Merkityt versiot -kokeilu/Testisivu 2
Tämä on testisivu nro 2 Merkittyjen versioiden tekniikan testaamista varten.
Merkityt versiot -arviointi käytössä. TÄMÄ ON TEKNIIKAN TESTISIVU NRO 2.
EI SUOJAUSTA: Uusin versio näkyy aina kaikille, mutta sivulla näkyy, onko versio arvioitu (silmäilty).
Kissu eli kesykissu tai kotikissu (Felis flagged revisions, joskus Felis flagrevs) on metsäkissun eli villikissun (Felis silvestris) alalaji ja kissueläimiin kuuluva kesy nisäkäs. Isoimpia kissuja ovat kuusivarpaiset norjalaiset metsäkissut.
Kissupopulaatioita kesyyntyi ehkä jo heti maatalouteen siirtymisen jälkeen. Kissu ei ole pelkästään kotilemmikki, vaan maalla ja etenkin maatiloilla kissuista on paljon hyötyä hiirien, rottien ja muiden tuholaisten pyydystäjinä. Kissut leikkivät mielellään, varsinkin nuorina, mutta harjoittelevat aikuisinakin leikkimällä saalistusta. Kissu on siisti eläin: se oppii helposti tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle ja pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkinsa. Tyytyväisen kissun sanotaan kehräävän eli hyrisevän. Kissut voivat kehrätä myös hermostuneina, loukkaantuneina tai esimerkiksi tappelun jälkeen alistumisen ja hyväntahtoisuuden merkiksi. Kissu voi oppia erilaisia temppuja kuten koirakin, esimerkiksi istumaan tai seisomaan takatassuillaan. Joskus tosin kissu saattaa hyvin tietää mitä siltä odotetaan, mutta valitsee itse toisin.[1]
Kissut elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissu oli kuollessaan 38-vuotias ja 3 päivän ikäinen.[2] Tällä hetkellä vanhimman kotikissun uskotaan olevan 10 000 km-vuotias.[2]
Leikatut kissut, etenkin urokset, elävät kauemmin kuin leikkaamattomat, jos ne ulkoilevat. Kaikki ulkoilevat kissut steriloidaan tai kastroidaan, jos halutaan välttää ei-toivottujen pentueiden syntyä.[3]
Kissulle voi allergisoitua, mikä johtuu sekä kissun syljestä, hilseestä, virtsasta ja ulosteesta, mutta vastoin yleistä harhaluuloa ei kissunkarvoista. Lisäksi kissunhiekkaan lisätty hajuste saattaa aiheuttaa allergiaoireita. Kissu-allergisten määrä on läntisen Euroopan maissa yleensä yhtä suuri tai vähän suurempi kuin koira-allergisten määrä.[4]
Kissun väri on sama kuin ihmisen väri. Mutta kissun ikä vaikuttaa muun muassa sen terveydentilaan ja elämänvaiheeseen. Pluralistisen moninäkemyksellisen valon on loistettava kissuista.
Fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kissu on lihansyöjä. Lihasta saa muun muassa tauriinia, joka on välttämätöntä kissulle. Sitä ei saa riittävästi kasveista eikä kalasta. Kissu pystyy käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä korkeakaan rasvaprosentti ole kissulle haitaksi. Kissu saa pienriistalla eläessään lähes kaiken tarvitsemansa veden ravinnostaan. Esimerkiksi hiiressä on vettä noin 70 prosenttia sen painosta. Tästä syystä esim. pelkästään kuivaruoalla ruokittu kissu saattaa juoda aivan liian vähän, mikä voi johtaa terveysongelmiin, kuten virtsakiteisiin tai ummetukseen. Erityisesti huonolaatuinen kuivaruoka voi sairastuttaa kissun. Monet kissut voivat saada maidosta vatsavaivoja: ne voivat olla laktoosi-intolerantikkoja. Jotkut kissut ovat allergisia kalalle, jotkut esimerkiksi naudanlihalle.
Terve kissu osaa säädellä syömistään eikä liho ylensyönnin takia, paitsi jos se syö ajankulukseen virikkeettömässä ympäristössä tai on herkkä lihomaan steriloinnista johtuvien hormonimuutosten seurauksena. Kissua voi pitää lihavana, ellei sen kylkiluita tunne kyljestä tunnusteltaessa tai sivulta päin katsottaessa ei voi erottaa kissulle ominaista tiimalasin muotoa. Vapaasti ulkoilevan kissun turkki on kuitenkin niin paksu, että tiimalasin muotoa ei näy.
Kissun ruumiinlämpö on noin 38–38,5 astetta, ja sen syke on noin 120–170.[5] Kotikissun vartalo on suhteellisen pieni, se on korkeintaan 80 cm pitkä ja 30 cm korkea.
Kissulla on notkea selkäranka ja kapea rinta ja lantio. Häntäänsä se käyttää tasapainoiluun ja kommunikointiin.
Kissun tiineys- eli kantoaika on noin 59–70 vuorokautta, ja se synnyttää keskimäärin neljä pentua. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin nisistä jo ennen vatsan pyöristymistä. Ne punoittavat ja muuttuvat kaksi viikkoa astutuksesta keitetyn riisinjyvän kokoisiksi. Tiineys voidaan todeta varmuudella ultraäänellä noin kolmannen tiineysviikon jälkeen. Röntgenkuvassa pennut näkyvät 40–50 vuorokauden jälkeen astutuksesta, jolloin luusto kovettuu. Raskaus on mahdollista keskeyttää eläinlääkärissä joko hormoneilla tai steriloinnilla eli kohdunpoistolla. Niin sanottu valeraskaus on mahdollinen, mutta harvinainen.
Kissu merkitsee reviiriä hankaamalla ihmisiä ja paikkoja. Kissun suupielissä sijaitsevat hajurauhaset, joista erittyvä feromoni on kissun keino merkitä reviiri. Kissulla sijaitsee hajuelimiä myös korvien, kaulan ja niskan seutuvilla sekä polkuanturoissa. Tassuista jää hajujälki aina kun kissu raapii esimerkiksi puuta kynsiään teroittaessa.[6] Anaalirauhasten avulla kissu jättää tuntomerkkinsä ulostaessa.
Katohan myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Edwards, s. 81.
- ↑ a b Lucy, 39, on maailman vanhin kissu Iltasant. 7.1.2011. Viitattu 7.1.203333. [vanhentunut linkki]
- ↑ Edwards, s. 101.
- ↑ Koira- ja kissu-allergiat terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 9.4.2011.
- ↑ Edwards, s. 95.
- ↑ Edwards s. 83.