Mikael Lybeck
| Mikael Lybeck | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1864 Uusikaarlepyy |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1925 (61 vuotta) Kauniainen |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | runoilija, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Esikoisteos | Dikter |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Karl Mikael Lybeck (18. maaliskuuta 1864 Uusikaarlepyy – 11. lokakuuta 1925 Kauniainen) oli suomenruotsalainen runoilija ja kirjailija.
Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lybeckin vanhemmat olivat raatimies Johan Adolf Lybeck ja Isabella Augusta Lindqvist. Vuonna 1875 Lybeck lähti kotoaan Helsinkiin, missä hän kävi veljensä Paul Wernerin kanssa ruotsinkielistä Helsingfors lyceumia. Lybeck pääsi ylioppilaaksi 1882 ja opiskeli sen jälkeen kirjallisuutta Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi vuonna 1887. Valmistumisensa jälkeen Lybeck jatkoi vielä kirjallisuusopintojaan Saksassa vuosina 1888–1889.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palattuaan Saksasta Lybeck asui ensin Uudessakaarlepyyssä, ja siellä ollessaan hän julkaisi vuonna 1890 esikoisteoksensa, runokokoelman Dikter. Hän muutti takaisin Helsinkiin 1893 ja työskenteli Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssina vuosina 1893–1896. Lybeck meni vuonna 1898 naimisiin Louise Sanmarkin kanssa. Vuonna 1900 hän julkaisi romaanin Den starkare, josta tuli hänen kirjallinen läpimurtoteoksensa. Uskonnollista tekopyhyyttä kritisoiva romaani kuvaa hurmoksellisen saarnamiehen Kurt Hedeliuksen ja vapaa-ajattelija ja skeptikko Robert Vidingin välistä kamppailua, jonka Viding lopulta voittaa menettäen kuitenkin saarnaajalle sekä morsiamensa että äitinsä.
Lybeckin merkittävimpiä teoksia olivat 1911 ilmestynyt romaani Tomas Indal ja 1920 julkaistu kirjeromaani Breven till Cecilia. Edellisessä päähenkilönä on kotikaupunkiinsa palaava elämään pettynyt keski-ikäinen lääketieteen opiskelija, jälkimmäisessä taas esteetikko ja renessanssin taiteen tuntija Sven Ingelet, joka tekee itsemurhan petyttyään rakkaudessa petolliseen Ceciliaan. Lybeck edustikin romaaneissaan ja lyriikassaan (runot Klockbojen ja Trötta träd) vuosisadan vaihteen pessimismiä.
Lybeck kirjoitti myös kuusi näytelmää. Niistä vuonna 1913 kirjoitettu Dynastin Peterberg oli omana aikanaan suosituin, muut Lybeckin näytelmät jäivät vähälle huomiolle. Dynastin Peterbergin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun routavuosiin, ja siinä kuvataan Peterbergin perheyritystä, jonka olemassaoloa nousee uhkaamaan Venäjän keisarillisen hovin kamaripalvelija nimeltä monsieur André. Sama monsieur André oli puolestaan sankarin osassa Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen aikaan sijoittuvassa Lybeckin näytelmässä Den röde André, jossa hänen vastapelurinaan oli Rasputinia muistuttava Akim Ihmeidentekijä.
Lybeck rakennutti perheelleen Vallmogård-nimisen huvilan Kauniaisiin 1906–1907. Hän asui ja työskenteli Vallmogårdissa elämänsä loppuun saakka. Huvila palveli vuosina 1956–1981 Kauniaisten kauppalan- ja kaupungintalona; vuoden 1981 jälkeen siinä on toiminut musiikkiopisto ja kulttuurikeskus.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dikter. 1890
- Unge Hemming: Karaktärsstudie. 1891
- Ett mosaikarbete. 1892
- ”Allas vår Margit”: Småstadsskildring. 1893
- Dikter: Andra samlingen. 1895
- Dagar och nätter. 1896
- Den starkare. 1900 (Myöhemmin Den starkaste.)
- Dikter III. 1903
- Ödlan: Ett skådespel. 1908
- Lyrik: En och trettio dikter i urval 1890–1910. 1910
- Tomas Indal: En början och ett slut. 1911
- Dynastin Peterberg: En stilla komedi. 1913
- Bror och syster: Drama. 1915
- Hennerson: Historien om en gårdskarl. 1916
- Den röde André: En upplyftande skådespel. 1917
- Dödsfången: En diktcykel. 1918
- Breven till Cecilia. 1920
- Samlade arbeten I–XI. 1921–1923
- Scopenhauer: Scener ur hans ungdom. 1922
- Domprosten Bomander: Samtal. Skådespel. 1923
- Samtal med Lackau under hans levnads sista halvår: Efterlämnade anteckningar av Klas Uggelberg. 1925
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rask, Hedvig: ”Lybeck, Mikael (1864–1925)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 355–356. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
- Mikael Lybeckin elämäkerta. Uudenkaarlepyyn kirjasto. (Web Archive.) (ruotsiksi)
- Lybeckin elämäkertatiedot. Uudenkaarlepyyn kirjasto (alasivuilla Lybeckin tuotantoa ruotsiksi). (Web Archive.)
- Mikael Lybeck Kauniaisten kaupunginkirjaston Elmer-tietokannassa.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 170–171. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- (sv) Erik Kihlman, Mikael Lybeck : liv och diktning / Erik Kihlman, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lybeck, Mikael hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Mikael Lybeckin teoksia Kansalliskirjaston Klassikkokirjastossa.
- Vapaasti ladattavia Mikael Lybeckin e-kirjoja Projekti Lönnrotissa.
| ||||||||||||||||||||||
