Michael Schilkin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michael Schilkin

Michael Schilkin (19. toukokuuta 1900 Trubino, Venäjä3. elokuuta 1962 Helsinki[1]) oli venäläissyntyinen keraamikko, joka työskenteli Arabian tehtaan taideosastolla vuodesta 1935 alkaen kuolemaansa asti. Schilkin syntyi Trubinossa, mutta asui Toržokissa ja toimi räätälinkisällinä Pietarissaselvennä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Schilkin oli rautatieasemalla konttoristina Pietarissa (Petrogradissa). Vuonna 1921 hän oli erään paikallisen pursiseuran kanssa purjehtimassa Laatokalla. Vene joutui vahingossa Suomen puolelle, jossa rajavartiolaitos pidätti purjehtijat. Kuulustelujen jälkeen Schilkin muutti Mikkeliin jossa toimi renkinä maatalossa. Ollessaan töissä eräällä huvijahdilla hän pääsi Helsinkiin, jossa toimi kivenhakkaajana. Opiskeltuaan Helsingissä Taideteollisuuskoulussa hän teki Arabialla etenkin eläimiä kuvaavia pienoisveistoksia, joissa tavoitti taitavasti eläimen liikkeen ja tyypillisen asennon. Schilkin sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1937 Wäinö Aaltosen avulla.

Schilkin kokeili erilaisia värilasitteita[2] ja materiaaleja. Hän käytti rohkeasti väriä ja teki veistoksia muun muassa šamotista[2] ja kivitavarasta. Schilkin sai Arabialle tekemistään töistä kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä 1937.[3] Vuonna 1958 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Schilkin on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.

Schilkinin suurikokoisia töitä ovat keramiikkalaatoista muodostuvat reliefit muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulun, Karjaan yhteiskoulun[4] ja Arabian tehtaiden ulkoseinissä.[3] Hänen teoksia ovat myös reliefit ja lasityöt Helsingfors Segelsällskapetin klubirakennukseen Liuskasaarelle. Teokset syntyivät yhteistyössä Björn Landströmin kanssa, jonka maalaukset koristavat saman rakennuksen sisätiloja.

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalha, Harri: Schilkin, Michael (1900–1962) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.4.2020.
  2. a b Facta 2001, 14. osa, palsta 496. WSOY 1985.
  3. a b Pöppönen, Hannu: Arabian taideosaston 80 vuoteen mahtuu monta menestystarinaa. Helsingin Sanomat 10.3.2012.
  4. Karjaan yhteiskoulu. Visit Raseborg 2014 s. 7. Web Archive. Viitattu 16.4.2020. (PDF).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tervo, Tuija & Kalha, Harri & Ahtola-Moorhouse, L.: Michael Schilkin 1900–1962. Helsingfors: Hagelstam, 1996. ISBN 952-5125-05-X. (ruotsiksi)


Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.