Mikko Kuoppamäki
| Mikko Kuoppamäki | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1944 |
| Kuollut | 4. heinäkuuta 2002 (57 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | pop, rock, iskelmä |
| Soittimet | rummut, lyömäsoittimet |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mikko Kuoppamäki (17. lokakuuta 1944 – 4. heinäkuuta 2002) oli suomalainen rumpali, lyömäsoittaja ja tuottaja. Hän työskenteli paljon isoveljensä Jukka Kuoppamäen kanssa ja soitti esimerkiksi itserakentamaansa lyömäsoitinta, ”hyppykeppiä”. Hän soitti myös joillakin Vesa-Matti Loirin albumeilla, kuten 4+20 (1971) ja Vesku Suomesta (1972). Kuoppamäki oli tutustunut Loiriin nuoruudessaan Pohjois-Haagan yhteiskoulussa.[1][2][3]
Soittamisen lisäksi Kuoppamäki vastasi monien albumien tuottamisesta sekä kansikuvien suunnittelusta.[1] Hän toimi myös vuoden 1981 Rokki Diggari -elokuvan tuotantoryhmän jäsenenä.[4]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuoppamäki lopetti koulunkäynnin niin pian kuin se oli mahdollista ja meni harjoittelijaksi Mainos-TV:n somistamoon. Myöhemmin hän perusti farkkufirman, joka hyvän alun jälkeen kaatui Kuoppamäen pitkäjänteisyyden puutteeseen. Farkkufirman jälkeen hän muun muassa maalasi ja pyöritti nahkafirmaa.[3]
Mikon isoveli Jukka Kuoppamäki perusti vuonna 1968 oman yhtyeen, johon Mikko tuli rumpaliksi. Trubaduurikeikoilla Mikko säesti Jukkaa bongorummuilla.[3]
Jukka Kuoppamäen oma levy-yhtiö Satsanga Records perustettiin keväällä 1973, ja Mikko suunnitteli kaikkien sen julkaisemien albumien kannet. Hän etsi kuvauspaikan, varasi kuvaajan, hankki rekvisiitan, puki taiteilijat ja toimitti materiaalin kirjapainoon.[3]
Hyppykeppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikko oli usein mukana veljensä ulkomaan kilpailumatkoilla. Sopotin laulufestivaaleilla 1973 hän ja Jukka näkivät puolalaisen folk-tähden Maryla Rodowiczin taustayhtyeessä käytettävän omituista soitinta. Jukka halusi vastaavan myös heidän yhtyeeseen. Suomeen palattuaan Mikko haki rautakaupasta tukevan bambuseipään, musiikkikaupasta kiinalaiset puukellot ja kellarista vanhan hi-hatin lautaset, tangon ja jousen. Näistä osista hän rakensi instrumentin, joka sai nimekseen hyppykeppi. Se nähtiin vuoden lopulla television Syksyn sävel -kilpailussa, jonka Jukka Kuoppamäki voitti kappaleella ”Kultaa tai kunniaa”. Mikko soitti hyppykeppiä myös Jukan keikoilla.[3]
Myöhemmät ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luvun puolivälissä Mikko Kuoppamäki asui puolisonsa Stina Nässlingin ja tyttärensä kanssa lyhyen aikaa Espanjassa ja perusti Suomeen palattuaan Majakka ja perävaunu -nimisen mainostoimiston yhdessä Kalevi Immosen kanssa[5]. Vielä 1980-luvulla Mikko Kuoppamäki hoiti Jukan vuosina 1983 ja 1986 julkaistujen levyjen asioita. Vähitellen heidän tiensä kuitenkin erkanivat ja he tapasivat toisiaan enää satunnaisesti. Mikon elämää varjostivat henkilökohtaiset ongelmat, jotka pahenivat samalla vuosikymmenellä. Hän kuoli heinäkuussa 2002, 57-vuotiaana.[3]
Kuoppamäki oli elämänsä aikana useampaan kertaan naimisissa. Hänelle syntyi kolme lasta; tyttäret Emilia ja Elisabeth sekä poika Janne.[3]
Kuoppamäkeä on luonnehdittu musiikin monitoimimieheksi, jonka monet taiteilijat muistavat sympaattisena ja reiluna ihmisenä. Jukka Kuoppamäen mukaan Mikon panos taiteilijana ja tunnelman luojana Satsanga Recordsin menestykseen oli merkittävä. Jukan mielestä Mikko oli monitoimimies, joka hallitsi kaikki asiat.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mikko Kuoppamäki Discography at Discogs Discogs.com. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ Jukka Kuoppamäki: Aurinkomaa YLE Elävä arkisto. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ a b c d e f g h Kuoppamäki, Jukka (toim. Juha Rantala): Sinne ja takaisin – matka Euroopan sydämeen, s. 18–21. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-296-1.
- ↑ Mikko Kuoppamäki Elonet.fi. Viitattu 22.10.2014.
- ↑ Alanen, Raija: Lama ja lapsi toivat heidät Suomeen. Monalisa, tammikuu 1976, s. 24.