Mikyys ja tämyys
Mikyys (lat. quidditas < quid?, ”mikä?”; myös kvidditeetti[1]) ja tämyys (lat. haecceitas < haec, ”tämä”) ovat keskiaikaisen filosofian termejä, jotka liittyvät universaalien eli yleiskäsitteiden ja partikulaarien eli yksilöolioiden ongelmaan.
Mikyys eli olion ”se mitä jokin on” tarkoittaa partikulaarisen olion (esimerkiksi ihmisyksilön) universaliteettia eli yleislajisuutta, eli niitä ominaisuuksia, jotka se jakaa muiden saman lajin (species) olioiden (esimerkiksi kaikkien muiden ihmisten) kanssa. Se vastaa siis kysymykseen ”mikä se on?”. Mikyys vastaa Aristoteleen substanssin käsitettä ja olemusta (essentia). [1][2]
Tämyys tarkoittaa olion partikulariteettia tai individualiteettia eli yksilöllisyyttä, eli niitä ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä, jotka tekevät siitä yksilöolion (esimerkiksi ne tekijät, jotka tekevät tietystä ihmisestä tunnistettavan yksilön).[2]
Termit kehitti Duns Scotus. Charles Peirce käytti myöhemmin termiä tämyys (engl. haecceity) ei-deskriptiivisenä viittauksena yksilöön.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luonto (natura)
- Muoto (forma)
- Olemus (essentia)
- Substanssi
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Teinonen, Seppo A.: Quidditas Teologian sanakirja. Systemaattisen teologian laitos, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Viitattu 25. syyskuuta 2007.
- ↑ a b Teinonen, Seppo A.: Haecceitas Teologian sanakirja. Systemaattisen teologian laitos, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Viitattu 25. syyskuuta 2007.