Milanon päärautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Milano Centrale
Kuva asemalta
Ilmakuva asemasta vuodelta 1964.
Perustiedot
Sijainti  45°29′10″N, 09°12′13″E
Osoite  Piazza Duca d'Aosta, 20124 Milano[1]
Kunta  Milano
Valtio  Italia
Avattu  1. heinäkuuta vuonna 1931
Liikenne
Operaattori(t)  Trenitalia
Kaukoliikenne  Genova - Pisa, Rooma - Napoli, Venetsia.
Muut tiedot  Kv. liikenne: Sveitsin lippu Bern, Sveitsin lippu Geneve, Sveitsin lippu Zürich, Ranskan lippu Pariisi, Itävallan lippu Wien, Espanjan lippu Barcelona sekä Saksan lippu München.
Asemarakennus
Suunnittelija  Ulisse Stacchini[1]
Rakennettu  1925 - 1931

Milano Centrale on Milanon päärautatieasema ja se on Italian toiseksi suurin rautatieasema.[2] Milano Centrale korvasi vanhan päärautatieaseman vuonna 1931 Simplonin tunnelin avaamisen lisättyä alueen raideliikennettä.[1] Nykyään asema palvelee 320 000 matkustajaa päivittäin ja toimii kahden Milanon metron risteysasemana.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä piirustuksia asemasta, tammikuu 1865.
Saapuvien aula.
Ratapihan keskiosan kattoa.

Vuoteen 1850 mennessä Milanoa palveli kaksi rautatieasemaa: Porta Nuova ja Milan Porta Tosa, jotka eivät olleet raideyhteydessä toisiinsa. Vuosien 1885 - 1891 aikana Milano sai ympärysradan, jolla yhdistettiin useita erillisiä rataosuuksia. Simplonin tunnelin rakentamisen jälkeen vuonna 1906 pohjois-Italian raideliikenne lisääntyi ja molemmat rautatieasemat jäivät kehityksen jalkoihin. 15. tammikuuta vuonna 1906 kaupunki järjesti suunnittelukilpailun uudesta asemasta. Useat paikalliset arkkitehdit osallistuivat kilpailuun ja virkamiehet valitsivat arkkitehti Simone Contonin suunnitelman voittajaksi. Hänen suunnittelemaa asemarakennusta ei koskaan ryhdytty rakentamaan ja kuusi vuotta myöhemmin virkamiehet järjestivät uuden kilpailun. Kilpailun voitti arkkitehti Ulisse Stacchini. Stacchini joutui kuitenkin vuosien varrella useaan kertaan muuttamaan suunnitelman yksityiskohtia. Viimeisen hyväksynnän Stacchini sai suunnitelmilleen vuonna 1924. Massiivinen rakennus valmistui viimein toukokuussa vuonna 1931.[1] [2]

Jo ensimmäisen kahdeksan vuoden jälkeen havaittiin rakennuksessa erilaisia logistisia ongelmia. Vuonna 1942 arkkitehti Mario Palanti ehdotti ajoneuvoramppien rakentamista etuaulasta, jolloin aseman liikkeita pystyttäisiin huoltamaan paremmin ja että henkilömatkustajien käynti raiteille helpottuisi. Vuonna 1952 käynnistettiin uusi suunnittelukilpailu logistiikkaongelmien ratkaisemiksi. Yhtään toteutuskelpoista suunnitelmaa ei kilpailusta löytynyt ja vuonna 1955 Italian rautatiet ryhtyivät itsenäisesti hakemaan ratkaisuja ongelmiin. 25. syyskuuta vuonna 2006 julkistettiin 100 miljoonan :n suunnitelma aseman nykyaikaistamiseksi. 20 miljoonaa euroa ohjattiin aseman taiteellista arvoa korostavien yksityiskohtien korjaamiseen ja loput 80 miljoonaa euroa käytetiin uusien hissien hankkimiseen sekä muihin rakenteellisiin muutoksiin.[3]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieasemalla on 24 raidetta. Joka päivä 320 000 matkustajaa kulkee aseman kautta käyttäen 500 eri junaa. Aseman kautta kulkee valtakunnalliset sekä kansainväliset yhteydet. Päivittäisiä ulkomaan kohteita on muun muassa Bern, Geneve, Zürich, Pariisi, Wien, Barcelona sekä München.[4] [2]

Raiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen raide operoi tiettyä kohdetta. Muutokset voivat olla mahdollisia huoltotöistä johtuen.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d [1] Grandistazioni.it (viitattu 29.3.2013) (englanniksi)
  2. a b c d [2] Milanon rautatieaseman viralliset nettisivut. (viitattu 29.3.2013) (englanniksi)
  3. [3] 100 milj € Milano rautatieaseman peruskorjaukseen. (viitattu 29.3.2013)(englanniksi)
  4. [4] Trenitalian viralliset nettisivut. (viitattu 29.3.2013) (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Milanon päärautatieasema.