Mildred Harris

Wikipedia

Mildred Harris (29. marraskuuta 1901 – 20. heinäkuuta 1944) oli merkittävä mykän elokuvan aikainen näyttelijä.

Sisällysluettelo 1 Varhaiset vaiheet 2 Naispääosan esittäjä, ensimmäinen avioliitto ja skandaali 3 Myöhemmät avioliitot 4 Myöhempi ura ja äänielokuvat 5 Filmografia 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Varhaiset vaiheet

Cheyennessä, Wyomingissa syntynyt Harris teki ensiesiintymisensä elokuvissa yhdentoista vuoden ikäisenä Francis Fordin ja Thomas H. Incen ohjaamassa villiin länteen sijoittuvassa lyhytelokuvassa The Post Telegrapher, jonka jälkeen hän keskittyi näyttelemään erilaisia nuorekkaita henkilöitä, mukaan lukien Oz-elokuvasarjassa, jonka oli tuottanut Ihmemaa Ozin kirjailija L. Frank Baum. Harris oli huomattava lapsinäyttelijä koko 1910-luvun ajan. Lopulta hän pääsi esittämään aikuisia naisia sellaisten huomattavien elokuvantekijöiden kuin Cecil B. DeMillen ja D. W. Griffithin ohjauksessa 1910-luvun aikana. Vuonna 1914 The Oz Film Manufacturing Company palkkasi 13-vuotiaan Harrisin näyttelemään Fluffia elokuvassa The Magic Cloaf of Oz sekä Button-Brightia elokuvassa His Majesty, the Scarecrow of Oz. Hänen sopimustaan ei ollut allekirjoitettu vielä siinä vaiheessa, kun elokuvaa The Patchwork Girl of Oz tehtiin, eikä hän joidenkin lähteiden antamasta tiedosta huolimatta esiinny kyseisessä elokuvassa. Vuonna 1916 15-vuotias Mildred Harris esiintyi Griffithin kolossaalisessa elokuvaepookissa Intolerance vastanäyttelijänään toinen teini-ikäinen Griffithin suojatti, Carol Dempster. Nämä kaksi nuorta tähtöstä olivat Griffithin valitsemat babylonialaiset haaremitytöt. Griffith olisi määrännyt Harrisin haaremitytön rooliin vielä vuoden 1919 elokuvassa The Fall of Babylon.

[muokkaa] Naispääosan esittäjä, ensimmäinen avioliitto ja skandaali

23. lokakuuta 1918 hän avioitui näyttelijä Charles Chaplinin kanssa, ja avioliitto aiheutti melkoisen skandaalin, sillä Harris oli vasta kuusitoista ja Chaplin kaksikymmenentäyhdeksän. Avioliitto astui voimaan, koska Harrisin väitettiin olevan raskaana, mutta tämä tieto osoittautui sittemmin perättömäksi. On epävarmaa, kumpi väite uskottiin todeksi, tai oliko väitteen tarkoituksena Chaplinin huiputtaminen (jolla oli suhde alaikäiseen Harrisiin) avioliittoon. Pian avioitumisen jälkeen Harris tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Norman Spencer Chaplinin 7. huhtikuuta 1919, mutta lapsi syntyi vaikeasti epämuodostuneena ja eli vain kolmen päivän ajan. Lapsi haudattiin Inglewood Park Cemeteryn hautausmaalle hautakiven alle, jossa luki "Pikku hiiri".

Avioliitto purkautui vuonna 1920, ja sekä Harrisin että Chaplinin toisiaan kohtaan kohdistamat skandaalisyytökset ryydittivät eroprosessia. Chaplin syytti Harrisin viettäneen öitään ukrainalaisen lesbolaisen elokuvatähden Alla Nazimovan luona; Harris väitti Chaplinin olleen hyväksikäyttävä seksuaalinen sadisti.

Hyvitettyään epäonnistuneen avioliiton rahallisesti tuottaja Louis B. Mayer allekirjoitti hänelle elokuvasopimuksen elokuvasarjaansa mainostaen häntä Harris-Chapliniksi päätäntävaltaansa hyödyntäen, joka johti paljon julkisuutta saaneeseen käsikähmään Mayerin ja Chaplinin välillä 8. huhtikuuta 1920 Alexendria Hotelissa Los Angelesissa. Kiista päätyi vasta Jack Pickfordin saatettua verisen Chaplinin pois paikalta. Erottuaan Chaplinista Harrisilla oli lyhytaikainen hyvin julkisuudessa esillä ollut suhde Walesin prinssin, Windsorin herttuan (myöhemmän kuningas Edvard VIII:n) kanssa alle vuoden ajan.

