Mikojan-Gurevitš MiG-3

Wikipedia
Ohjattu sivulta MiG-3
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikojan-Gurevitš MiG-3
MiG-3 at Mochishche.jpg
Entisöity MiG-3.
Kuvaus
Rooli Hävittäjä
Miehistö 1 ohjaaja
Ensilento tammikuu 1941
Käyttöön 1941
Valmistaja Mikojan-Gurevitš
Mitat
Pituus 8,25 m
Kärkiväli 10,20 m
Korkeus 3,50 m
Siipi-pinta-ala 17,5 m²
Massat
Tyhjämassa 2 699 kg
Lentomassa 3 350 kg
Suurin sallittu lentoonlähtömassa 3 490 kg
Voimalaite
Moottori Mikulin AM-35
Teho 1 007 kW 1 350 hv
Suoritusarvot
Huippunopeus 640 km/h
Kantama 1 250 km
Lakikorkeus 12 000 m
Nousunopeus 882 m/min
Siipikuormitus 191 kg/m²
Teho/massa-suhde 0,30 kW/kg
Aseistus
Tykit 1 kpl 12,7 mm BS-konekivääri
2 kpl 7,62 mm ShKAS-konekivääriä
Ripustimet 2 kpl a 100 kg tai
6 kpl 82 mm rakettia

Mikojan-Gurevitš MiG-3 (Микоян-Гуревич МиГ-3) oli Neuvostoliiton parhaita hävittäjäkoneita toisen maailmansodan alussa. Se oli toinen Artem Mikojanin suunnittelema hävittäjä. Se oli kehitetty MiG-1-hävittäjästä pyrkimyksenä korjata sen huonoa ohjattavuutta.

Tarkoitus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-3 oli suunniteltu suurten korkeuksien hävittäjäksi. Se ei ollut edukseen matalissa ja keskikorkeuksissa, joissa ilmataistelut käytiin Venäjän taivaalla. Havaittuaan koneen puutteet ilmataistelussa lentäjät välttivät myös neuvostoliittolaisessa lentokoulutuksessa suosittua kaartotaistelua ja käyttivät niin sanottua heiluritaktiikkaa syöksy-tulitus-syöksy pois tai ylösveto saavutetulla nopeudella. Näin käytettynä nopeutta hyödyntämällä kone oli tehokas muun muassa Suomen ilmavoimien käyttämää Brewster F2A - hävittäjää vastaan.[1]

Koneella oli taipumus kiertoon laskeuduttaessa – tämä johtui moottorin suuresta massasta suhteessa rungon pituuteen, mikä heikensi pituusvakavuutta. Tätä oli pyritty korjaamaan lisätyllä siiven V-kulmalla MiG-1:een verrattuna.[2]

Maaliskuussa 1941 valmistui päivittäin kymmenen MiG-3-konetta. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 valmiina oli 1 200 MiG-3-hävittäjää.

Moskovan taistelussa MiG-3-hävittäjälentäjät saavuttivat runsaasti ilmavoittoja saksalaisista pommikoneista. Sodan pakottavassa yleistilanteessa koneeseen asennettiin myös kiskot RS-82-raketteja varten auttamaan maavoimien suorassa tukemisessa vaikka kone ei soveltunutkaan rynnäkkötehtäviin.

Konetta ei enää kehitetty, koska sen käyttämät Mikulin-moottorit varattiin Iljušin Il-2 -maataistelukoneen tuotantoon. Siinä kokeiltiin Švetsov AŠ-82 -tähtimoottoria, mutta tämä versio ei tarjonnut parempaa suorituskykyä kuin mitä samaa moottoria käyttävällä Lavotškin La-5:llä jo oli.

Pääosa MiG-koneista vedettiin pois etulinjan tehtävistä vuoden 1943 tienoilla. Tunnetuin tyypillä lentänyt on Aleksandr Pokryškin, joka oli liittoutuneiden johtava hävittäjä-ässä.

Suomi ja MiG-3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1942 Suomi neuvotteli Saksan kanssa 22 MiG-3-sotasaaliskoneen ostamisesta. Koneet tilattiin joulukuussa 1942. Koneiden toimitukset viivästyivät ja suomalaisten tiedusteltua toukokuussa 1943 syytä tähän, saksalaiset ilmoittivat kone-erän tuhoutuneen ilmapommituksessa.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joppe Karhunen - Ritarilentue taistelee Tammi, 1991. ISBN 951-30-9513-4. Lentueenpäällikön muistelmia 1941–1943 s.116
  2. Chris Chant - II maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008 s.234