Miinalaiva Louhi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miinalaiva LOUHI (ex. Voin, ex. M1)
Miinalaiva louhi.jpg
Alustyyppi Miinalaiva
Miehistö 40
Telakka -
Vesillelasku 1916
Käyttöönotto 1918 (Suomen laivasto)
Käytöstä poistuminen Uppoaminen 1945
Mitat
Uppouma 640 tn
Pituus 50 m
Leveys 8 m
Syväys 2,7 m
Nopeus 10 solmua
Voimanlähde
Koneisto Höyrykone
Teho 800 hv
Aseistus
Tykistö 2 75 mm / 40 mm (2 kpl)
Miinat 150 kpl

Miinalaiva Louhi (aiemmin Voin ja M-1) oli Suomen merivoimien miinalaiva vuosina 19181945. Entinen Venäjän laivaston alus otettiin Suomen laivaston käyttöön keväällä 1918 venäläisten jätettyä sen jälkeensä Suomesta vetäytyessään. Aluksen alkuperäinen venäläinen nimi oli Voin. Suomessa alus ristittiin aluksi M-1:ksi (Miinalaiva 1) ja vuonna 1936 nimeksi vaihdettiin Louhi. Alus upposi vuonna 1945 ollessaan paluumatkalla miinoitusoperaatiosta. Louhen upotessa menehtyi 11 merisotilasta.

Venäjän laivastosta Suomen laivastoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miinalaiva Voin valmistui ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 lähellä Moskovaa Kolmnassa, josta se toimitettiin Itämerelle miinoituskäyttöön. Aluksella ehdittiin suorittaa sodan aikana joitakin miinanlaskuoperaatioita. Venäläisten poistuttua Suomesta keväällä 1918 jäi alus suomalaisten haltuun ja ristittiin M-1:ksi. M-1 oli aikoinaan suurin Suomen vasta perustetun laivaston aluksista.

Rauhan vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M1 tuleva miinalaiva Louhi

Ensimmäisen kerran M-1:ksi ristitty alus oli tositoimissa laskiessaan 1919 Suomen laivaston ensimmäistä miinoitetta. Itäiselle Suomenlahdelle Koiviston edustalle laskettiin kahteen miinalinjaan yhteensä 50 M/12 -merimiinaa. Miinoitteen tehtävänä oli suojata alueelle tukeutuneita brittiläisiä aluksia. Brittiläinen laivasto-osasto toimi Suomenlahden pohjukassa sijaitsevia Neuvosto-Venäjän taistelualuksia vastaan aina Tarton rauhan voimaan astumiseen saakka vuonna 1920. M-1:n laskiessa miinoitettaan ei Suomi ollut virallisesti sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan.

1920- ja 1930-luvuilla M-1 (vuodesta 1936 Louhi) toimi laivaston koulutusaluksena ja sukellusveneiden emälaivana.

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen laivaston miinoituskyky oli talvisodan syttyessä vuonna 1939 heikko. Louhi oli Suomen laivaston tehokkain miinoittaja sodan syttyessä. Muuta miinojen laskemiseen soveltuvaa kalustoa olivat Venäjän laivastolta perityt viisi T-luokan miinavenettä, laivaston muut pinta-alukset ja sukellusveneet sekä laivaston käyttöön otetut siviilialukset. Aluksista ainoastaan miinalaiva Louhi pystyi laskemaan suuria miinoitteita.

Miinalaiva Louhi sukellusveneiden emälaivana kesällä 1939. Louhen kylkeen kiinnittyneinä Suomen laivaston kaikki kolme vetehinen-luokan sukellusvenettä
M1 tuleva miinalaiva Louhi

Suomen laivasto laski talvisodan aikana kaikkiaan noin 1 900 merimiinaa, joista miinalaiva Louhen osuus oli noin kolmannes. Louhi kunnostautui erityisesti neuvostoliittolaisten sukellusveneiden Pohjanlahdelle pääsyä estävän laajan miinoitteen laskemisessa. Miinoitustoiminta samoin kuin merisodankäynti päättyivät talvisodan osalta tammikuussa 1940 Suomenlahden jäätyessä umpeen.

