Fransiskaanit
| Fransiskaanit | |
|---|---|
| Ordo Fratrum Minorum | |
 Fransiskaanien vaakuna |
|
| Perustettu | 1209 |
| Perustaja | Franciscus Assisilainen |
| Tyyppi | Katolinen sääntökunta |
| Kattojärjestö | Katolinen kirkko |
Fransiskaanit (OFM, Ordo fratrum minorum, fratres minores, minoriitit, "vähäisempien veljien sääntökunta"; harmaat veljet) ovat Franciscus Assisilaisen vuonna 1209 perustama, vuonna 1223 vahvistettu kerjäläisveljestö, jonka jäsenet elävät apostolisessa köyhyydessä. Fransiskaanisääntökunnassa oli kaksi suuntaa: lievemmät (konventuaalit) ja ankarammat (observantit). Kapusiinit (OFMCap) on fransiskaanien haarautuma. Fransiskaanista nunnakuntaa kutsutaan klarissalaiseksi Pyhän Klaaran mukaan. Tämä nunnakunta oli aluksi kuurian vaatimuksesta benediktiinisten sääntöjen alainen, kunnes Pyhä Klaara loi omat luostarisäännöt, jonka jälkeen klarissalaiset muodostivat fransiskaanien toisen sääntökunnan. Lisäksi sääntökuntaa lähellä elää myös maallikoita, jotka muodostavat ns. Franciscuksen kolmannen sääntökunnan.[1] Suomessa keskiajalla toimi kolme konventtia: Viipurin fransiskaanikonventti, Rauman fransiskaanikonventti ja Kökarin fransiskaanikonventti.
Fransiskaanien ohella dominikaanit kuuluvat tärkeimpiin kerjäläisveljestöihin, jotka kielsivät jäseniltään paitsi yksityisomistuksen myös kollektiivisen omistuksen. Niinpä fransiskaanien talotkin olivat virallisesti esimerkiksi kaupunkien raatien omistamia.
Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fransiskaaninen liike syntyi vuonna 1209 Franciscus Assisilaisen toiminnan myötä. Fransiskaanien ajatusmaailmaan kuuluivat köyhyydessä elämisen ja yksinkertaisen elämän tavoittelun lisäksi pyrkimys edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.[2] Hänen tarkoituksensa ei alun perin ollut perustaa varsinaista organisoitua sääntökuntaa. Organisoituminen tuli kuitenkin tarpeelliseksi seuraajakunnan räjähdysmäisen kasvun vuoksi.
Vuonna 1217 sääntökunta jaettiin hallinnollisesti provinsseihin. Tästä lähtien veljet kokoontuivat ns. kapituleihin keskustelemaan yhteisistä asioista ja tekemään niitä koskevia päätöksiä.
Vuonna 1219 päätettiin ryhtyä toimimaan myös kristityn maailman ulkopuolella. Lähetystyö tuli nyt osaksi fransiskaanista elämäntapaa. Myös Franciscus itse otti osaa lähetystyöhön. Egyptissä sulttaani al-Kamillin sotilaat ottivat hänet vangiksi. Franciscus saarnasi myös sulttaanin edessä. Tämä teki sulttaaniin vaikutuksen, ja Franciscus sai jatkaa matkaansa kohti Jerusalemia.
Vuonna 1220 hän palasi takaisin Italiaan saatuaan tietää sääntökunnan sisäisistä kiistoista. Nyt hän nimitti Pietro Cataniin seuraajakseen sääntökunnan johtajana. Pietro kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna, minkä jälkeen veli Elias nousi sääntökunnan kenraalivikaariksi.
Franciscus laati vuonna 1223 minoriittien säännön toisen version. Kenraalikapituli käsitteli säännön kesäkuussa ja marraskuussa paavi Honorius III vahvisti sen. Paavin vahvistuksen johdosta sääntö tunnetaan myös nimellä Regula bullata.
Seuraavina vuosina Franciscuksen terveydentila heikkeni. Hän kuoli vuonna 1226. Paavi Gregorius IX julisti Franciscuksen pyhimykseksi vuonna 1228.
Köyhyyskiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo 1200-luvulla sääntökunnan sisällä nousi kiistoja, jotka koskivat Franciscuksen tavoitteita ja niiden noudattamista. Pian Franciscuksen kuoleman jälkeen Assisissa ryhdyttiin rakentamaan suurellista basilikaa pyhimyksen haudan päälle. Osa fransiskaaneista näki tämän olevan vastoin fransiskaanien sääntöä.
Merkittäviä fransiskaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antonius Padovalainen
- Bonaventura
- Johannes Duns Scotus
- Roger Bacon
- Aleksanteri Halesilainen
- Vilhelm Occamilainen
- Giovanni da Pian del Carpini
- Maximilian Kolbe
- Paul Luther
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Matthias Felsmann: Kirkon historia 2000, Alkukirkosta renessanssiin, s. 166. Suomentanut Marja Hannula, Maija Pellikka, Leena Vallisaari, Jaana Iso-Markku. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6514-9.
- ↑ Spiritualiteetti Hiljainen tila.fi. Kirkko Helsingissä. Viitattu 14.6.2023.
