Metodologinen individualismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Metodologinen individualismi palauttaa sosiaalisen ilmiön yksilön valintoihin ja yksilön intentionaalisiin sekä motivationaalisiin tiloihin. Näin yhteiskunta ja kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt voidaan palauttaa yksilöiden tekoihin ja valintoihin. Metodologinen individualismi ei hyväksy sosiaalisen ilmiön autonomiaa. Sosiologia tieteenä on pääsääntöisesti metodologiselle individualismille vastakkaista. Analyyttisen filosofian toiminnan teoria sekä monet taloustieteen koulukunnat pitävät metodologista individualismia lähtökohtanaan. Metodologisen individualismin mukaan yhteiskunnalliset suhteet ovat palautettavissa yksilöiden välisiksi face-to-face-suhteiksi.

Ontologinen individualismi on metodologista individualismia lievempi kanta. Ontologisen individualismin mukaan yhteiskuntatieteen tutkimuskohde ”viime kädessä” koostuu yksilöistä eli viime kädessä vain yksilöt ovat olemassa yhteiskunnassa. Ontologinen individualismi ei metodologisen individualismin tapaan vaadi sitä, että yhteiskuntatieteen terminologia ei saa eksplisiittisesti viitata mihinkään yliyksilöllisiin seikkoihin kuten luokkaan, ideologiaan tai diskurssiin.

Metodologisen individualismin vastakohta on metodologinen kollektivismi tai holismi. Metodologisen holismin mukaan yksilön toimintaa tulee selittää yhteiskunnallisten rakenteiden kautta.

Jatkoluettavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kenneth J. Arrow (1994), "Methodological Individualism and Social Knowledge," American Economic Review, 84(2), p p. 1-9.
  • Kaushik Basu (2008), "Methodological Individualism," The New Palgrave Dictionary of Economics, 2nd Edition. Abstract.
  • Brian Epstein (2009), "Ontological Individualism Reconsidered," Synthese, 166(1), pp. 187–213.
  • Friedrich A. Hayek (1948), Individualism and Economic Order.
  • Friedrich A. Hayek (1952), The Counter-Revolution of Science: Studies in the Abuse of Reason.
  • Joseph Heath (2005), "Methodological Individualism", Stanford Encyclopedia of Philosophy, Edward N. Zalta (ed.), Eprint.
  • Geoffrey Hodgson, (2007) "Meanings of Methodological Individualism", Journal of Economic Methodology 14(2), June, pp. 211–26.
  • Harold Kincaid (2008), "individualism versus holism," The New Palgrave Dictionary of Economics, 2nd Edition. Abstract.
  • Steven Lukes (1968), "Methodological Individualism Reconsidered," British Journal of Sociology 19, pp. 119–29.
  • Veli-Pekka Parkkinen (2007), "Makrokausaatiosta yhteiskuntatieteissä", Filosofian pro gradu, Jyväskylän yliopisto
  • Antti Rannisto (2006), "Prosessuaalisen toiminnan teoria - Puitteistuneen toimijuuden pragmatistinen kuvaus", Sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto
  • Ron McClamrock (1991), "Methodological Individualism Considered as a Constituive Principle of Scientific Inquiry", Philosophical Psychology.
  • Ludwig von Mises, "The Principle of Methodological Individualism", chapt. 2 in Human Action, Eprint.
  • Joseph Schumpeter (1908), Das Wesen und der Hauptinhalt der theoretischen Nationalökonomie (München und Leipzig: Duncker und Humblot).
  • Joseph Schumpeter (1909), "On the Concept of Social Value", Quarterly Journal of Economics, 23(2), February, pp. 213–32.
  • Lars Udéhn (2001), Methodological Individualism: Background, History and Meaning (London and New York: Routledge).
  • Lars Udéhn (2002), "The Changing Face of Methodological Individualism", Annual Review of Sociology, 28, pp. 479–507.
  • Shiozawa, Yoshinori (2004) Evolutionary Economics in the 21st Centrury: A Manifest, Evolutionary and Institutional Economics Review 1(1), November, pp.5-47.