Mikael Toppelius
Wikipedia
Michael (Mikael) Toppelius (10. elokuuta 1734 Oulu – 27. joulukuuta 1821 Oulu) oli suomalainen kirkkomaalari ja pohjalaisen kirkkomaalausperinteen viimeinen huomattava edustaja. Uransa aikana hän teki koristemaalauksia yli kolmeenkymmeneen kirkkoon Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Toppelius oli kirjailija Sakari Topeliuksen isoisä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Mikael Toppeliuksen isä oli Oulun kaupungin tullikirjuri Kristoffer Toppelius, jonka elämänvaiheista kerrotaan värikästä tarinaa. Sen mukaan seitsenvuotias Kristoffer Toppelius oli isonvihan aikana joutunut venäläisten vangiksi ja viety Pietariin, josta hän oli kuitenkin onnistunut pakenemaan ja purjehtimaan laivalla Tukholmaan. Myös muu hänen perheensä oli paennut Ruotsiin, ja Kristoffer oli törmännyt sattumalta pyykkiä pesevään äitiinsä Tukholman Skeppsbrolla. Tarinan todenperäisyys on hämärän peitossa, mutta Sakari Topelius lienee saanut isoisoisänsä elämäntarinasta vaikutteita tunnettuun satuunsa Koivu ja tähti. Tullikirjuri Kristoffer Toppelius oli myös harrastajamaalari, joten Mikael Toppeliuksen kiinnostus taiteisiin lienee hänen kodistaan peräisin.
Ensimmäiset maalaustyönsä Mikael Toppelius teki Iisalmessa vuoden 1748 aikoihin, jolloin hän oli vain 14–15-vuotias. Tuolloin hän koristeli Iisalmen kirkon lehterinkaiteet raamatullisia hahmoja esittänein kuvin. Iisalmen rovasti Henrik Helsingius lähetti nuoren Toppeliuksen 1751 maalausoppiin Tukholmaan, jossa tämä toimi koristemaalari Johan Paschin oppipoikana. Oman kertomansa mukaan Toppelius avusti Paschia Tukholman uuden kuninkaanlinnan koristelutöissä. Syksyllä 1753 Toppelius palasi Suomeen ja aloitti uran ammattimaisena kirkkomaalarina. Ensimmäisen suuren koristelutyönsä hän teki vuonna 1756 Hailuodon vanhaan kirkkoon, joka paloi vuonna 1968.
Toppeliuksen kirkkomaalarin ura kesti yli seitsemän vuosikymmentä. Hän työskenteli lähinnä kotikaupunkinsa Oulun ympäristössä mutta myös Pohjois-Savossa. Laajimman ja tunnetuimman koristelutyönsä Toppelius teki Haukiputaan kirkkoon vuosina 1774–1777. Kirkon kaikki seinät ja kattoholvit on koristeltu suurikokoisin, Raamatun tapahtumia esittävin maalauksin. Haukiputaan kirkossa on myös Toppeliuksen suurikokoisin maalaustyö, kahdeksan metriä leveä ja neljä metriä korkea Viimeinen tuomio, joka on kuuluisa väkevän realistisesta ja aikalaisia pelottaneesta helvettikuvauksestaan. Samantapaisen kokonaiskoristelun Toppelius maalasi myöhemmin vuosina 1785-1795 Kempeleen kirkkoon. Hänen huomattavimpiin töihinsä kuuluvat myös Lohtajan kirkon, Siikajoen kirkon ja Rantsilan kirkon alttari- ja saarnatuolimaalaukset.
Toppeliuksen viimeinen työkohde oli Revonlahden kirkko, jonka seinämaalaukset ovat vuodelta 1821. Hän kuoli samana vuonna kotonaan Oulussa 87-vuotiaana.
[muokkaa] Kirkot joissa Toppeliuksen maalauksia
Monet Toppeliuksen koristelemat kirkot ovat tuhoutuneet tulipaloissa tai purettu, toisissa kirkoissa hänen maalauksensa on myöhemmin peitetty. Seuraavassa on lueteltu kirkot, joissa Toppeliuksen maalaukset ovat yhä alkuperäisessä asussaan. Lisäksi hänen töitään, kuten alttaritauluja ja saarnatuoleja, on Kansallismuseon sekä muiden museoiden kokoelmissa.
Suluissa arvioitu maalausaika:
- Pieksämäen vanha kirkko (1760 – 1762)
- Paavolan kirkko (1765)
- Lohtajan kirkko (1770 – 1773)
- Siikajoen kirkko (1771 – 1772)
- Haukiputaan kirkko (1774 – 1777)
- Kiimingin kirkko (1774 – 1775, 1779 tai 1780)
- Kempeleen kirkko (1785 – 1795)
- Rantsilan kirkko (1788 – 1794)
- Revonlahden kirkko (1821)
[muokkaa] Kempeleen kirkon maalauksia
 |
 |
 |
 |
[muokkaa] Lähteet
- Risto Kari – Matti Ruotsalainen: Kirkkomaalarit. Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin taide. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1989. ISBN 951-1-10808-5
- Suomen taiteen historia. Schildts Kustannus Oy. Helsinki 1998. ISBN 951-50-0920-0 s. 123-125
- Kiimingin kirkon historiaa
