Mil Mi-26
| Mil Mi-26 | |
|---|---|
 Mil Mi-26 |
|
| Tyyppi | helikopteri |
| Valmistaja | Mil Moskovan Helikopteritehdas |
| Ensilento | 14. joulukuuta 1977 |
| Esitelty | 1983 |
| Tila | käytössä |
| Pääkäyttäjät |
Venäjän ilmavoimat Aeroflot Ukrainan ilmavoimat Intian ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | n. 310 |
| Valmistusvuodet | 1980– |
| Kehitetty mallista | Mil Mi-6 |
| Muunnelmat |
muunnelmat
|
Mil Mi-26 (ven. Миль Ми-26, Nato-raportointinimi Halo) on raskas venäläisvalmisteinen sekä armeija- että siviilikäytössä käytettävä helikopteri. Se on raskain ja tehokkain koskaan tuotantoon asti päässyt helikopteri (suurin prototyyppi oli Mil V-12). Mi-26 suunniteltiin korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12-helikopterimallit.
Ensilentonsa Mi-26 lensi 14. joulukuuta 1977 ja otettiin neuvostoarmeijan käyttöön vuonna 1985. Vuonna 1986 helikopteria käytettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa muun muassa säteilymäärien mittauksessa. Sitä käytettiin myös Afganistanissa sotilaskäytössä.
Mi-26:n suurin lentoonlähtöpaino on 56 000 kg. Suurimpia julkisuuteen tulleita nostoja on vuonna 1999 Siperian tundralla 25 tonnin painoisen jäälohkareen nostaminen. Jäälohkare sisälsi kokonaisen jäätyneen villamammutin, ja se kuljetettiin kopterilla suoraan tutkimuslaitokseen.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mi-12 -prototyypin kehityksen jälkeen alkoi 1970-luvun alussa raskaan kuljetushelikopterin kehitys projektinimellä Izdelije 90. Helikopterilta vaadittiin tyhjäpainoa, joka on alle puolet suurimmasta lentoonlähtöpainosta. Helikopterin suunnitteli Mihail Milin suojatti Marat Tištšenko.
Mi-26 suunniteltiin raskaana helikopterina sekä sotilas- että siviilikäyttöön, sekä korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12 -helikopterit. Mi-26:ssa on kaksi kertaa suurempi hyötykuorma kuin Mi-6:ssa, joka oli tuolloin suurin ja nopein tuotantohelikopteri.
Pääasiallinen käyttötarkoitus oli raskaan sotilaskaluston, kuten miehistönkuljetusvaunujen ja ballististen ohjusten kuljetus syrjäisiin paikkoihin, joihin raskailla kuljetuslentokoneilla (Antonov An-22, Iljušin Il-76) ei pääse.
Ensimmäinen lento tapahtui vuonna 1977, ja ensimmäinen Mi-26 valmistettiin tehtaassa 4. lokakuuta 1980. Kehitys valmistui vuonna 1983, ja Neuvostoliitto otti helikopterin palveluskäyttöön vuonna 1985.
Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilaskäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_RP10149.jpg)
|
Siviilikäyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entiset käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekniset tiedot (Mi-26)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miehistö: 5
- Kapasiteetti:
- 90 sotilasta tai 60 paarit
- 20 000 kg rahtia
- Pituus: 40,025 m
- Roottoreiden halkaisija: 32 m
- Korkeus: 8,145 m
- Tyhjäpaino: 28 200 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 56 000 kg
- Moottorit: 2 x Lotarev D-136 Turboshaft, 8 500 kW kummassakin
Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huippunopeus: 295 km/h
- Lentomatka: 1 920 km
- Lakikorkeus: 4 600 m