Laivaston vaatimattomasta miinoituskyvystä ja riittämättömistä miinavarastoista huolimatta miinoitteet osoittautuivat tehokkaaksi aseeksi ja vihollislaivaston toiminnan hillitsijäksi. Suomalaisiin talvisodan aikaisiin miinoitteisiin tiedetään varmuudella uponneen ainakin kaksi neuvostoliittolaista vartiovenettä, yksi sukellusvene ja yksi saksalainen rahtialus. Miinalaiva Louhen laskemiin miinoitteisiin tuhoutui ainakin yksi neuvostoliittolainen alus. Joulukuussa 1939 Märketin kapeikkoon lasketun miinoitteen uhriksi joutui 3. tammikuuta 1940 sukellusvene S 2.

Miinoitustoimintaa jatkettiin Suomenlahdella heti talvisodan päätyttyä ja meren vapauduttua jäistä Neuvostoliiton maihinnousuvaaran poistamiseksi.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen laivaston miinoituskyky oli parantunut merkittävästi jatkosodan alkuun mennessä. Laivastolle oli valmistunut keväällä 1941 kaksi ajanmukaista miinalaivaa, miinavarastot olivat merkittävästi kasvaneet, käyttöön oli saatu uusinta teknologiaa edustavia saksalaisia herätemiinoja ja Suomen oma merimiinatuotanto oli käynnistynyt. Jatkosodan aikana Suomi pystyikin, yhteistyössä Saksan laivaston kanssa, laskemaan merkittävästi suurempia ja tehokkaampia miinoitteita kuin talvisodan aikaiset lähinnä pelotetarkoitukseen kelpaavat miinavaarannokset. Saksalais-suomalaiset miinoitteet sekä Porkkala-Naissaari –välille laskettu sukellusveneverkko aiheuttivat neuvostolaivastolle merkittäviä tappioita ja pystyivät lopulta kesästä 1943 lähtien sulkemaan vihollislaivaston itäiselle Suomenlahdelle.

Uusien miinalaivojen Riilahden ja Ruotsinsalmen kantaessa päävastuun laivaston miinoitustoiminnasta jäi jo vanhentunut Louhi taka-alalle. Louhi toimi myös sukellusveneiden emälaivana ja kauppa-alusten saattotehtävissä.

Louhen uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhen kohtaloksi koitui Saksaa vastaan käydyn Lapin sodan aikana Hangon eteläpuolella suoritettu miinoitusoperaatio. Louhi oli ollut laskemassa Saksan laivaston toiminnan estämiseksi tarkoitettua miinoitetta yhdessä miinalaiva Ruotsinsalmen kanssa 12. tammikuuta 1945. Alukset olivat paluumatkalla Hankoon suomalaisten ja neuvostoliittolaisten vartioveneiden suojaamina, kun Louhen takaosassa räjähti ja alus upposi vain kahdessa minuutissa 40 metrin syvyyteen 7,5 meripeninkulmaa kaakkoon Russarön majakasta. Louhen upotessa menehtyi 11 merisotilasta. Loput miehistöstä pelastettiin Louhea saattaneisiin aluksiin.

Uppoamisen syyksi oli epäilty aluksi jopa suomalaisten omaa merimiinaa. Mahdollinen uppoamisen aiheuttanut miina olisi peräisin joko suomalaisten vuonna 1941 tai saksalaisten vuonna 1944 laskemasta miinoitteesta.

Louhen uppoamispaikka on ollut pitkään merkittynä karttoihin, mutta ilmoitetusta kohdasta sitä ei ole löydetty. Sittemmin suomalaiset sukeltajat löysivät hylyn, jonka he uskovan olevan Louhi. Hylylle tehtyjen sukellusten perusteella he uskovat konehuoneen kohdalle osuneen torpedon aiheuttaneen uppoamisen. Saksalaisten arkistolähteiden mukaan VIIC-luokan sukellusvene U-370 oli ampunut torpedon kohti suomalaista miinalaivaa. Ilmoitettu aika eroaa vain kolme minuuttia suomalaisten tiedoista. Kolmen minuutin eroa suomalaiset tutkijat selittivät laukaisun ja osumaan kuluneella ajalla.[1]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miinalaiva Louhi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 35-36. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
  • Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921, s. 319. Lontoo: Conway, 2006. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. National Geographic: FOXTV: Suomalaissukeltajat natsimysteerin jäljillä (Suomalaiset sukeltajat onnistuvat löytämään Itämerestä kaksi toisen maailmansodan aikaista saksalaista sukellusvenettä ja selvittävät, mitkä ne ovat.) Viitattu 5.1.2013.