Mir (sukellusalus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mir-sukellusalus
Mir front.jpg
Pituus 7,8 m
Leveys 3,6 m
Korkeus 3,0 m
Paino 18,6 tonnia
Voimanlähde Öljytäytteiset nikkelikadmium-akut 100 kWh
Propulsio Hydraulisesti toimivat potkurit: 9 kW ja 2x2,5 kW
Hydrauliikkajärjestelmä 12 kW, 5 kW, 0,3 kW (hätäjärjestelmä)
Huippunopeus 5 solmua
Maksimisyvyys 6 000 m (testattu 6170 m ja 6120 m)
Maksimitoiminta-aika 246 henkilötuntia
Painolastitankit Ilmataskut/ilmanpuhallus 1500 kpf, syvyydensäätö (vesi) 999 kpf, korkeapainepumput 10 l/min ja 3/l min 6000 metrissä
Trimmitankit Vedellä täytettävät, edessä ja takana, +/-25°
Hyötykuorma 290 kg
Hätänousujärjestelmä 350 kg nikkelipainolasti ja irrotettavaa laitteistoa
Ikkunat Halkaisija 200 mm, ja 2x120 mm
Navigointi UQC-poijut, gyrokompassi, sonar, nopeusmittari
Kommunikaatio UQC-puhelin, VHF-puhelin
Havaintojärjestelmä Kamera, tv-kamera, sonar, HID-valot 2x1200 W
Tutkimusjärjestelmä 12-kanavainen sensori, 2x hydraulisesti toimivat ohjattavat ulkoiset työkalut, näytteenottoinstrumentteja

Mir 1 ja 2 ovat venäläisiä syvänmeren sukellusaluksia. Suomessa vuonna 1987 rakennetut alukset on suunniteltu Rauma-Repolan ja Venäjän tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä.[1] Alukset rakennettiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mirit olivat 1980-luvun lopussa ainutlaatuisia ja edustivat oman aikansa vedenlaista huipputekniikkaa: alusten erikoisuus on se, että niiden painekammiot rakennettiin erikoiskarkaistusta erikoisnikkeliteräksestä eikä vaikeasti käsiteltävästä titaanista, jota tuolloin pidettiin ainoana varteenotettavana vaihtoehtona syvänmeren sukellusalusten painekammioihin. Painekammion sisähalkaisija on 2,1 metriä ja siellä on tilaa pilotin lisäksi kahdelle henkilölle.

Alukset voivat laskeutua 6 000 metrin (19 680 jalkaa) syvyyteen, joten niillä voidaan saavuttaa 98 % maailman meristä. Koekäytön yhteydessä Mir-1 sukelsi 6 170 metrin ja Mir-2 puolestaan 6 120 metrin syvyyteen joulukuussa 1987.[1] Mir-alusten lisäksi vain hyvin harvat muut sukellusalustyypit pystyvät vieläkään tekemään miehitettyjä sukelluksia yli 3 000 metrin syvyyteen; alusten valmistumishetkellä tämä oli mullistavaa.

Vuosina 1994 ja 2004 täyshuollettuja sukellusaluksia ja Suomessa vuosina 1979–1981 rakennettua emolaivaa RV Akademik Mstislav Keldyšiä operoi Oseanografian instituutti. Laivan kotisatama on Kaliningrad. Mirit työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.

Karkkilassa ABC Masuunin pihassa on Suomen Valimomuseon omistama varalle rakennettu painekammio. Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu Mirin pienoismalli.

Diplomaattinen kriisi USA:n kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma oli kylmässä sodassa 1980-luvun alussa. Yhdysvallat yritti salaisesti estää sukellusalusten viennin Neuvostoliittoon kun selvisi, että suomalaiset olivat onnistuneet valmistamaan painekammion, joka kestäisi 6 000 metrin syvyydessä. CIA:ssa epäiltiin, että aluksia voitaisiin käyttää yhdysvaltalaisten vedenalaista tiedonhallintajärjestelmää vastaan.

Muistelmateoksessaan presidentti Mauno Koivisto kertoo USA:n suurlähettilään ilmoittaneen uhkauksenomaisesti, että suomalaisyritykset eivät saisi hyväksyntää noin kymmenelle lisenssianomukselleen, jos Neuvostoliitto saisi sukellusalukset. Lisäksi silloinen Yhdysvaltain varapresidentti George Bush kirjoitti Koivistolle kirjeen, jossa hän epäili Rauma-Repolan urakan aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.

Rauma-Repola Oceanics joutui CIA:n ja Pentagonin painostuksesta lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen.

Tunnettuja sukellustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • James Cameron kuvasi Mirin avustuksella RMS Titanicin ja taistelulaiva Bismarckin hylyt
  • Komsomolets
  • Mir-aluksilla tehtiin ensimmäiset tutkimukset uponneeseen sukellusvene Kurskiin
  • I-52-sukellusveneen etsinnät vuonna 1994–1995 löysivät ja kuvasivat hylyn, mutta lastin nostoyritykset eivät tuottaneet tulosta[2]
  • 2. elokuuta 2007 venäläisryhmä laskeutui Mirillä ensimmäisenä meren pohjaan pohjoisnavalla ja pystytti Venäjän lipun merenpohjaan.[3] Venäjän televisiossa näytettiin Titanic-elokuvasta peräisin olevaa kuvamateriaalia, jonka avulla esiteltiin Mirien toimintaa. Uutistoimisto Reuters käytti kyseistä kuvamateriaalia, mutta ei kertonut sen olevan peräisin Titanic-elokuvasta, vaan virheellisesti väitti kuvamateriaalin olevan pohjoisnapaoperaatiosta. Suomalainen koulupoika Waltteri Seretin osallistui valheellisen uutisen paljastamiseen. Reuters pyysi myöhemmin anteeksi virhettään ja julkaisi korjatun uutisen.
  • Vuosina 2008-2010 Mir-pienoissukellusveneet operoivat maailman syvimmällä järvellä, Itä-Siperian Baikaljärvellä. Ne laskeutuivat järven pohjaan yli 1 600 metrin syvyydessä ja tekivät yhteensä 176 sukellusta. Pääministeri Vladimir Putin oli mukana yhdellä sukelluksista.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anatoly M. Sagalevich: MIR-1 and MIR-2 Submersibles Mark 25 Years of History 2012, Sea Technology, sea-technology.com, viitattu 20.10.2014, (englanniksi)
  2. National Geographic Magazine 10/1999 "Last dive"
  3. Venäläiset sukellusveneet palaamassa pohjoisnavan alta HS. Viitattu 02.08.2007.
  4. "Mir" Submersibles to go into Ocean Russian Geographical Society. 29.9.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mir (sukellusalus).