Seuraava julkisuus auttoi selkeästi Harrisia hänen näyttelijänurallaan, ja vuoden 1920 elokuva Polly of the Storm Country toi hänelle kohtuullista suosiota. Harris myös teki merkittävän työn Frank Capran vuonna 1928 ohjaamassa elokuvassa The Power of the Press vastanäyttelijöinään Douglas Fairbanks, Jr. ja Jobyna Ralston. Elokuva otettiin Yhdysvaltain National Film Registryn säilöön. Myös seuraavat merkittävät elokuvat kuuluvat Harrisin mykän elokuvan aikaiseen filmografiaan: The Courtship of O San ja O Mimi San, molemmat yhteistyössä Tsuru Aokin ja Sessue Hayakawan kanssa (1914), The Inferior Sex Milton Sillsin kanssa (1919), The Daring Years Tyrone Powerin, Sr.:n ja Clara Bowin kanssa (1923), The Fog Louise Fazedan, Louise Dresserin ja Cullen Landisin kanssa (1924), The Shadow of The East vastanäyttelijöinään Norman Kerry ja Josef Wickard (1924), ja Cruise of the Jasper B, vastanäyttelijänään Rod La Rocque.

[muokkaa] Myöhemmät avioliitot

Vuonna 1924 Mildred Harris avioitui Everett Terrence McGovernin kanssa. Liitto purkautui 26. marraskuuta 1929, jolloin Harris haki avioeroa Los Angelesissa, Californiassa perusteluinaan karkaaminen. Pariskunnalla oli yksi lapsi, Everett Terrence McGovern, Jr., syntynyt vuonna 1925. Vuonna 1934 hän avioitui Wiliam P. Fleckensteinin kanssa Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa. Avioliitto pysyi voimassa Harrisin kuolemaan saakka vuonna 1944.

[muokkaa] Myöhempi ura ja äänielokuvat

Mildred Harris nautti tuotteliaasta elokuvaurastaan 1920-luvulla ja saavutti naispääosan esittäjien aseman vastanäyttelijöinään seuraavia mainekkaita nimiä: Conrad Nagel, Milton Sills, Lionel Barrymore, Rod La Rocque sekä Mooren veljekset, Owen ja Tom. Monien muiden aikalaistensa mykän elokuvan tähtien tavoin Harrisin menestys myöhemmin äänielokuvissa oli heikonlaista. Hänen muutamien ikimuistoisimpien äänielokuvien aikaisten roolisuoritustensa joukossa ovat mm. hänen kriitikoiden ylistämänsä esiintyminen vuoden 1930 elokuvasovituksessa Broadwayn musikaalista No, No, Nanette, vastanäyttelijöinään ZaSu Pitts, Louise Fazenda ja Lilyan Tashman.

Tämän päivän katsojakunta muistaa parodian Harrisista temperamentikkaana ja vaativana elokuvatähtenä (tapauksen, jonka hän koki oikeassa elämässä vain muutamaa vuotta aikaisemmin) Three Stogesin komediassa Movie Maniacs. Harris oli pedikyyrin käsittelyssä kun Curly Howard tupakkaansa sytyttäessään paiskasi tulitikun hänen paljaaseen jalkapohjaansa säikäyttäen hänet tällä tavoin.

1930-luvulla jatkettuna Harrisin ura kärsi kuitenkin dramaattisesti. Harris yritti näytellä vaudevillessä ja varietee-esityksissä, ja yhdessä vaiheessa hän matkasi koomikko Phil Silversin kanssa. Harris jatkoi työskentelyään elokuvien parissa 1940-luvun alussa, suureksi osaksi hänen entisen ohjaajansa Cecil B. DeMillen ystävyydestä johtuen, joka valitsi hänet esittämään pieniä rooleja vuoden 1942 elokuvassa Reap the Wild Wind, ja vuoden 1944 elokuvassa The Story of Dr. Wassell. Hänen viimeinen esiintymisensä elokuvissa tapahtui 1945 elokuvassa Having a Wonderful Crime, joka julkaistiin postuumisti.

Harris kuoli odottamattomasti keuhkokuumeeseen 42 vuoden iässä vuonna 1944 ja sai viimeiseksi leposijakseen Hollywood Forever Cemeteryn Los Angelesissa, Californiassa.

Mildred Harris on saanut tähden Hollywood Walk of Fameen osoitteessa 6307 Hollywood Blvd. Los Angelesiin, Californiaan.

Vuonna 1992 Mildred Harrisia esitti unkarilaissyntyinen näyttelijä Milla Jovovich Charles Chaplinin elämäkertaelokuvassa Chaplin.

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mildred Harris Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Mykän elokuvan henkilöitä (englanniksi)
• Mykkäelokuvien näyttelijöitä (englanniksi)