Metro-tytöt

Wikipedia
Ohjattu sivulta Metrotytöt
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metro-tytöt
Metro-tytöt
Tiedot
Toiminnassa: 19471959
Tyylilaji: laulu
Kotipaikka: Suomi
Laulukieli: suomi
Sivusto: http://pomus.net/001443
Jäsenet
Anna-Liisa Väkeväinen  
Hertta Väkeväinen  
Tamara Dernjatin  
Levy-yhtiöt
Warner Music Finland

Metro-tytöt oli vuosina 19471948 perustettu lauluyhtye, jonka alkuperäiset jäsenet olivat kiteeläiset sisarukset Anna-Liisa (myöh. Heinonen) ja Hertta Väkeväinen (myöh. Louhivuori) sekä heidän serkkunsa Annikki Väkeväinen (myöh. Kuisman). Annikin tilalle tuli kuitenkin pian Muolaasta Karjalankannakselta kotoisin ollut Tamara Hramova (myöh. Dernjatin).

Aluksi kansanlauluja esittäneiden Metro-tyttöjen ura lähti nousuun pianisti ja kapellimestari Harry Bergströmin kuultua heitä Helsingin messuhallissa pidetyssä konsertissa vuonna 1948. Bergström antoi myös nimen aluksi nimettömänä esiintyneelle triolle ja sävelsi yhtyeen ensimmäisen menestysiskelmän "Ethän minua unhoita". [1] Harry Bergströmin siirryttyä johtamaan vuonna 1950 perustettua Kipparikvartettia Metro-tytöt puolestaan siirtyivät Fazerille, jossa Toivo Kärki ja Reino Helismaa – joiden yhteistyö oli juuri alkanut – ryhtyivät kirjoittamaan yhtyeelle uutta ohjelmistoa. Kärkeä miellytti Metro-tyttöjen perinteinen ja koreilematon laulutapa ja erityisesti venäläiset sukujuuret omanneen Tamara Hramovan slaavilaistyylinen äänenkäyttö.[2]

Yhtyeen tunnetuimpia esityksiä ovat muun muassa "Taikayö", "Äiti, sytytä lamppu" ja "Leskiäidin tyttäret" sekä käännösiskelmät "Vanha riimu" ja "Jussista saan miehen armaan". Metro-tytöt levyttivät lisäksi myös Olavi Virran, Henry Theelin, Sulo Salan, Matti Louhivuoren, Eero Väreen ja Juha Eirron kanssa. Heidän säestäjänään toimi ensin Harry Bergströmin yhtye, sitten Toivo Kärjen ja Jorma Juseliuksen yhtyeet. Hertta Väkeväinen avioitui erään kiertueen aikana laulaja ja muusikko Matti Louhivuoren kanssa; Louhivuori toimi basistina Juseliuksen yhtyeessä.[3][4] Vaikka Metro-tyttöjen ohjelmiston runkona olivat mollivoittoiset suomalaiset iskelmät, joista kuultaa suru vanhan maatalousvaltaisen elämänmenon vähittäisestä katoamisesta ("Hiljainen kylätie" ja "Muistojen maa"), heidän ainoa myyntitilastojen kärkeen yltänyt levynsä oli alun perin amerikkalainen "Surujen kitara" (Johnny Guitar) vuodelta 1955. Metro-tytöt levyttivät kaikkiaan parisataa kappaletta. [5]

Metro-tytöt lopettivat esiintymisensä vuonna 1959. Heidän viimeinen levytyksensä oli "Pyynikki-valssi" vuodelta 1960. Kukaan yhtyeen jäsenistä ei enää koskaan myöhemmin palannut esiintymislavoille. [6]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

hänen tilalleen tuli

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metro-tytöt, Finnlevy (1968)
  • Metro-tytöt 2, Finnlevy (1968)
  • Sininen hetki Metro-tyttöjen seurassa, Finnlevy (1970)
  • Unohtumattomat, Finnlevy (1979)
  • Sävelkansio − Metro-tytöt, Finnlevy (1982)
  • Metro-tytöt – Unohtumattomat 1, Finnlevy (1992)
  • Metro-tytöt – Unohtumattomat 2, Finnlevy (1993)
  • 20 suosikkia − Hiljainen kylätie, Warner (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Gronow, Jukka Lindfors ja Jake Nyman: Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 186. Helsinki: Tammi, 2004.
  2. Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 111. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
  3. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 186.
  4. Erola, s. 112.
  5. Erola, s. 112.
  6. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 187.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]