Michelle Karvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michelle Karvinen
Henkilötiedot
Syntynyt27. maaliskuuta 1990 (ikä 34)
Rødovre, Tanska
Kansalaisuus  Tanska  Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 166 cm
Paino 69 kg
Seura
Seura Frölunda HC
Sarja Svenska damhockeyligan
Pelinumero 33
Pelaajaura
Pääsarjaura 2007–
Aik. seurat Rødovre Mighty Bulls U-20
University of North Dakota
Espoon Blues
Luleå HF
Ladies Team Lugano
KRS Vanke Rays
Malmö Redhawks
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 jääkiekko
Pronssia Pronssia Peking 2022 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Suomi 2019 jääkiekko
Pronssia Pronssia Hämeenlinna 2009 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sveitsi 2011 jääkiekko
Pronssia Pronssia Ruotsi 2015 jääkiekko
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2017 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2021 jääkiekko

Michelle Karvinen (s. 27. maaliskuuta 1990 Rødovre, Tanska)[1] on tanskalais-suomalainen jääkiekkoilija. Hänen äitinsä on tanskalainen ja isänsä Heikki Karvinen suomalainen, ja hänellä on molempien maiden kansalaisuudet.[2]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvinen on pelannut Suomen nuorten maajoukkueissa ja naisten maajoukkueessa. Aikuisten arvokilpailuissa hän pelasi ensimmäistä kertaa vuoden 2009 MM-kilpailuissa, jolloin hän oli asunut IIHF:n sääntöjen vaatimat kaksi peräkkäistä kautta Suomessa.[3][4] Vuoden 2009 MM-kilpailuissa hän voitti pronssia ja hänet valittiin All Stars -kentälliseen[5]. Turnauksessa hän teki viidessä ottelussa viisi maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä[6]. Ennen Vancouverin olympialaisia helmikuussa 2010 hän oli pelannut Suomen maajoukkueessa 66 A-maaottelua ja tehnyt niissä 32 maalia ja antanut 30 maalisyöttöä.

Vancouverin olympialaisissa Karvinen teki muun muassa näyttävän soolomaalin pronssiottelussa Ruotsia vastaan, jonka Suomi lopulta voittikin.[7] Hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen myös Sveitsin MM-kilpailuissa 2011, jossa hänet nimettiin turnauksen All stars -kentälliseen. Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen MM-kilpailuissa 2012 ja 2013[8]. Sotšin olympialaisissa 2014 Suomi jäi viidenneksi, mutta Karvinen valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi[9]. Hän voitti turnauksen maali- ja pistetilaston[10]. Hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen Ruotsin MM-kilpailuissa 2015[11] ja neljänneksi sijoittuneeseen joukkueeseen 2016. Vuonna 2017 Karvinen kuului Suomen MM-pronssijoukkueeseen.[10] Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti toisen kerran olympiapronssia.[12] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa[13][14] ja hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[15] Hän kuului Suomen pronssijoukkueisiin MM-kilpailuissa 2021 ja olympialaisissa 2022. Hän pelasi kuudenneksi sijoittuneessa Suomen MM-]oukkueessa 2022.[10]

Karvinen on pelannut 21.2.2022 mennessä 256 naisten maaottelua ja kerännyt niissä tehopisteet 125+145=270.[10][16] Olympialaisissa hän on tehnyt 24 ottelussa 12 maalia ja antanut 11 maalisyöttöä. MM-kilpailuissa hän on tehnyt pelaamissaan 60 ottelussa 22 maalia ja antanut 34 maalisyöttöä (tilanne 27.5.2023).[10]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvinen muutti Suomeen syksyllä 2007 pelaamaan Espoo Bluesin joukkueeseen.[17] Bluesissa hän voitti Suomen mestaruuden kausilla 2007–2008 ja 2008–2009. Kaudella 2007–2008 hän teki alkusarjan 17 ottelussa 30 maalia ja antoi 32 maalisyöttöä ja oli runkosarjan pistepörssin toinen Oulun Kärppien Eini Lehtisen jälkeen.[18] Pudotuspelien pistepörssin hän voitti tehtyään yhdeksässä ottelussa kahdeksan maalia ja annettuaan 10 maalisyöttöä.[19] Hänet valittiin naisten SM-sarjan kauden 2007–2008 vuoden tulokkaaksi, All Stars -kentälliseen[10] ja helmikuun 2008 kuukauden pelaajaksi.[20] Kaudella 2008–2009 hän voitti pistepörssin sekä alkusarjassa (12 ottelussa 19 maalia ja 30 syöttöä) että loppusarjassa, jossa hän teki kymmenessä ottelussa 14 maalia ja antoi 18 maaliin johtanutta syöttöä.[21] Samalla kaudella hänet valittiin SM-sarjan parhaaksi pelaajaksi, hyökkääjäksi ja SM-sarjan All Stars -kentälliseen.[10][22] Lisäksi hänet valittiin lokakuun 2008 kuukauden pelaajaksi.[23]

