Michał Kazimierz Ogiński
Michał Kazimierz Ogiński (liett. Mykolas Kazimieras Oginskis, 1731 Varsova, Puola-Liettua – 3. toukokuuta 1799 Słonim, Venäjä) oli puolalais-liettualainen poliitikko, sotilas, muusikko ja säveltäjä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ogińskin poliittinen ura alkoi 18-vuotiaana, jolloin hänet nimitettiin Liettuan suuriruhtinaskuntaan valtion virkamieheksi. Vuonna 1764 hän oli ehdolla Puola-Liettuan kuninkaaksi, mutta hän hävisi kilvassa Stanislaus II Poniatowskille. Sen sijaan hänet nimitettiin Vilnan voivodiksi. Hän liittyi myös venäläisvastaiseen Barin konfederaatioon. Hävittyään Aleksandr Suvorovin johtamille venäläisjoukoille Stołowiczen taistelussa, hän joutui maanpakoon. Hän pystyi kuitenkin palaamaan kotimaahansa 1768 ja hänet nimitettiin Liettuan hetmaniksi, jolloin hänestä tuli toinen Puola-Liettuan korkea-arvoisimmista sotilaista. Vuosien 1788−1791 sejmissä hän oli isänmaallisen puolueen jäsen, mutta vuoden 1792 Venäjälle kärsityn tappion jälkeen hän erosi virastaan ja vetäytyi suvun kartanoon Słonimiim.
Sotilas-poliittisen uransa ohella Ogiński oli huomattava insinööri ja muusikko. Hän rakennutti Pinsk-Volhynia-maantien, Vilnan asevaraston ja Ogińskin kanavan, joka yhdistää Niemen- ja Dnepr-joet toisiinsa. Hän perusti myös monia tehtaita ja pajoja sukunsa maille.
Ogiński sävelsi ja harrasti musiikkia, sekä tuki monia muusikkoja. Słonimissa hän ylläpiti kahta teatteriryhmää, italialaista ja puolalaista, painotaloa, sekä suurta orkesteria. Hän vaikutti myös harpun rakenteeseen soittimena ja sävelsi monia teoksia.
| ||||||||||||||||||||||
