Minni Lukander

Minni Lukander (2. toukokuuta 1930 Joensuu – 27. lokakuuta 2020) oli suomalainen keramiikkataiteilija ja kuvanveistäjä. Hän valmistui Taideteollisen Oppilaitoksen keramiikkataiteen linjalta vuonna 1961. Hän työskenteli vierailevana taiteilijana Arabian tehtaalla vuosina 1983–1985 ja oli yksi Pot Viaporin perustajajäsenistä. Hänen tunnetuimpia töitään ovat keramiikkaveistokset, leilit ja ruukut sekä erilaiset keraamiset pienesineet. Hän toimi useita vuosia Helsingin työväenopistossa savitaiteen opettajana.

Lukanderin töitä ovat hankkineet kokoelmiinsa muun muassa Helsingin ja Norrköpingin kaupungit, Taideteollisuusmuseo, Ruotsin kansallismuseo Tukholmassa ja Arabian museo. Hän työskenteli vierailevana taiteilijana Arabian tehtaalla vuosina 1983–1985. Hän piti vuonna 1985 tilakeramiikkanäyttelyn ensin Arabian Museo-Galleriassa ja myöhemmin Taideteollisuusmuseossa. Vuoden 1985 jälkeen hänen töitään on ollut esillä Suomen lisäksi esimerkiksi Japanissa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Englannissa. Lukander osallistui useisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla, joihin lukeutuivat esimerkiksi Suomi muotoilee II, Suomen taideteollisuusyhdistyksen kiertonäyttely Kiinan kansantasavallassa ja Filippiineillä 1980–1981 sekä Finland Nature, Design, Architecture -kiertonäyttely Yhdysvalloissa 1982. Hän osallistui myös vuonna 1976 kutsuttuna Suomen edustajana Tukholman kaupungin järjestämään neljän pohjoismaisen keraamikon näyttelyyn Fyra Keramiker.

Palkinnot ja apurahat

Lukander sai vuonna 1966 Italian Ulkomaankauppaministeriön palkinnon Faenzassa järjestetyssä kansainvälisessä kilpailussa. Hänen töitään on siellä vieläkin esillä. Lukander voitti 1. palkinnon Helsingin kaupungin vuonna 1968 järjestämässä Suursuon vanhainkodin sisääntuloaulan reliefikilpailussa. Lukander vastaanotti Kansalais- ja työväenopistojen liiton 10-vuotisansiomerkin ansioista opistotyön hyväksi vuonna 1989.

Lukander sai apurahoja muun muassa Helsingin kaupungilta, Leo ja Regina Wainsteinin säätiöltä, Alfred Kordelinin säätiöltä ja Paulon säätiöltä. Lisäksi hän sai valtion taiteilija-apurahaa vuosina 1972, 1979 ja 1986–1988.