Mile Budak
Mile Budak (30. elokuuta 1889 Sveti Rok, Itävalta-Unkari – 7. kesäkuuta 1945 Zagreb, Jugoslavia) oli kroatialainen kirjailija ja poliitikko.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mile Budak syntyi Sveti Rokissa, joka tuolloin oli osa Itävalta-Unkaria, ja kävi koulunsa Sarajevossa. Hän muutti Zagrebiin opiskelemaan yliopistossa historiaa ja maantiedettä. Budak osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja joutui Serbian sotavangiksi. Rauhan tultua hän palasi vuonna 1920 Zagrebiin mutta vaihtoi entiset opintonsa lakiopintoihin. Hän valmistui 1920. Näihin aikoihin hän tutustui Ante Pavelićiin.[1]
Budak oli mukana äärioikeistolaisessa poliittisessa liikehdinnässä muun muassa kaupunginvaltuutettuna. Hän joutui vuonna 1932 murhayrityksen kohteeksi, ja sen jälkeen hän muutti Italiaan, jossa hän liittyi Ustašaan. Budak kirjoitti yhdessä Ante Pavelićin kanssa Ustašan ohjelmanjulistusta ja sai tittelin ”doglavnik” eli varajohtaja.[1]
Budak palasi Zagrebiin vuonna 1938 ja perusti seuraavana vuonna kerran viikossa ilmestyneen lehden Hrvastki Narod. Viranomaiset kielsivät lehden ilmestymisen vuonna 1940.[1]
Itsenäinen Kroatian valtio (NDH) julistettiin 10. huhtikuuta 1941, ja Budak nimettiin sen opetus- ja uskontoministeriksi. Hän oli mukana valtuuskunnassa, joka vieraili Adolf Hitlerin luona pyytämässä uuden valtion itsenäisyyden tunnustamista. 6. kesäkuuta 1941 hän piti puheen, jossa hän julisti, että ”kolmasosa serbeistä surmataan, kolmasosa karkotetaan maasta ja kolmasosa käännytetään pakolla katolisuuteen”. Romaneille ja juutalaisille tarjotaan ”kolme miljoonaa luotia”. Puhe uutisoitiin kaikissa NDH:n sanomalehdissä.[1]
NDH:n johtavana kulttuurihenkilönä Budak yritti taivutella taiteilijoita tukemaan uutta hallintoa. Tosin kirjailija Miroslav Krleza nimitti Budakia ”konekiväärikulttuuriministeriksi” eikä kuvanveistäjä Ivan Mestrovic suostunut veistämään Ante Pavelicin patsasta. Mestrovic pyysi Budakilta lupaa saada ulkomaanpassi ja siirtyä ulkomaille. Hän joutui pyyntönsä takia vankilaan.lähde?
Budak vieraili Vatikaanissa, missä esiintyi niin edukseen, että sai johtavien kirkonmiesten sympatiat kääntymään, ainakin tilapäisesti, NDH:n ja Ustašan puolelle.lähde?
Vuonna 1943 Budak siirtyi NDH:n suurlähettilääksi Saksaan ja alkoi menettää asemaansa Ustašan sisärenkaassa. Vuoteen 1945 mennessä hän oli lopettanut poliittisen toimintansa. 18. toukokuuta 1945 hän joutui brittiviranomaisten vangiksi, ja hänet luovutettiin edelleen Jugoslaviaan. Hänet asetettiin oikeuteen sotarikoksista Zagrebissa 6. kesäkuuta ja teloitettiin seuraavana päivänä. Hänen perheensä oli menettänyt henkensä Bleiburgin murhenäytelmässä.lähde?
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mile Budak tunnetaan myös kirjallisesta tuotannostaan. Hän on kirjoittanut näytelmiä ja romaaneja, joissa kuvaa talonpoikien elämää Kroatian maaseudulla, erityisesti omissa lapsuusmaisemissaan. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksan romaania. Tunnetuin teos lienee Ognijiste, joka ilmestyi suomeksi vuonna 1944 nimellä Omilla tulilla, kustannusosakeyhtiö Suomen Kirjan kustantamana. Vuonna 1968 ilmestyi Madridissa postuumisti hänen novellikokoelmansa ”Ciji je Velebit”.lähde?
Titon Jugoslaviassa Budakin teokset olivat kiellettyjä. Kroatian itsenäistyttyä uudelleen presidentti Franjo Tuđman halusi palauttaa hänen maineensa kirjailijana sekä merkittävänä isänmaanystävänä. Katsottiin, että Budak oli merkittävä kirjailija, jonka rooli toisen maailmansodan julmuuksissa tuli unohtaa. Tämä tulkinta on suututtanut Kroatian vasemmistoa ja liberaaleja.lähde?
Kroatian radio ja televisio ovat dramatisoineet Budakin omaelämäkerrallisen teoksen, joka käsittelee hänen joutumistaan mukaan Serbian armeijan vetäytymisretkelle Albaniaan 1915–1916.lähde?
Kiista katujen nimeämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osana Mile Budakin maineenpalauttamiskampanjaa Franjo Tuđmanin hallitus nimesi hänen mukaansa katuja sekä Splitissä että hänen syntymäpaikkakunnallaan Sveti Rokissa. Tämä suututti Kroatian vasemmistoa. Teon katsottiin myös vahingoittavan maan mainetta ulkomailla ja kiristävän erityisesti kroaattien ja serbien välejä. Vuonna 2003 Ivo Sanaderin hallitus päätti nimetä kaikki Mile Budakin mukaan nimetyt kadut uudelleen. Lisäksi Sveti Rokissa poistettiin vuonna 2004 hänen syntymänsä muistoksi asennettu muistolaatta.lähde?
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Omilla tulilla 1–2, suom. J. A. Hollo, Suomen kirja 1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Avro Manhattan: "The Vatican’s Holocaust" Verkossa
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mile Budak Wikimedia Commonsissa
- Petition On Mile Budak, once again (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