Kaudeksi 2009–2010 Karvinen palasi Tanskaan, jossa hän pelasi Rødovren miesten kakkosdivisioonajoukkueessa. Vancouverin olympialaisten jälkeen Karvinen nimettiin Tanskan miesten pääsarjassa pelaavan Rødovre Mighty Bullsin kokoonpanoon ja hänen oli tarkoitus pelata joukkueessa 2. maaliskuuta. Hänestä olisi tullut ensimmäinen naisjääkiekkoilija Tanskan miesten pääsarjassa ja ensimmäinen suomalainen nainen, joka on päässyt pelaamaan miesten pääsarjaa.[24] Hän ei kuitenkaan pelannut joukkueessa, sillä myöhemmin hän ei olisi voinut pelata Yhdysvaltain yliopistosarjassa, jos olisi pelannut ammattilaisjoukkueessa.[25] Kesällä 2010 Karvinen oli menossa pelaamaan ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin[26], mutta jatkoi seuraavallakin kaudella Rødovressä. Hän pelasi Pohjois-Dakotan yliopiston joukkueessa 2011–2014[8]. Seuraavalla kaudella hän keskittyi opiskeluihin, mutta pelasi kuitenkin Bluesissa Euroopan Cupin otteluita[27][8]. Kaudesta 2015–2016 alkaen Karvinen on pelannut Ruotsin liigassa Luleå HF:ssä.[28][29] Hän voitti Ruotsin-mestaruuden kaudella 2015–2016. Hän voitti samalla kaudella runkosarjan piste- ja syöttöpörssin ja hänet valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän voitti runkosarjan piste- ja syöttötilaston myös kaudella 2016−2017. Seuraavalla kaudella hän voitti Ruotsin-mestaruuden sekä syöttö- ja pistepörssin. Lisäksi hänet valittiin sarjan parhaaksi hyökkääjäksi. Hän voitti Ruotsin-mestaruuden myös 2019, jolloin oli lisäksi paras pudotuspelien syöttö- ja pistetilastossa. Hän voitti pudotuspelien syöttöpörssin myös seuraavalla kaudella.[10]. Elokuussa 2020 Karvinen siirtyi Sveitsiin HC Luganon joukkueeseen.[30] Hän voitti kaudella 2020–2021 Sveitsin-mestaruuden, runkosarjan piste-, maali- ja syöttötilaston sekä pudotuspelien piste- ja maalipörssin. Tämän jälkeen hän pelasi kolme pudotuspeliottelua Venäjän sarjassa pelaavassa kiinalaisessa KRS Vanke Rays -seurassa. Kaudella 2021–2022 hän pelasi Ruotsin 1. divisioonassa Malmo Redhawksissa.[10] Talvella 2022 hän siirtyi takaisin Vanke Raysiin ja oli voittamassa Venäjän-mestaruutta.[31]

Karvinen on pelannut SM-sarjassa 39 runkosarjaottelua. Niissä hän on tehnyt 63 maalia ja antanut 80 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän tehnyt 15 ottelussa 16 maalia ja antanut 18 maalisyöttöä. Ruotsin pääsarjassa hän on pelaamissaan 152 runkosarjaottelussa tehnyt 141 maalia ja antanut 173 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän on tehnyt 35 ottelussa 22 maalia ja antanut 37 maalisyöttöä. Yhdysvaltojen yliopistosarjassa hän pelasi 87 ottelua. Niissä hän teki 56 maalia ja antoi 75 maalisyöttöä. Tanskan pääsarjassa hän teki 41 runkosarjaottelussa 132 maalia ja antoi 60 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän teki kahdessa ottelussa kaksi maalia. Sveitsin SWHL:ssä hän viimeisteli 16 runkosarjaottelussa 27 ja alusti 22 maalia. Pudotuspelien kahdeksassa ottelussa hän teki viisi ja syötti seitsemän maalia. Venäjän sarjan kolmessa pudotuspeliottelussa hän teki kolme maalia.[10]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvisen isoveli Jannik pelaa Tanskan pääsarjaa Rødovressa ja on myös esiintynyt Tanskan ikäkausimaajoukkueissa.[32]

