Mies ja elokuvakamera

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mies ja elokuvakamera
Человек с киноаппаратом
Miesjaelokuvakamera.jpg
Ohjaaja Dziga Vertov
Käsikirjoittaja Dziga Vertov
Kuvaaja Mihail Kaufman
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö Vufku
Ensi-ilta 8. tammikuuta 1929
Kesto 80 min.
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Mies ja elokuvakamera (Человек с киноаппаратом, Tšelovek s kinoapparatom) on Dziga Vertovin ohjaama ja käsikirjoittama neuvostoliittolainen kokeellinen dokumenttielokuva, joka valmistui vuonna 1929. Vertovin veli Mihail Kaufman toimi kuvaajana. Dziga Vertov kuului todellisuuteen vannovien elokuvantekijöiden kinokkien ryhmään ja halusi näyttää elokuvissaan elämää sen todellisessa muodossa.

Mies ja elokuvakamera on paitsi kuvaus suurkaupungin elämästä, myös elokuva elokuvan teosta. Vertov esittelee dokumentissa useita elokuvan tehokeinoja, muun muassa nopeutuksia, rinnakkaisleikkauksia, trikkikohtauksia sekä päällekkäis- ja pysäytyskuvia. Toisinaan kamera kuvaa elokuvalaboratorion leikkauspöytää ja elokuvateatteria, kunnes kameramies jatkaa taas matkaansa.

Elokuvassa ei ole käsikirjoitusta eikä välitekstejä. Odessaa esitellessään elokuva vertautuu Walter Ruttmanin elokuvaan Berliini: suurkaupungin sinfonia. Koneromantiikan ajan hengessä Vertov ihailee lentokoneita, raitiovaunuja ja tehtaiden koneita. Nopeiden leikkausten esikuvana ovat Sergei Eisensteinin montaasiteoriat, kuvauksen taas Aleksandr Rodtšenkon konstruktivismi ja valokuvat.[1]

Elokuvan alussa kameramies kuvaa suurta elokuvateatteria, jossa valmistellaan illan esitystä. Yleisö saapuu sisään projektorinhoitajan vielä viimeistellessä projektoria esityskuntoon. Lopulta valkokankaalle heijastuu kuva aamuisesta kaupungista, jonka kaduilla kävelee vain muutama ihminen. Vähitellen ihmiset heräilevät, pukevat vaatteet ylleen, ja suurkaupungin päivä alkaa. Kameramiestä tulee noutamaan autonkuljettaja ja kuvaajan urakka tallentaa päivä filmille alkaa.

Elokuvakamera kiertää ympäri kaupunkia kauneussalongeista tehtaisiin ja uimarannoilta kaivoksiin. Filmille tallentuvat myös häät, synnytys ja hautajaiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harri Römpötti, Minun kotini Odesssa, Helsingin Sanomat 9.7.2010 sivu B 17