Meripihkakotilo
Sivulta puuttuu | Meripihkakotilo | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Succinea putris (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Meripihkakotilo (Succinea putris) on ohutkuorinen maalla elävä kotilo, jota tavataan myös Suomessa. Sen kokonaislevinneisyys ulottuu Euroopasta Länsi- ja Pohjois-Aasiaan.
Meripihkakotilo kasvaa noin 16-22 millimetriä pitkäksi. Se elää kosteissa ympäristöissä kuten makeiden vesien rantakasvillisuudessa. Etenkin kostealla säällä niitä näkee useimmiten ryömimässä lehdillä vesirajassa. Kuivempina kausina ne voivat oleskella jopa kelluvilla kasveilla. Meripihkakotilo elää kaksi tai kolme vuotta.
Meripihkakotilo on linnuissa loisivan Leucochloridium macrostomum -tiehytmadon väli-isäntä. Se saa kotilon tuntosarvet paisumaan huomattavasti. Silloin linnut saattavat iskeä tuntosarviin luullen niitä ilmeisesti madoiksi. Näin mato siirtyy taas linnun suolistoon. [1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY Barcelona 1975, s.117
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Species summary for Succinea putris. AnimalBase. Universität Göttingen. (englanniksi)
- Succinea putris (Linnaeus, 1758). EOL Encyclopedia of Life.