Karvinen suunnitteli vuoden 2019 naisten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen logon. [33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Leijonat.fi - #21 Michelle Karvinen leijonat.fi. Viitattu 14.3.2017.
  2. ↑ Michelle Karvinen on naiskiekkoilun superpelaaja Iltalehti. 4.1.2007. Viitattu 26.3.2009.
  3. ↑ Naisleijonat kolmansiin kotikisoihin mitalinkiilto silmissä 24.3.2009. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  4. ↑ Naisleijonien MM-joukkueessa viisi ensikertalaista 13.3.2007. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  5. ↑ Noora Räty naisten MM-turnauksen paras maalivahti – Michelle Karvinen All star -hyökkääjä (Arkistoitu versio archive.orgissa) leijonat.fi. 26.4.2011. Viitattu 28.4.2011.
  6. ↑ Scoring Leaders IIHF (PDF) (englanniksi)
  7. ↑ Rantamäestä sankari – Naisleijonille pronssia! Yle Urheilu. 25.2.2010.
  8. ↑ a b c Michelle Karvinen eurohockey.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Hiirikoski olympiaturnauksen paras puolustaja, Karvinen paras hyökkääjä Yle. 21.2.2014. Viitattu 17.4.2015.
  10. ↑ a b c d e f g h i j Michelle Karvinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  11. ↑ Tämä joukkue palautti Naisleijonat mitalikantaan arvokisoissa! leijonat.fi. 4.4.2015. Viitattu 17.4.2015.
  12. ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
  13. ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
  15. ↑ Aykroyd, Lucas: Hiirikoski named MVP 14.4.2019. IIHF. Viitattu 16.4.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
  17. ↑ Blues Naisten joukkue kaudella 2007-2008 7.9.2007. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  18. ↑ Suomen Jääkiekkoliiton tilastoarkisto, kauden 2007–2008 runkosarjan pistepörssi
  19. ↑ Suomen Jääkiekkoliiton tilastoarkisto, kauden 2007–2008 playoffsin pistepörssi
  20. ↑ Bluesin Michelle Karvinen helmikuun Kuukauden pelaaja 5.3.2008. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  21. ↑ Suomen Jääkiekkoliitto
  22. ↑ Naisten SM-sarjan palkittuja 12.3.2009. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  23. ↑ Michelle Karvinen naisten SM-sarjan kuukauden pelaaja 6.11.2008. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 26.3.2009.
  24. ↑ Michelle Karvinen haastaa miehet Tanskan pääsarjassa HS.fi. 1.3.2010. Viitattu 2.3.2010.
  25. ↑ Sääntöpykälä esti Karvisen debyytin miesten liigassa MTV3. 3.3.2010. Viitattu 3.3.2010.
  26. ↑ USA:n yliopistosäännöt estävät Karvisen historianteon Yle Urheilu. 2.3.2010. Viitattu 3.3.2010.
  27. ↑ Naisten SM: Michelle Karvinen Bluesiin - ”Erittäin aggressiivinen ja voitontahtoinen pistelinko” leijonat.fi. 18.11.2014. Viitattu 17,4.2015.
  28. ↑ Michelle Karvinen on jääräpää jäällä ja yksi maailman parhaista – ”en ole koskaan pelännyt pelaamista miesten kanssa” Helsingin Sanomat. 4.11.2016. Viitattu 14.3.2017.
  29. ↑ #33 Michelle Karvinen Luleå Hockey. Viitattu 14.3.2017. (ruotsiksi)
  30. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11506584
  31. ↑ Karjalainen, Anssi: Noora Räty ja maajoukkuetähdet jäivät sodan alettua Venäjälle – voittivat mestaruuden www.iltalehti.fi. Viitattu 31.8.2022.
  32. ↑ Jannik Karvinen Eliteprospects.com. Viitattu 9.3.2010.
  33. ↑ Toimitus: Leijonat - Kisalogon suunnitellut Michelle Karvinen: ”Ainutlaatuinen, mutta hermoja raastava toimeksianto” www.leijonat.fi. Viitattu 6.3.2020.
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michelle_Karvinen&oldid=21584580”