Metro Luminal
Metro Luminal on virolainen rock/post punk -yhtye.
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allan Vainola (laulu 1988–1997)
- Rainer Jancis (kitara/laulu 1988–)
- Andres Vana (kitara/basso (kokoonpanossa vaihtelevasti)
- Kalle Nettan (basso 1989–)
- Kristo Rajasaare (rummut 1989–)
- Tanel Paliale (kitara/basso 2003–)
Metro Luminal on virolainen yhtye joka perustettiin 1980-luvun loppupuolella Tallinnassa. Kitaristi Rainer Jancis sekä runoilija Mait Vaik perustivat yhdessä Allan Vainolan kanssa Metro Luminalin Janciksen edesmenneen Ükskoik-yhtyeen raunioille. Vainola ja Mait Vaik soittivat Metro Luminalin vuosiensa aikana samaan aikaan myös toisessa suositussa yhtyeessä nimeltä Vennaskond.
Metro Luminal oli eräänlainen aikakautensa ilmiö. Yhtyeen kitaravoittoiset melodiat ja synkät sanoitukset, joissa ei annettu paljoa toivoa tulevaisuudesta, iskivät suoraan uudelleen itsenäistyneen Viron nuorisoon. Viro kamppaili tuolloin taloudellisessa ahdingossa, ja itsemurhaluvut olivat korkealla. Mait Vaikin ja runoilija Andres Rodionovin sanoitukset kertoivatkin lähinnä toivottomuudesta ja synkistä asioista. Musiikki oli kuitenkin duurivoittoista, energistä ja nopeatempoista – kuin vastapainona sanoituksille.
Erikoiset kitaraefektit ja käänteiset ja nopeat rytmit saivat yhtyeen kuulostamaan ajoittain melkein elektrolta, vaikka kokoonpanona olivat vain kitara, basso ja rummut. Yhtyeen kitaristi, Rainer Jancis, loi kitaraefekteillään massiivisia ja hypnoottisia maisemia joihin Allan Vainola lauloi tekstejä, jotka eivät kertoneet paremmasta huomisesta.
Ainult rottidele -albumi (suomeksi 'Vain rotille') julkaistiin vuonna 1994, ja toinen täyspitkä levy (Nimetön tai "Coca Cola") oli viimeistään läpimurto yhtyeelle vuonna 1995. Kappaleet olivat kuitenkin tehty tälle levylle jo vuosina 1988–1990. Coca Colaa myytiin vain C-kasetilla. Jokaisen kasetin kuori oli maalattu erikseen, eivätkä ne sisältäneet kansilehteä lainkaan. Yhtyeen kappaleet Ema on haige ('Äiti on sairas/sairaana'), Isa tuli koju ('Isä tuli kotiin'), Valge kardina valguses ('Vaalean verhon valossa'), Ja päike tõuseb ('Ja aurinko nousee') sekä Palveta surnud söprade eest ('Rukoile kuolleiden ystävien edestä') tulivat nopeasti suosituiksi ja soivat paljon radiossa.
Yhtye keikkaili erittäin vähän. Kenties tunnetuimmat keikkansa yhtye teki Tartossa vuosina 1995 ja 1996. 1990-luvun puolivälin jälkeen yhtye kumminkin katosi julkisuudesta, ja sen jäsenet, Allan Vainola sekä Rainer Jancis, ryhtyivät tekemään omia projektejaan.
Vaikka Rainer Jancis kokosi yhtyeen uudestaan 2000-luvulla ilman Allan Vainolaa ja Mait Vaikia, teki yhtye vain muutaman keikan sekä yhden levyn. Levyä ei juurikaan mainostettu. Uusi Metro Luminal ei saavuttanut enää läheskään sitä samaa suosiota kuin 1990-luvun puolivälin yhtye. Allan Vainola perusti 1990-luvulla runoilija Andres Aulen kanssa oman yhtyeensä Alumiinium, Sinu Sädelev Sõber (Alumiini, Säteilevä Ystäväsi) sekä myöhemmin Sõpruse Puiestee -yhtyeen ('Ystävän Puistotie'), jossa myös Mait Vaik on jäsenenä.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ainult Rottidele ('Vain rotille', 1994, MC)
- Nimetön (Coca Cola) (1995, kappaleet tehty vuosina 1988–1990, MC)
- SINUS (1998, CD)
- Ainult... (uudelleenjulkaisu, kokoelma, 2003, CD)
- Reboot (2004, CD)
- Coca Cola (uudelleenjulkaisu, kokoelma, 2004, CD)
- Sassis (2008, kokoelma)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yhtyeen haastattelu Postimees-lehdessä 2003[vanhentunut linkki] (viroksi)
- Helgerin blogi, kirjoitus Metro Luminalista (17.7.2006) (englanniksi)
- Jancis kertoo "Isa tuli koju"-kappaleen synnystä Melu.ee-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)
- Lehtiartikkeli Kitarr-lehden sivuilla (9.10.2013) (viroksi)
- Helger Lipmaan Metro Luminal -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (viroksi)