Meskhetinturkkilaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meskhetinturkkilaiset
Flag of Meskhetian Turks 1.svg
Merkittävät asuinalueet
Georgia 600 - 1 000 [1]
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan 43 000 [2] - 110 000 [1]
Kazakstan 150 000 [1]
Kirgisia 50 000 [1]
Venäjän lippu Venäjä 70 000 - 90 000 [1]
Turkin lippu Turkki 40 000 [1]
Uzbekistanin lippu Uzbekistan 15 000 [1]
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 12 000 [1]
Kielet turkki, venäjä, azerin kieli, georgia
Uskonnot sunnalainen islam
Sukulaiskansat muut turkkilaiset kansat

Meskhetinturkkilaiset (turkiksi Ahıska Türkleri) ovat Georgian Meskhetin alueelta kotoisin oleva turkkilaisryhmä. Vuonna 1944 heidät karkotettiin Keski-Aasiaan ja Kazakstaniin. Nykyään heitä asuu myös Azerbaidžanissa, Venäjällä, Ukrainassa, Turkissa ja Yhdysvalloissa. Meskhetinturkkilaiset puhuvat turkin kielen itä-Anatolian murretta, johon on sekoittunut paikallisista kielistä lainattuja aineksia. Perinteinen uskonto on sunnalainen islam. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa oli 207 500 meskhetinturkkilaista, mutta todellisen luvun arvioitiin olleen noin 400 000.[3]

Etninen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallinen Meskhetin alue kuuluu nykyään Georgian Samtskhe-Džavakhetin hallintoalueeseen.

Etelä-Georgiassa sijaitsevan Meskheti-Džavakhetin historiallisen maakunnan alkuperäisväestöä oli georgialainen meskhien heimo. 1500-luvulla Osmanien valtakunta ja safavidien Persia jakoivat keskenään Etelä-Georgian. Meskhetin ruhtinaat joutuivat osmanien vasalleiksi, kunnes he 1700-luvulla menettivät asemansa. Vuonna 1829 alue liitettiin Venäjään.

Turkkilaisia heimoja alkoi muuttaa Etelä-Kaukasiaan 1000-luvulla ja varsinkin 1200–1300-luvuilla. Meskhetissä heihin sulautui osa alkuperäisväestöstä. 1800-luvun alussa turkkilaiset muodostivat vähemmistön alueen asukkaista, mutta vuosisadan loppuun mennessä huomattava osa muslimeiksi kääntyneistä georgialaisista oli sulautunut heihin kielellisesti. Vuoteen 1926 saakka kouluopetus tapahtui turkiksi ja myöhemmin azeriksi. Vuonna 1937, kun kouluopetus siirrettiin georgian kielelle, suurin osa muslimeista ei enää ymmärtänyt sitä.

1930-luvulla meskhetinturkkilaiset yritettiin saada vaihtamaan kansallisuutensa ja ottamaan georgialaiset sukunimet. Vuonna 1944 heidät ja rajaseutujen muu ”Turkkiin päin suuntautunut” väestö karkotettiin Keski-Aasiaan ja Kazakstaniin. Kaikkiaan karkotettuja oli 115 500 henkeä, joista noin 17 000 kuoli matkalla. Vuosina 1948–1949 meskhetinturkkilaisten kohtalon kokivat myös Abhasian ja Adžarian osmaniturkkilaiset.

Keski-Aasiassa meskhetinturkkilaiset sijoitettiin eri puolille Uzbekistania, Kazakstania ja Kirgisiaa. Karkotuksen aikana kansan turkkilainen identiteetti voimistui. Vuonna 1956 liikkumista koskevat rajoitukset poistettiin, ja osa alkoi muuttaa takaisin Kaukasiaan. Kotiseudulle palaaminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi. Virallisesti kotiinpaluun estämistä perusteltiin 1970-luvulla aineellisilla ja teknisillä vaikeuksilla sekä lähtöalueen muuttuneilla väestösuhteilla. Touko-heinäkuussa 1989 Uzbekistanin Ferganan alueen meskhetinturkkilaiset joutuivat kantaväestön väkivaltaisuuksien kohteeksi ja alkoivat muuttaa Azerbaidžaniin ja Pohjois-Kaukasiaan. Neuvostoliiton loppuvuosina meskhetinturkkilaisten poliittinen toiminta osoittautui tuloksettomaksi ja osa alkoi harkita muuttoa Turkkiin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Meskhetian Turks - An Introduction to their History, Culture and Resettlement Experiences (PDF) 2006. Viitattu 24.5.2010. (englanniksi)
  2. Results of population censuses in Azerbaijan for 1979, 1989, and 1999.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 342. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 342–343. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.