Miinanraivaaja DR-2
Miinanraivaaja DR-2 oli Yhdysvaltain ylijäämävarastosta ostettu, Normandian maihinnousua varten rakennettu Yhdysvaltain asevoimien ST-luokan hinaaja ST-343.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin American Machinery Corporationilta Beresfordista Floridasta. Se valmistui 1943.[1] Se oli 21 metriä pitkä, 6,2 metriä leveä ja syväys oli 2,6 metriä, mutta koneteho oli muista poiketen 400 hevosvoimainen diesel, luultavasti Atlas Imperial. Aluksessa ei ollut peruutusvaihdetta, vaan kone oli pysäytettävä ja käynnistettävä toiseen suuntaan. Myöhemmin Suomessa alukseen vaihdettiin säätölapapotkuri.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansanhuoltoministeriö osti 12. kesäkuuta 1946 Yhdysvaltain asevoimien selvittelyelimeltä kahdeksantoista ST-luokan hinaajaa sodanjälkeiseen miinanraivaukseen. Aluksen matka Suomeen alkoi 28. heinäkuuta Schiedamin Wilhelminahavenista. Osasto saapui 8. elokuuta Hankoon.[2]
Kansanhuoltoministeriön Hinaaja No:2 vuokrattiin 30. marraskuuta 1946 merivoimille miinanraivaajaksi nimellä DR-2.[3] Alus liitettiin III Raivausosastoon raivaamaan miinoja Suomenlahdelta. Merivoimat osti 27. joulukuuta 1951 aluksen. Se peruskorjattiin 1956 Haminan Konepaja Osakeyhtiöllä, jolloin siihen asennettiin pääkoneeksi 510-hevosvoimainen Wärtsilä Vasa 514T. Aluksen runko ja ohjaamo peruskorjattiin ja samalla sen pituus kasvoi melkein viisi metriä. Alus sai 1956 uuden nimen Pyhtää, kun se sijoitettiin itäisen Suomenlahden linnakkeiden yhteysalukseksi. Kotkan Rannikkopatteristossa se oli vuoteen 1983, jolloin Valas-luokan yhteysalukset aloittivat palvelunsa.[4]
Alus peruskorjattiin 1983 Valmetin Kotkan konepajalla, minkä jälkeen se siirrettiin Raumalle merivoimien yhteysalukseksi nimettynä Pyhärannaksi. Alus oli Turun Rannikkorykmentissä vuoteen 1990.[5]
Famnen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: M/S Famnen
Nykyisin aluksen omistaa Rederi Uddeman Oy Ab Turussa. Alus muunnettiin matkustaja-alukseksi 1993 Paraisten telakalla ja se on Turussa Aurajoella tilausliikenteessä nimellä MS Famnen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 119. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Kämäräinen, Juha: Pienet hinaajat Suomessa : M/S Alpo Normandiasta Ouluun ja takaisin. Toppilan Pukseeri ry, 2005. ISBN 952-91-8695-9.
- Tirronen, Uolevi: KotRPsto Kotkan Rannikkopatteristo 1918-1993. Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry, 1994. ISBN 952-90-5236-7.
- MS Famnenin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)