Misha Defonseca

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Misha Defonseca on salanimi, jolla belgialainen Monique de Wael (s. 1937 Etterbeek, Belgia) kirjoitti muistelmikseen väittämänsä kirjan Susilapsi, joka ilmestyi alkujaan 1997 englanniksi nimellä Misha: A Mémoire of the Holocaust Years. Kirjasta tuli Euroopassa menestys, ja se käännettiin 18 kielelle.[1] Kirjan ranskankielinen versio[2] ei ollut käännös, vaan täysin uusi teos nimellä Survivre avec les loups, ja sen julkaisi 1997 Éditions Robert Laffont. Ranskankielisen version pohjalta tehtiin elokuva Survivre avec les loups.[3]

29. helmikuuta 2008 kirjailija ja hänen lakimiehensä myönsivät, ettei menestyskirja ollut omaelämäkerrallinen, kuten oli väitetty.[4]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monique de Waelin vanhemmat olivat Robert De Wael ja Josephine Donvil. Perhe ei ollut juutalainen, kuten kirjassa sanottiin, vaan katolinen. Vanhemmat kuuluivat vastarintaliikkeeseen, ja saksalaiset vangitsivat ja teloittivat heidät.[1]

Defonseca ja hänen miehensä Maurice muuttivat Pariisista Yhdysvaltoihin 1988 ja ostivat talon Millisistä Massachusettsista. Mies jäi työttömäksi 1990-luvun puolivälissä. Sitten Defonseca alkoi kertoa ystäville tarinaa lapsuudestaan, kuinka hän kulki ympäri Eurooppaa kuusivuotiaana sen jälkeen kun hänen vanhempansa olivat 1941 oli vangittu. Hän väitti, että hänestä olivat pitäneet huolta susilaumat ja että hän oli tappanut itsepuolustukseksi saksalaisen sotilaan livahtaessaan pois Varsovan getosta, ja hän oli viimein sodan päättyessä päässyt kotiin.[1] Kustantaja Jane Daniel suostutteli Defonsecaa kirjoittamaan muistelmansa kuultuaan tarinan Massachusettsin synagogassa.[5]

Ennen väärennöksesi paljastumista kirja oli päätynyt sen kirjoittajan, Danielin ja kirjan amerikkalaisen kustantajan väliseen oikeudenkäyntiin, jossa oli kyse miljoonista dollareista. Daniel ja Defonseca riitaantuivat kirjan tuotoista, josta oli seurauksena oikeudenkäynti. Vuonna 2005 bostonilainen tuomioistuin määräsi Danielin maksamaan Defonsecalle ja tämän haamukirjoittajalle Vera Leelle 22,5 miljoonaa dollaria. Defonsecan asianajajat väittivät, että Daniel ei ole vielä maksanut oikeuden määräämää summaa.[5] Vaikka kirjalla oli kannattajansa, monet kriitikot esittivät, että kirjassa oli jaksoja, jotka olivat loogisesti ja historiallisesti epäuskottavia. Ensimmäinen joka julkisesti epäili tarinan aitoutta oli Henryk M. Broder, joka kirjoitti Defonsecan elämäkerran 1996 saksalaiselle lehdelle Der Spiegelille.[6] Helmikuun lopussa 2008 Jane Daniel julkaisi blogissaan brysseliläisen kirkon kastetodistuksen Monique De Waelille ja merkinnän De Waelien kodin lähellä olevasta alkeiskoulusta, joka osoitti, että Monique ilmoittautui sinne syyskuussa 1943, kaksi vuotta sen jälkeen kun Mishan väitettiin lähteneen Brysselistä.[7] Valtakunnallinen belgialainen sanomalehti Le Soir kertoi pian näistä löydöistä.[8]

29. helmikuuta 2008 belgialaissyntyinen kirjailija myönsi Le Soirelle sen jälkeen kun hänelle oli esitetty lehden "kiistattomaksi" luonnehtimat todisteet tarinan valheellisuudesta, että hän oli keksinyt tarinan. "Kirja on kertomus, se on minun kertomukseni", kirjailija sanoo oikealla nimellään julkaistussa lausunnossa. "Se ei ole oikeaa todellisuutta vaan minun todellisuuttani. Välillä minun on vaikea erottaa todellisuutta ja omaa sisäistä maailmaani."[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c David Mehegan: Faked Holocaust memoir: Den of lies The Boston Globe. 1.3.2008. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)
  2. Blogissaan Jane Daniel esittää eroja, joita on alkuperäisen englanninkielisen (Misha: A Mémoire of the Holocaust Years) ja myöhemmän ranskankielisen laitoksen välillä.
  3. Survivre avec les loups Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  4. Bruno Waterfield: 'Wolf woman' invents Holocaust survival tale The Telegraph. 1.3.2008. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)
  5. a b Melissa Trujillo: Writer Admits Holocaust Book Is Not True Newsday. 29.2.2008. Viitattu 2.3.2008.
  6. Verliebt in eine tote Kobra, Der Spiegel 50/1996 09.12.1996, sivu k.A.
  7. Blake Eskin: Crying Wolf: Why did it take so long for a far-fetched Holocaust memoir to be debunked? Slate. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)
  8. Marc Metdepenningen: Le vrai dossier de « Misha » Le Soir. 23.2.2008. Viitattu 2.3.2008. (ranskaksi)
  9. Rachel Shields: Adopted by wolves? Bestselling memoir was a pack of lies The Independent. 1.3.2008. Viitattu 2.3.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]