehallinnon, takuut kulttuurin koskemattomuudesta ja mahdollisuuden vaikuttaa alueen luonnonvarojen käyttöön.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dodds, David J: The Miskito of Honduras and Nicaragua. Stonich, Susan (toim.): Endangered peoples of Latin America. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 2002. ISBN 0-313-30856-X. Google-kirjat (viitattu 5.11.2011). (englanniksi)
  • Minahan, James: Encyclopedia of the Stateless Nations: L-R. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 2001. ISBN 0-313-32111-6. Google-kirjat (viitattu 5.11.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Minahan, s. 1261.
  2. a b c Minahan, s. 1263.
  3. Dodds, s. 88.
  4. Minahan, s. 1265.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]