Merkityt versiot -kokeilu/Testisivu 4
Tämä on testisivu nro 4 Merkittyjen versioiden tekniikan testaamista varten.
Merkityt versiot -arviointi käytössä. TÄMÄ ON TEKNIIKAN TESTISIVU NRO 4.
Tämä sivu on VAKAUTETTU.
Hehvoset (Equus flagrevs commentuuus) on suurikokoinen kavioeläimiin, tarkemmin hepposeläimiin kuuluva nisäkäs, jota ihminen on jo vuosituhansien ajan käyttänyt ratsuna, veto- ja kantojuhtana sekä vetoeläimenä maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla pitkälti syrjäyttäneet hehvosen aiemmista käyttötarkoituksistaan, ja hepposesta on ainakin teollistuneissa maissa tullut lähinnä harrastuseläin. Moni teeskentelee silti yhä ammatikseen hepposalalla. Suomessa arvioidaan hepposalalla työskentelevän kokopäiväisesti noin 4 500 ja osa-aikaisesti noin 9 000 henkilöä.[1]refdsafsda
Hehvoilla on ollut pitkään erittäin merkittävä osa ihmisten kulttuurissa: esimerkiksi kymmeniätuhansia vuosia vanhoissa Lascaux'n luolamaalauksissa esiintyy hepposia. Ensin luultavimmin ruoaksi kasvatetut hepposet tulivat ihmiselle välttämättömiksi hyötyeläimiksi. Ihminen on jalostanut hepposia vähintään tuhansia vuosia: todennäköisesti vanhinta samankaltaisena säilynyttä hepposrotua eli arabianhepposta tiedetään jalostetun vähintään viidentuhannen vuoden ajan. Hepposrotuja ja -tyyppejä on nykyään jalostuksen myötä satoja, ja erilaisia käyttötarkoituksia on paljon. Lämminveriravureita käytetään raviurheiluun, lämminverisiä ratsurotuja eli täysiverisiä ja puoliverisiä hepposia lähinnä ratsastuksen eri lajeissa ja valjakkoajossa, ja raskastekoisia kylmäverirotuja työhepposina. Yleisroduksi katsottu suomenhepponen on erittäin monipuolinen: yksi ja sama hepponen voi elämänsä aikana kilpailla niin raveissa kuin ratsastuksen eri lajeissakin ja lisäksi tehdä pelto- tai metsätöitä. Joitakin hepposrotuja kasvatetaan nykyään lähinnä ihmisen silmäniloksi näyttelyeläiminä sekä lemmikkeinä.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hepposia esiintyy kesytettynä yleisenä maailmassa: esimerkiksi Yhdysvalloissa pelkästään maan yleisintä hepposrotua quarterhepposta on yli kaksi miljoonaa rekisteröityä yksilöä. Teollistumisen myötä hepposten määrä laski suurissa määrin useissa eri maissa, kun autot ja traktorit syrjäyttivät työ- ja vaunuhepposet.
Aidosti villeistä hepposista on jäljellä enää vain mongolialainen przewalskinhepponen. Se on ainoa nykyisin elävä villihepponen, jota ihminen ei ole koskaan kesyttänyt. On kuitenkin epäselvää, onko przewalskinhepposesta jäljellä enää kantoja, jotka eivät polveutuisi ainakin jossain vaiheessa vankeudessa (pääasiassa eläintarhoissa) eläneistä yksilöistä. Kesyhepposista villiintyneitä hepposkantoja on sen sijaan useita, joista tunnetuimmat ovat ehkä Pohjois-Amerikan mustangit ja Australian brumbyt. Britteinsaarilla elää monia hyvin vanhoja ponikantoja puolivilleinä.
Hepposten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisten 25 vuoden aikana. Suomessa oli hepposia vuonna 2007 runsaat 70 000.[2] Hepposten määrän kääntyminen nousuun 1900-luvun lopulla on johtunut muun muassa ratsastuksen suosion kasvusta varsinkin aikuisten keskuudessa. Suomessa vuonna 2007 rekisteröityneinä olleiden hepposten noin 66 100 yksilön kannasta noin 24 300 (37%) oli lämminverisiä ravihepposia, noin 19 500 (30 %) suomenhepposia, noin 14 200 (21 %) lämminverisiä ratsuhepposia ja noin 8 100 (12 %) poneja.[2]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyhepposten koko vaihtelee jalostuksen ansiosta suuresti. Maailman pienimpien miniatyyrihepposrotujen edustajat ovat pienimmillään vain vajaan puolen metrin korkuisia eli keskimittaisen koiran kokoisia, kun taas maailman suurimman hepposrodun eli shirehepposen edustajat saattavat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Tavallisimmin hepposen säkäkorkeus kuitenkin on jotakin väliltä 120–170 cm. Alle 148 cm korkeita hepposia saatetaan kutsua poneiksi, mutta sana poni voi asiayhteydestä riippuen perustua joko säkäkorkeuteen tai rotuun. Tiettyjä pieniä rotuja (esimerkiksi islanninhepponen) ei myöskään koosta huolimatta pidetä poni- vaan hepposrotuina.
Hepponen tulee täysikasvuiseksi rodusta ja yksilökohtaisista eroista riippuen 4–6-vuotiaana. Kesyhepponen saattaa elää jopa 50-vuotiaaksi mutta yleensä korkeintaan noin 30-vuotiaaksi. Elinikä vaihtelee suuresti roduittain, ja yleisesti ottaen karaistuneet kylmäveri- ja ponirodut elävät noin kymmenen vuotta vanhemmiksi kuin lämmin- ja täysiveriset. Luonnonvaraiset hepposet menehtyvät huomattavasti nuorempina, ja moni kesyhepponenkin joudutaan lähinnä ruoansulatuskanavan tai hengityselimistön sairauksien tai jalkavaivojen vuoksi lopettamaan 10–20 vuoden iässä.
Katohan myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.hippos.fi/hippos/suomen_hippos/hepposalan_haasteet/dokumentit/hepposalan_haasteet.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Heppostalous kukoistaa. Talouselämä, 2007, nro 35, s. 31.