Valkjärven Päiväkivessä syntyneen Mikko Virkin vanhemmat olivat talollinen Petter Yrjönpoika Virkki (1846–1922) ja Helena Antintytär Virkki (1853–1930), jotka kuuluivat samaan Virkin sukuun.[2] Kansakoulun käytyään Virkki työskenteli kauppa-alalla ja toimi myöhemmin muun muassa osuuskaupan myymälänhoitajana Terijoella. Virkillä oli Kivennavalla sijainnut vuokramökki, minkä vuoksi hänen tittelinään eduskuntamatrikkeleissa on myös mäkitupalainen. Virkki liittyi Terijoen työväenyhdistykseen vuonna 1901 jonka jälkeen hänestä tuli Mikko Uotisen ja Hanna Karhisen ohella yksi paikkakunnan työväenliikkeen johtohahmoista.[3][4][5] Vuonna 1906 Virkki osallistui Tampereen torpparikokoukseen Kivennavan tilattoman väestön edustajana.[6] Hän kannatti suurlakon aikana perustettuja punakaarteja, mutta halusi niiden toimivan erillään sosialidemokraattisesta puolueesta.[5] Virkillä oli myös yhteyksiä rajaseudulla majaileviin venäläisiin vallankumouksellisiin, joita hän avusti osallistumalla aseiden ja painotuotteiden salakuljetukseen ja kätkemiseen.[4]
Vuonna 1908 Virkki valittiin kansanedustajaksi. Hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti sisällissotaan saakka lukuun ottamatta vaalikautta 1909–1910.[5] Virkki oli myös Kivennavan osuusliikkeen hallituksen puheenjohtaja 1906–1918 ja Terijoen työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1915–1918.[7][8] Lokakuun 1917 eduskuntavaalien jälkeen hän esitti yhteisen hallituksen muodostamista porvarikoalition kanssa, muttei saanut eduskuntaryhmältään kannatusta.[9] Sisällissodan käynnistyttyä Virkki nimitettiin punaisten valtaaman Suomen Pankin valvojaksi ja johtokunnan jäseneksi. Maaliskuun lopusta lähtien hän toimi myös Suomen Pankin Viipurin ja Pietarin konttorien johtajana.[10][11]
Huhtikuun lopussa Virkki pakeni Pietariin, missä hänet myöhemmin syksyllä valittiin SKP:n keskuskomiteaan. Virkki liittyi myös Venäjän kommunistisen puolueen jäseneksi ja toimi erilaisissa puoluetehtävissä. Elokuussa 1920 hän haavoittui vakavasti Pietarissa tapahtuneessa Kuusisen klubin ammuskelussa.[12] Vuonna 1921 Virkki toimi VKP(b):n suomalaisten jaosten rahastonhoitajana ja oli lehtitietojen mukaan 1920-luvun lopussa opettajana Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa.[13][14] Vuonna 1929 Virkki muutti Neuvosto-Karjalaan, jossa hän työskenteli muun muassa valistustehtävissä.[5] Virkki kuoli Petroskoissa 63-vuotiaana joulukuussa 1933.[3]
Virkin avioitui Rudusta kotoisin olleen Katariina Pyykön (1869–1942) kanssa vuonna 1894. Pariskunnalle syntyi viisi lasta, joista neljä kuoli jo pienenä.[2] Katariina Virkki puolestaan kuoli nälkään Leningradissa piirityksen aikana vuonna 1942. Heidän tyttärensä Ebba Alisa Virkki (s. 1898) avioitui vuonna 1921 punaupseeri Simo Suden kanssa.[15]
Lähteenmäki, Maria: Maailmojen rajalla : Kannaksen rajamaa ja poliittiset murtumat 1911–1944. Historiallisia Tutkimuksia 243. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-22208-6-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
↑Punaset II : v. 1908 valittujen sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat, s. 85. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1908. Teoksen verkkoversio (PDF).
↑Kannaksen Osuusliike r.l. 25-vuotias. Kannaksen Lehti, 14.8.1931, nro 63, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.1.2023.
↑Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 193–195. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
